Suomella on merkittävä määrä taloudellisia vastuusitoumuksia kansainvälisissä yhteisöissä. Valtiontalouden tarkastusviraston laillisuustarkastuksessa selvisi, että osa yhteisöistä on valmistautunut heikosti työsuhdeperusteisten etuuksien, kuten eläkkeiden ja työsuhteen päättymisen jälkeisen terveydenhuollon, maksamiseen. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa yhä suurempi osuus yhteisön budjetista on sidottu näihin, jo tehdystä työstä aiheutuneisiin, maksuihin – elleivät yhteisöjen budjetit kasva samassa määrin. Ehdollisia vastuita on seurattava tarkemmin, ja uusien järjestöjen jäsenyyttä harkittaessa on punnittava sen kokonaiskustannukset.
Tämä artikkeli on osa VTV:n vuoden 2018 vuosikertomusta.
Ehdolliset vastuut nousivat kansainvälisen huomion kohteeksi 2000-luvun talouskriisin myötä, sillä niiden havaittiin alkaneen kasvaa merkittävästi. Ehdollisten vastuiden määrän lisääntyminen saattaa selittyä niille tyypillisestä piirteestä: ne eivät aiheuta suoria menoja valtion budjettiin eivätkä kasvata valtion tai julkisen talouden velkaa, elleivät vastuisiin liittyvät riskit realisoidu. Tämä voi aiheuttaa sen, että vastuita myönnetään enemmän kuin riskien arvioinnin näkökulmasta olisi perusteltua.
Mitä ehdolliset vastuut sitten ovat? Kiteytetysti niitä voi kuvata taloudellisiksi vastuiksi, joiden realisoituminen maksettavaksi on ehdollinen jollekin asiaan myötävaikuttavalle tapahtumalle.
Suomi kuuluu useisiin kymmeniin kansainvälisiin järjestöihin, ja se on liittyessään sitoutunut järjestöihin kokonaisvaltaisesti. Tämä merkitsee myös taloudellista vastuuta. Ongelma on, ettei mikään taho Suomessa tällä hetkellä seuraa yhteisöjen jäsenyydestä muodostuvien vastuiden kokonaisuutta. Näin järjestöihin liittyvät ehdolliset vastuut voivat jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota. Järjestöjen on itse tuotava niin sanottu eläkevelka esiin osana tilinpäätöstietoja. Tämä tieto esitetään osana tasetta pitkäaikaisina työsuhde-etuuksista aiheutuvana velkana. Tietojen perustella oli mahdollista tehdä karkea laskelma Suomen osuudesta työsuhdeperusteisista vastuista Valtion vastuusitoumukset kansainvälisissä yhteisöissä -laillisuustarkastuksessa. Suomen osuus valittujen järjestöjen työsuhdeperusteisista vastuista laskettiin suhteuttamalla vastuut vuosittaiseen jäsenmaksuosuuteen. Tällä tavoin Suomen osuudeksi järjestöjen kattamattomista työsuhdeperusteisista vastuista saatiin noin 1,4 miljardia euroa.
Tarkastuksessa pyrittiin tunnistamaan taloudellisesti merkittävimmät järjestöt keräämällä tiedot Suomen maksamista jäsenmaksuosuuksista valtion keskuskirjanpidosta. Näiden tietojen pohjalta lopulliseen tarkastukseen valikoitui 40 kansainvälistä järjestöä. Valittujen järjestöjen yhteenlasketut pitkäaikaiset työsuhdeperusteiset vastuut olivat vuoden 2016 tilinpäätöstietojen mukaan noin 109 miljardia euroa, joista noin 90 prosenttia oli kattamatonta vastuuta. Osa järjestöistä ei siis ole varautunut työsuhdeperusteisten vastuiden maksamiseen, vaan ne maksetaan jakojärjestelmän mukaan suoraan kuluvan vuoden budjetista. Osalla järjestöjä sen sijaan oli korvamerkittyjä varoja vastuiden maksamiseen. Tilanne vaihteli kuitenkin suuresti järjestöjen välillä (ks. kuvio).
