Avoimuus on osa demokratiaa
Suomessa poliittista päätöksentekoa ja sen avoimuutta on jo pitkään säädelty monin eri tavoin. Lainsäädännöllinen perusta poliittisten toimijoiden valvonnalle on vakiintunut erityisesti vaali- ja puoluerahoituksen valvonnan kautta. Avoimuusrekisteri ja poliittisen mainonnan valvonta on liitetty tarkastusviraston tehtäväkenttään pitkälti samoilla perusteilla kuin vaali- ja puoluerahoituksen valvontatehtävät yli 15 vuotta sitten: päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen, epäasiallisen vaikuttamisen torjunta sekä kansalaisten luottamuksen vahvistaminen.
Lainsäädäntövalmistelussa, oli se sitten poliittista rahoitusta tai poliittista vaikuttamista koskevaa, on todettu melko yhtenäisin sanankääntein, että avoimuuden on tavoiteltu tuottavan luottamusta politiikkaan ja poliitikkoihin sekä ehkäisevän korruptiota. Tehtävien antamista tarkastusvirastolle perusteltiin aikanaan sillä, että tehtävillä on kiinteä yhteys perustuslailla turvatun demokraattisen järjestelmän toimintaan. Näin ne liittyvät asiallisesti ja luontevasti tarkastusviraston tehtäväkokonaisuuteen, jolla edistetään kansanvallan toimintaa ja sitä kohtaan tunnettua luottamusta. Näihin perusteluihin on helppo yhtyä. Tehtävämme riippumattomana instituutiona on varmistaa, että tilivelvollisuus viranomaisten toiminnassa sekä avoimuus päätöksentekoon ja poliittisiin toimijoihin vaikuttamisessa toteutuu.
Poliittista rahoitusta koskeva sääntely perustuu pitkälti ilmoitusvelvollisuuteen, joissa toimijat raportoivat poliittisen toiminnan rahoituksesta ja rahoituksen taustoista. Pelkkä poliittisen rahoituksen raportointi ei kuitenkaan itsessään riitä päätöksentekijöiden ja päätöksenteon taustojen avoimuuden lisäämiseksi. Suomessa luotiin edellisellä hallituskaudella parlamentaarisesti valmisteltu avoimuusrekisteri, jonka tarkoitus on pitkälti sama kuin poliittisen rahoituksen sääntelyssä: lisätä kansalaisten tiedonsaantia päätöksentekijöihin vaikuttamisesta – ja näin vahvistaa päätöksentekijöitä kohtaan tunnettua luottamusta.
Avoimuusrekisteri täydentää julkisuusperiaatetta
Erityisen merkittävää on, että sääntely ulottuu myös epäviralliseen yhteydenpitoon, josta ei välttämättä muodostu samalla tavalla asiakirja-aineistoa kuin viranomaisten virallisista kuulemisista tai virallisissa työryhmissä työskentelystä. Avoimuusrekisteri tuo näkyväksi myös sellaista vuorovaikutusta, joka muutoin jäisi dokumentoinnin ulkopuolelle.
Päätöksentekoon kohdistuva vaikuttaminen on olennainen osa demokraattista järjestelmää. Sidosryhmien kuuleminen tuo valmisteluun eri näkökulmia ja mahdollistaa ennen päätöksentekoa tiedon keräämisen siitä, miten uusi sääntely tai hanke nähdään toimijoiden parissa. Se mahdollistaa punnittujen päätösten tekemisen – ja tehtyjen päätösten takana seisomisen.
Yhä useammat valtiot ovat ottaneet avoimuusrekistereitä käyttöönsä tai tekevät parhaillaan valmistelutyötä. OECD tekee tärkeää työtä eri toimijoiden yhteen saattamiseksi ja keskustelun mahdollistamiseksi. Olemme osallistuneet tähän vuoropuheluun aktiivisesti ja tuoneet esiin kokemuksiamme Suomen mallista, joka on kansainvälisesti verrattuna kunnianhimoinen, vaikka ei toistaiseksi vielä ulotu kaikkeen julkiseen päätöksentekoon vaikuttamiseen.
Media tukee kansalaisten oikeutta saada tietoa
Kansalaisten tiedonsaanti on myös keskeinen osa demokraattista järjestelmää. Käytännössä avoimuus toteutuu useinmedian kautta: journalistit välittävät ja tulkitsevat tietoa sekä osaltaan varmistavat vallankäytön julkisen arvioinnin. Suomessa myös kansalaiset tuntevat hyvin oikeutensa ja mahdollisuudet saada viranomaisilta tietoja.Poliittinen vastuu on lainsäädännössäkin kuvattu olevan yksi poliittisen valvonnan keskeinen seuraamus.
Median rooli ei kuitenkaan rajoitu pelkästään olemassa olevan tiedon välittämiseen. Toimittajat ovat myös aktiivisia tiedon hankkijoita, ja julkisuuslain mukaiset tietopyynnöt ovat keskeinen osa journalistista työskentelyä. Tietopyyntöjen avulla voidaan tuoda esiin sellaista tietoa, joka ei ole valmiiksi helposti saatavilla tai joka edellyttää viranomaisen erillistä käsittelyä ja arviointia.
Tietopyynnöt täydentävät siten viranomaisten oma-aloitteista viestintää ja rekistereitä. Tietopyyntöjen määrä ja laajuus ovat viime vuosina kasvaneet. Tämä heijastaa paitsi tiedontarpeen lisääntymistä myös sitä, että tietoa hyödynnetään aktiivisesti julkisen keskustelun ja päätöksenteon arvioinnin tukena. Kehitys korostaa tarvetta tarkastella avoimuutta kokonaisuutena: miten viranomaiset julkaisevat tietoa oma-aloitteisesti sekä miten tiedon saatavuutta voidaan parantaa siten, että yksittäisten tietopyyntöjen tarve vähenee.
Avoimuus ei toteudu vain sääntelyllä
Avoimuuden toteutuminen ei ole yksinomaan sääntelystä kiinni. Se edellyttää myös käytännön toimintatapojen kehittämistä, viranomaisten aktiivista roolia sekä tiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa. Olennaista on huolehtia siitä, että tieto on paitsi saatavilla myös jäsenneltyä, ajantasaista ja hyödynnettävässä muodossa. Näin vahvistetaan avoimuuden ennakoivaa toteutumista. Tarkastusvirasto on pyrkinyt omalta osaltaan toimimaan avoimessa vuorovaikutuksessa median kanssa sekä tarjoamaan laadukasta rekisteritietoa medialle. Avoimuus kehittyy toimintaympäristön mukana. Siksi sen toteuttaminen edellyttää jatkuvaa arviointia ja kykyä tarkastella sekä sääntelyä että käytäntöjä muuttuvissa olosuhteissa. Keskeistä on, että avoimuus nähdään osana demokraattisen järjestelmän toimivuutta eikä erillisenä velvoitteena. Tällöin se ohjaa toimintaa johdonmukaisesti sekä instituutioiden että yksittäisten toimijoiden tasolla. Kun avoimuus toteutuu hallitusti, ymmärrettävästi ja tarkoituksenmukaisesti, se vahvistaa tiedon laatua, tukee päätöksenteon arvioitavuutta ja luo edellytyksiä rakentavalle julkiselle keskustelulle. Näin avoimuus tukee luottamuksen rakentumista pitkäjänteisesti ja kestävällä tavalla.