Miljardien siirtyvät erät hidastavat sopeutustoimia
Valtion talousarviossa on paljon käyttämättä jääviä määrärahoja, jotka siirtyvät seuraaville vuosille eikä niiden kokonaismäärä ole juurikaan pienentynyt vuodesta 2024. Tällä on suora vaikutus eduskunnan budjettivallan käyttöön, toiminnan ohjattavuuteen ja säästöpäätösten toteutumiseen.
Vuoden 2025 talousarviosta siirtyi vuodelle 2026 käyttämättömiä määrärahoja 9,68 miljardia euroa, kun edellisiltä vuosilta siirtyneiden erien määrä oli 9,75 miljardia euroa. Siirtyvien erien kokonaisuus on pysynyt käytännössä ennallaan: nettomuutos on vain noin −68 miljoonaa euroa.
Talousarvion siirtyvien erien varanto ei ole olennaisesti purkautunut, vaan se on pysynyt korkealla tasolla vuodesta toiseen. Kun siirtyviä eriä on miljardiluokassa, ne muodostavat hallinnolle merkittävän, monivuotisesti käytettävissä olevan määrärahareservin.
Eduskunnan käsitys käytettävissä olevasta rahasta hämärtyy
Eduskunta päättää talousarviossa uusista määrärahoista, mutta hallinnolla voi samanaikaisesti olla merkittäviä määriä aiemmilta vuosilta käyttämättä jääneitä ja siirtyneitä määrärahoja. Siirtyvien erien kasautuessa hämärtyy eduskunnan käsitys siitä, kuinka paljon määrärahaa hallinnolla tosiasiassa on käytettävissä. Tällä on moninaisia vaikutuksia päätöksentekoon ja ohjaukseen.
Ensinnäkin budjettikehysten ja vuosittaisten päätösten merkitys heikkenee, koska käytettävissä oleva kokonaisrahoitus muodostuu sekä uusista määrärahoista että siirtyneistä eristä. Lisäksi talousarviopäätöksen ohjausvaikutus hämärtyy, kun päätöksenteko perustuu vuositasoiseen näkyvyyteen, mutta toimeenpano toimii monivuotisilla varannoilla. Myös tilannekuva muuttuu vaikeammin hallittavaksi sekä eduskunnalle että valtioneuvostolle, kun käytettävissä ei ole selkeää näkymää siitä, kuinka paljon budjetoituja varoja on todellisuudessa käytettävissä ja missä.
Eduskunnalle tämä voi olla merkittävä läpinäkyvyys- ja ohjausongelma. Budjettivallan tehokas käyttö edellyttää, että päätöksentekijöillä on selkeä kuva hallinnon käytettävissä olevasta kokonaisrahoituksesta — ei vain uusista talousarviomyönnöistä.
Tilannekuvaa tulisi selkeyttää, jotta budjetin ohjausvaikutus vahvistuu. Tätä parantaisi esimerkiksi se, että talousarviopäätökset ajoitettaisiin paremmin suhteessa hankkeiden todelliseen etenemiseen ja määrärahatarpeisiin. Läpinäkyvyyden lisäämiseksi tulisi käydä järjestelmällisesti läpi toistuvat ja jopa karttuvat siirtyvät erät ja tunnistaa ne momentit, joilla siirtymä pysyy korkealla tasolla vuodesta toiseen.
Kertyvistä eristä pitäisi myös raportoida avoimemmin päätöksenteon yhteydessä. Päättäjillä on oltava käytettävissään tieto siitä, kuinka suuri osa eristä on jo sitovasti varattu. Lisäksi säästöpäätöksiä tulisi arvioida myös määrärahavarantojen kautta: miten päätökset vaikuttavat, jos hallinnolla on merkittävästi siirtyviä eriä.
Säästöpäätösten vaikutukset eivät näy heti
Toimintaa tai hankkeita voidaan ylläpitää aikaisempien suurten siirtyvien erien voimin, sillä ne antavat liikkumavaraa rahoitusmuutoksiin. Tämä voi olla perusteltua monivuotisissa investoinneissa ja hankkeissa, mutta korkeaksi kasautuessaan puskuri tuottaa myös ei-toivottuja vaikutuksia.
Hallinto voi jatkaa toimintaa tai hankkeita aikaisempien vuosien talousarviosta kertyneillä käyttämättömillä määrärahoilla, vaikka vuosittaista myöntötasoa leikattaisiin. Näin säästöpäätöksen vaikutus näkyy toiminnassa ja menoissa vasta myöhemmin.Jos taas rahoituksen sopeutusta voidaan paikata siirtyneillä erillä, ei yksittäisen vuoden talousarvion toteutuma välttämättä kerro nopeasti, toteutuuko säästö toiminnassa vai ainoastaan siirtymän purkautumisen kautta.
Uusien päätösten priorisointivaikutus voi jäädä vaimeaksi, jos rahoitusta on käytettävissä usean vuoden ajalta eivätkä tehdyt valinnat toteudu täysimääräisesti toiminnassa. Sopeutuksen vaikutukset voivat siirtyä, koska puskuri pehmentää säästöjen välitöntä vaikutusta.
Siirtyvät erät eivät kuitenkaan ole pelkästään ongelma. Mahdollisuus siirtää määrärahoja käytettäväksi seuraaville vuosille poistaa kannusteita kuluttaa määrärahat myöntövuonna mahdollisesti epätarkoituksenmukaisella tavalla.
Jokainen euro tehokkaaseen käyttöön
Myös valtiontalouden kokonaisuuden näkökulmasta siirtyvät erät voivat olla positiivinen asia: käyttämättä jääneet taloudelliset toimivaltuudet tosiasiassa säästävät rahaa. Kuitenkin suurten siirtyvien erien pysyminen lähes ennallaan kertoo, että päätösten ja toteutuksen välinen ketju ei toimi tarkoitetulla tavalla niin hyvin kuin pitäisi.
Kun julkisen talouden paineet kasvavat, varat tulisi kohdistaa tavoitteiden mukaisesti: jokaisen euron pitäisi muuttua mahdollisimman tehokkaasti konkreettisiksi tuloksiksi ja vaikutuksiksi.