Kuvio: Kansainvälisten yhteisöjen pitkäaikaiset työsuhdeperusteiset vastuut (miljoonaa euroa). Taulukon tiedot perustuvat etuuspohjaisen velvoitteen nykyarvoon. Vastuiden rahoitustilanteen esittämisessä on huomioitu sekä tilinpäätösstandardien mukainen että järjestöjen tilinpäätöksissään ilmaisema tieto rahoituksen määrästä.
Ehdollisia vastuita tarkastellessa olennaisena riskitekijänä voidaan pitää juuri varautumista vastuiden maksamiseen. Työsuhdeperusteiset vastuut ovat suora taloudellisen vastuu järjestöille, joka tulee realisoitumaan tulevaisuudessa. Jäsenvaltioille vastuu on ehdollinen, sillä olettamuksena on, että järjestö kykenee selviytymään maksutaakastaan. Tarkastustuloksien perusteella on kuitenkin todennäköistä, että rahastoidut varat eivät riitä kattamaan kaikkia järjestöjen työsuhdeperusteisia vastuita. Täten vastuiden voidaan olettaa rasittavan tulevaisuudessa kansainvälisten yhteisöjen taloutta suoraan budjetista maksettavien osuuksien muodossa. Tämä puolestaan voi vaikuttaa toiminnan tuloksellisuuteen, jos yhä suurempi osuus budjetista menee jo tehdyn työn rahoittamiseen.
Valtiontaloudellisesti vastuullinen tulevaisuus
Valtiontalouden hallintaa tukisi se, että kansainvälisten yhteisöjen jäsenyydestä syntyvät ehdolliset vastuut tunnistettaisiin ja tuotaisiin esiin kirjanpitoyksiköiden ja valtion tilinpäätöstiedoissa. Jos vastuita ei seurata kokonaisuutena, on olemassa riski, että yksittäiset järjestökohtaiset vastuut pääsevät kasvamaan tahoillaan, ja kokonaisuudesta muodostuu merkittävä valtiontaloudellinen riski.
Valtion kirjanpidon tiedot kansainvälisille järjestöille suoritetuista maksuista poikkesivat osin järjestöjen itse ilmoittamista summista. Näihin eroihin tulisi kiinnittää huomiota ja järjestöille suoritettavat maksut varmentaa vuosittain. Tällä hetkellä ei ole olemassa kattavaa listaa järjestöistä, joihin Suomi kuuluu. Tietokanta olisi kuitenkin hyvä olla olemassa, jotta tarjolla olisi ajantasaiset ja paikkansapitävät tiedot, muun muassa rahoitusosuuksista. Tämä ehkäisisi myös väärinkäytöksiä.
Globaalin yhteistyön ja järjestöissä toimimisen myötä pienet valtiot, kuten Suomi, pääsevät osalliseksi moneen ja saavat yhteistyöstä erilaisia hyötyjä. Järjestöihin on liitytty valtiosopimuksin, jotka ovat luonteeltaan pysyviä. Uuteen järjestöön liittymistä harkitessa tulisi selvittää järjestön taloudelliset tunnusluvut ja näin ollen järjestöön liittymisestä syntyvät kokonaiskustannukset ja taloudelliset vastuut. Etukäteisarviossa tulisi ottaa huomioon myös se, millaisia seurauksia esimerkiksi omasta tai toisen jäsenvaltion erosta tai koko järjestön hajoamisesta aiheutuu jäsenvaltioille. Jotta Suomi voi jatkossakin toimia järjestöissä aktiivisesti ja tuloksellisesti, on syytä pohtia järjestöihin liittymisen tuomaa vaikuttavuutta suhteessa kokonaiskustannuksiin.