Liikuntarahoitus on pirstaleista ja säilyttävää – vähän liikkuville ei juurikaan valtion tukea
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa valtion liikuntamäärärahoja hyvin erilaisille kohteille, joilla on laaja vapaus edistää liikuntalain tavoitteita parhaaksi katsomallaan tavalla. Ministeriö paikkaa strategisen ohjauksen puutettaan jakamalla erityisavustuksia, mikä tekee rahoituksesta pirstaleista ja olemassa olevia rakenteita säilyttävää. Ministeriön liikuntapolitiikka on avustuspäätöskeskeistä sen sijaan, että se olisi ohjaavaa ja linjaavaa.
”Liikuntamäärärahojen perusrahoitukseen ei ole järjestelmällisesti sisällytetty esimerkiksi huippu-urheilun tai koko väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tavoitteita”, sanoo johtava tuloksellisuustarkastaja Nina von Hertzen-Oosi Valtiontalouden tarkastusvirastosta (VTV).
Perusrahoituksen piiriin kuuluvat esimerkiksi liikunnan koulutuskeskukset, liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustukset ja kuntien liikunnan valtionosuudet. Rahoituksen saajat voivat edistää huippu-urheilua saamallaan perusrahoituksella, mutta tälle rahoitukselle ei ole asetettu selkeitä rahoituksen myöntämistä ohjaavia tavoitteita ministeriön toimesta.
Vähän liikkuvat saavat niukasti tukea
OKM kohdentaa vuosittain liikuntaa edistäville järjestöille noin 40 miljoonaa euroa yleisavustuksina, ja lisäksi järjestöt saavat erilaisia erityisavustuksia. Tietoa ei ole saatavilla siitä, miten avustukset ovat auttaneet saavuttamaan liikuntalaissa asetetut tavoitteet.
”Riskinä on, että avustusjärjestelmä pitää yllä kansalaistoiminnan rakenteita, jotka eivät enää vastaa kansalaisten liikkumisen ja osallisuuden tarpeita”, toteaa von Hertzen-Oosi.
Kunnilla on valtiota laajemmat vastuut kansalaisten liikuttamisesta. Ministeriö on kohdentanut kunnille samoihin käyttötarkoituksiin sekä liikunnan valtionosuuksia että investointi- ja erityisavustuksia. Valtionosuuksien vipuvaikutus liikuntapolitiikan tavoitteille on olematon.
Vähän liikkuvien kansalaisten aktivoimiseen on tarjolla niukasti rahoitusta, yhtenä poikkeuksena liikunnallisen elämäntavan avustukset ja toimet kuten Suomi liikkeelle -ohjelma. Esimerkiksi liikunnan koulutuskeskukset eivät enää toimi koko väestön liikunnan edistäjinä, sillä ne painottuvat yhä enemmän huippu-urheiluun ja valmennukseen.
”Keskuksissa on laajat ja monipuoliset olosuhteet erilaisten väestöryhmien liikunnan, hyvinvoinnin ja urheilun edistämiseksi, mutta niiden palveluita hyödyntävät suurimmaksi osaksi jo valmiiksi aktiiviset ja paljon liikkuvat. Olosuhteet olisivat erinomaiset myös toimintakyvyltään heikentyneiden väestöryhmien tai muuten vähän liikkuvien liikunnan edistämiseksi” sanoo von Hertzen-Oosi.
Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti tarkastuksessaan, miten hyvin valtion liikuntapolitiikan ohjausrakenteet ja rahoitusjärjestelmät ovat edistäneet liikuntapolitiikan tavoitteita.
Tutustu julkaisuun: Valtion liikuntatoimi
Raportti johon tämä artikkeli liittyy
Lisätietoja aiheesta
Nina von Hertzen-Oosi
Johtava tuloksellisuustarkastaja
Tuloksellisuustarkastus
Tarkastusalueet: maa- ja metsätalousministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö
Olli Jakonen
Ylitarkastaja
Tuloksellisuustarkastus
Tarkastusalueet: opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö
