EU:n alijäämämenettely: mitä se tarkoittaa Suomelle?
Suomi on viime vuosina välttänyt täpärästi liiallisen alijäämän menettelyn. Tänä syksynä alijäämämenettelyä ei kuitenkaan enää voitu välttää, sillä heikko talouskehitys on pitänyt alijäämän odotettua suurempana.
Alijäämämenettelyyn joutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen tulee tehdä korjaavia toimia tilanteen parantamiseksi. Joulukuussa komissio määritteli Suomelle niin kutsutun korjaavan nettomenopolun, jota Suomen tulee noudattaa.
Komission ennusteen perusteella Suomi ei ole pysymässä korjaavalla polulla vuosina 2026 ja 2027. Puolustusmenojen perusteella myönnettävät joustot kuitenkin auttavat Suomea pysymään lähellä sallittuja rajoja.
Alijäämämenettelyssä komission arvio ei perustu yksittäisiin alijäämä- tai velkalukuihin, vaan sopeutustoimien riittävyyttä tarkastellaan ainoastaan korjaavan nettomenopolun noudattamisen kautta. Komission arvio on mekaanisen lähestymistavan sijaan kokonaisvaltainen, ja siinä voidaan ottaa huomioon myös muita olennaisia tekijöitä.
Suomi velkasääntöjen noudattamisen rajoilla
Koronapandemian takia voimassa ollut EU:n velkasääntöjen yleinen poikkeuslauseke päättyi vuonna 2023. Vuodesta 2024 alkaen velkasäännöt ovat olleet taas voimassa.
Suomi ei ole onnistunut noudattamaan alijäämäkriteeriä koronapandemian jälkeen. Kriteerin rikkominen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että komissio laittaisi jäsenmaan alijäämämenettelyyn.1
Miten komissio on arvioinut alijäämäkriteerin noudattamista viime vuosina Suomen kohdalla?
Keväällä 2024 alijäämä ylitti viitearvon vain kuluvan vuoden osalta (kuvio 1). Komissio totesi kuluvan vuoden alijäämän olevan lähellä viitearvoa ja seuraavana vuonna laskevan sen viitearvon alle. Komissio kertoi arvioivansa Suomen tilannetta uudelleen syksyllä 2024.
Syksyllä 2024 alijäämä ylitti viitearvon edelleen vain kuluvan vuoden osalta (kuvio 1). Komission arvion mukaan alijäämän ylitys oli poikkeuksellinen ja väliaikainen, mutta ei enää lähellä viitearvoa. Komission johtopäätös oli, että alijäämämenettely ei palvelisi tarkoitustaan, koska alijäämän ennakoitiin alentuvan alle viitearvon ilman ylimääräisiä toimia.
Keväällä 2025 alijäämä ylitti viitearvon edellisen ja kuluvan vuoden osalta (kuvio 2). Komissio arvioi, että alijäämän ylitys ei ollut väliaikaista eikä lähellä viitearvoa. Alijäämäkriteerin ylitykset olivat kuitenkin selitettävissä kokonaisuudessaan kasvaneilla puolustusmenoilla.
Syksyllä 2025 alijäämä ylitti viitearvon edellisen ja kuluvan vuoden osalta (kuvio 2). Komissio arvioi, että alijäämän ylitys ei ollut väliaikaista eikä lähellä viitearvoa. Tällä kertaa puolustusmenojen kasvu ei riittänyt kokonaisuudessaan selittämään alijäämän ylitystä. Komissio ehdottaa alijäämämenettelyä Suomelle.
Komission seuraava arviointi ensi keväänä
Edellisten havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Suomella on ollut haasteita velkasääntöjen noudattamisen kanssa. Jo syksyllä 2024 komission päätös säästää Suomi alijäämämenettelyltä oli ristiriidassa komission sen hetkisen tulkinnan kanssa.2
Tätä taustaa vasten alijäämämenettelyyn joutuminen ei ole mitenkään yllättävää. Menettely ei itsessään muuta Suomen taloudellista tilannetta, vaan merkitsee ennen kaikkea finanssipolitiikan tiukempaa seurantaa.
Seuraava arviointipiste on jo ensi kevään lopussa. Tällöin komissio tarkastelee Suomen etenemistä suhteessa korjaavaan nettomenopolkuun sekä hallituksen finanssipoliittisten toimien riittävyyttä.
Velkasuhteen kääntäminen laskuun vaatii pitkäjänteisyyttä
Kasvaneesta alijäämästä ja velkatasosta huolimatta Suomen valtionlainoista maksettava riskilisä (lisäkorko suhteessa Saksaan) on pysynyt matalana. Rahoitusmarkkinoilla arvostetaan Suomen vakaita instituutioita, merkittäviä eläkevaroja ja EU-jäsenyyttä.
Velkajarru tuo uskottavuutta siihen, että sopeutustoimet siirtyvät sanojen tasolta myös käytännön talouspolitiikaksi.
Suomen haasteet ovatkin keskipitkän aikavälin velkakestävyyden turvaamisessa. Kasvava velkasuhde tulisi kääntää lasku-uralle. Aikaisempien havaintojen perusteella tämä on täysin mahdollista.3
Alijäämämenettely korostaa sitä, että Suomen keskeinen haaste ei ole yksittäinen EU-menettely, vaan kyky yhdistää uskottava sopeutus sekä talouskasvua tukeva politiikka velkasuhteen kääntämiseksi laskuun.
1 Alijäämäkriteeriä katsotaan noudatetun, jos edellisen vuoden toteutunut ja kuluvan vuoden ennakoitu alijäämä ei ylitä 3 prosentin viitearvoa. Muussa tapauksessa komissio tekee raportin, jossa tarkastellaan sitä, onko alijäämä laskenut merkittävästi lähelle viitearvoa sekä voidaanko ylityksen katsoa olevan poikkeuksellinen, väliaikainen ja lähellä viitearvoa.
2 Tätä tulkintatapaa komissio käytti ensimmäisen kerran keväällä 2024 Italian kohdalla. Euroopan finanssipoliittisen komitean vuoden 2024 vuosiraportin mukaan aikaisemmin tässä tilanteessa komissio on ehdottanut alijäämämenettelyn käynnistämistä.
3 Suomen velkasuhteen lasku-uralle kääntävä sopeutustarve tai vaadittu (rakenteellisen) perusjäämän taso ovat aikaisempien havaintojen perusteella mahdollisia. Tähän liittyen, katso esimerkiksi Darvaksen ym. artikkeli Sovereign Debt and Fiscal Integration in the European Union.
