Nettovelka auttaa tulkitsemaan julkisen velan muutoksia
Velkaluku uutisotsikoissa on melkein aina bruttovelka. Se on EU-sääntöjen mukainen mittari. Bruttovelan kasvu ei kuitenkaan tarkoita, että julkisen talouden nettomääräinen velka-asema heikkenisi vastaavalla tavalla. Siksi bruttovelan rinnalle tarvitaan nettovelka.
VTV julkaisi loppuvuonna 2024 tarkastuksen julkisesta velasta. Nyt valmistuneen tarkastuksen jälkiseurannan mukaan Valtiovarainministeriö on toteuttanut tarkastuksessa annettuja suosituksia ennustemenetelmien tarkentamiseksi ja niistä viestimisen parantamiseksi. Samalla on syytä palata tarkastuksen laajempaan viestiin: julkisen velan muutoksia kannattaa tulkita myös nettovelan avulla.
Julkisyhteisöjen bruttovelka kertoo velan määrän mutta ei huomioi rahoitusvaroja. Nettovelka täydentää kuvaa, sillä se vähentää velasta varat ja auttaa erottamaan alijäämävetoisen velkaantumisen tilanteista, joissa velka ja rahoitusvarat kasvavat samanaikaisesti.
Vuoden 2025 toinen neljännes antaa tästä poikkeuksellisen konkreettisen esimerkin. Tilastokeskuksen mukaan julkisyhteisöjen bruttovelka eli EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä käytettävä EDP-velka kasvoi vuoden 2025 toisella neljänneksellä 12,6 miljardia euroa. Yksin bruttovelkaa katsomalla velkakehitys näytti erittäin jyrkältä. Samaan aikaan vuoden 2025 toisella neljänneksellä valtion likvidikassa kasvoi 6,5 miljardista eurosta 12,4 miljardiin euroon (kuvio 1). Valtion kassavarat kasvoivat siis yhden neljänneksen aikana lähes 6 miljardia euroa, jolloin iso osa uudesta velasta jäi kassaan. Koska likvidikassa on julkista rahoitusvarallisuutta, kassaan jäänyt osa uudesta velasta ei heikentänyt nettovelka-asemaa.
Kassan kasvu ei selitä koko bruttovelan nousua, vaan jäljelle jäävä osuus liittyy muun muassa alijäämän rahoitukseen ja muihin velkaan vaikuttaviin eriin. Silti likvidikassan kasvu yksin kattaa lähes puolet bruttovelan poikkeuksellisen suuresta neljännesvuosimuutoksesta. Vastaavia kassavaihteluita nähtiin myös koronakriisin aikana. Jo pelkästään kassanhallinta voi siis vaikuttaa merkittävästi bruttovelkaan yksittäisinä neljänneksinä.
Toinen esimerkki bruttovelan ja nettovelan erosta ovat ARA-korkotukilainat. Kyse ei ole yksittäisen neljänneksen kassanhallinnasta vaan rakenteellisemmasta tilastointikysymyksestä. Tilastoinnissa ARA-korkotukilainat lisätään valtion- ja paikallishallinnon velkaan. VM:n ennusteen mukaan tänä vuonna niiden julkista velkaa nostava vaikutus on 21,7 miljardia euroa. Bruttovelka kasvaa, mutta samalla julkisyhteisöille kirjautuu vastaava rahoitusvarallisuuserä.
Edellinen tekee ARA-korkotukilainoista erityisen havainnollisen esimerkin. Korkotukilainat eivät muuta nettovelkaa, koska ne kasvattavat julkisyhteisöjen velkaa ja varallisuutta yhtä paljon. Kyse ei siis ole siitä, että erällä ei olisi merkitystä julkiselle taloudelle. Kyse on siitä, että pelkkä bruttovelkaluku antaa vaikutuksesta puutteellisen kuvan.
Kahden esimerkin opetus on sama. Bruttovelkaa tarvitaan edelleen, mutta sitä ei pidä tulkita yksin. Nettovelka ei vähättele julkisen talouden ongelmia. Velka on ollut viime vuosina kasvussa myös nettovelalla mitattuna. Nettovelka tekee velkakeskustelusta täsmällisempää: kun bruttovelka kasvaa kassanhallinnan tai tilastointikäytäntöjen vuoksi, nettovelka auttaa erottamaan tämän aidosta nettomääräisestä velka-aseman heikkenemisestä.
Tämän blogin taustalla olevat havainnot ja niiden yksityiskohtaisempi käsittely löytyvät VTV:n tarkastuskertomuksesta Julkisen velan ennusteen menetelmät (13/2024). Raportissa käsitellään myös muita julkiseen velkaan vaikuttavia eriä, kuten F-35-hävittäjähankintaa, johdannaisten käteisvakuuksia ja Euroopan rahoitusvakausvälinettä.
