Poliittinen mainonta sai uudet pelisäännöt – valvojat tarjoavat ohjausta ja neuvontaa
Valtiontalouden tarkastusvirasto sai vuoden alussa uuden tehtävän: poliittisen mainonnan valvonnan. Tehtävä perustuu EU:n poliittisen mainonnan asetukseen ja käytännössä VTV valvoo, että asetusta noudatetaan Suomessa.
Uutta valvontatehtävää pyörittävät VTV:llä johtava asiantuntija Artur von Bonsdorff ja johtava lainsäädäntöasiantuntija Aino Lehto. He kertovat, keihin sääntely kohdistuu, miten se näkyy mainonnassa ja millaista tukea VTV tarjoaa sääntelyn noudattamiseen.
Sääntely vaikuttaa moninaiseen joukkoon toimijoita
Lehdon ja Bonsdorffin syksy täyttyy uuteen asetukseen ja sääntelyyn liittyvästä ohjauksesta, neuvonnasta ja sidosryhmätyöstä. Sidosryhmätyö sisältää myös viranomaisyhteistyön niin kansallisesti kuin EU-tasollakin.
”Juuri nyt panostamme erityisesti ennakoivaan ohjaukseen ja neuvontaan, jotta asetus ja sen velvoitteet tulevat tutuiksi kaikille niille toimijoille, joiden toimintaan sääntely vaikuttaa”, von Bonsdorff sanoo.
Näitä toimijoita, joihin sääntely vaikuttaa, on laaja ja moninainen joukko. Niihin lasketaan sekä poliittisten mainosten rahoittajat että mainoksia tuottavat ja julkaisevat tahot.
Tietoa poliittista mainontaa koskevista vaatimuksista löytyy jo verkosta vaalirahoitus.fi-sivustolta. Poliittisen mainonnan sääntelystä viestitään syksyn aikana myös muun muassa webinaareissa, tapaamisissa ja mediaviestinnän kautta.
”Lisäksi tietenkin tarjoamme tietoa ja ohjeistuksia neuvonnan sähköpostilla ja puhelimella”, Lehto kertoo.
Kansalaiset näkevät uutta avointa poliittista mainontaa viimeistään eduskuntavaaleissa
Poliittisen mainonnan sääntely tulee kansalaisille ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin eduskuntavaalien yhteydessä. Sääntely näkyy erityisesti vaalimainoksiin lisättävinä tietoina sekä QR-koodeina ja linkkeinä, jotka johtavat mainosten avoimuusilmoituksiin.
Sääntely nimittäin vaatii jatkossa muun muassa paljastamaan mainoksen rahoittajan ja mainokseen käytetyn rahasumman, jos mainoksen julkaisemisesta, levittämisestä tai näyttämisestä on maksettu ulkopuoliselle palveluntarjoajalle.
”Jos kansalainen huomaa poliittisen mainoksen, joka ei vaikuta noudattavan asetuksen vaatimuksia, hän voi tehdä siitä ilmoituksen ensisijaisesti mainoksen julkaisijalle tai sitten VTV:lle”, von Bonsdorff kertoo.
VTV käsittelee kaikki ilmoitukset mahdollisista rikkomuksista. Jos sääntöjä on rikottu, VTV voi määrätä asianomaiselle hallinnollisen seuraamusmaksun tai antaa tälle julkisen varoituksen.
Poliittisen mainonnan kokonaisuus on moninainen
Uudet velvollisuudet mietityttävät monia. Milloin ylipäätään on kyse asetuksen tarkoittamasta poliittisesta mainoksesta? Entä missä tapauksissa siitä pitää ilmoittaa?
Asetuksessa poliittinen mainonta tarkoittaa ensinnäkin kaikkea poliittisen toimijan tai tämän puolesta toimivan tahon viestintää. Toiseksi asetuksen mukaan poliittista mainontaa on myös muiden tahojen viestintä, jolla vaikutetaan vaaleihin, kansanäänestykseen tai lainsäädäntö- tai sääntelyprosessiin.
Asetus vaatii erilaisia toimia eri tilanteissa. Jos ulkopuolinen palveluntarjoaja korvausta vastaan julkaisee tai levittää mainoksen, mainoksen yhteydessä on kerrottava, että se on poliittinen mainos, ja siitä on annettava lisätietoa. Jos taas mainosta levitetään omatoimisesti, ei mainokseen tarvitse merkitä mitään – ei edes silloin, kun mainoksen tuotanto on tilattu ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.
Molemmissa kuvatuissa tapauksissa mainoksen rahoittajalla ja mahdollisilla ulkopuolisilla palveluntarjoajilla on kuitenkin tiettyjä asetuksen määräämiä velvollisuuksia. Näistä velvollisuuksista kerrotaan lisää poliittisen mainonnan neuvontapalvelussa ja verkkosivuilla.
Valvojat ovat tutustuneet niin mainonnan palveluketjuun kuin kuntien vaalimainostelineisiin
Koska koko poliittisen valvonnan asetus on uusi, myös asetuksen valvojat oppivat koko ajan uutta niin kohteista, joihin asetus vaikuttaa, kuin asetuksen soveltamisesta erilaisissa tapauksissa.
”Olen itse oppinut paljon etenkin poliittisen mainoksen palveluketjusta eli siitä, kuinka monta eri toimijaa siihen voi kuulua ja kuinka poliittista mainontaa voi esiintyä hyvin monessa eri muodossa ja mediavälineessä”, von Bonsdorff kertoo.
Myös Lehto kokee oppineensa joka päivä uutta syventyessään sääntelyyn erilaisten esimerkkitapausten kautta.
”Olen muun muassa perehtynyt kuntien puolueille tarjoamiin vaalimainostelineisiin. Nuo perinteiset sunnuntaikävelyn, ja toisinaan ilkivallankin, kohteet eivät perustu lainsäädäntöön. Suurin osa kunnista tarjoaa paikkaa telineessä vakiintuneen tavan mukaisesti maksutta, jotkut kunnat taas ottavat paikasta maksun, ja jotkut kunnat eivät tarjoa telineitä lainkaan. Näilläkin seikoilla on väliä, kun pohdimme sääntelyn tuomia velvoitteita ja sitä, keitä ne koskevat,” Lehto selittää.