Valtiontalouden tarkastusviraston on tarkastanut perustoimeentulotuen kustannuksiin tarkoitetun valtionosuuden suorittamista kunnille. Tarkastuksessa selvitettiin, onko valtionosuus suoritettu säädösten mukaisesti, ovatko kuntien perustoimeentulotuen myöntökäytännöt olennaisilta osin yhdenmukaiset ja ovatko kunnat antaneet oikeat ja riittävät tiedot valtionosuuden maksamiseksi.
Tarkastusviraston päähavainnot ja kannanotot
Valtionosuuden suorittaminen kunnille perustoimeentulotuen kustannuksiin
Tarkastuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, onko valtionosuus kunnille perustoimeentulotuen kustannuksiin suoritettu säädösten mukaisesti.
Tarkastusvirasto lausuu kannanottonaan, että aluehallintovirastot ovat vahvistaneet ja maksaneet valtionosuuden ennakot toimeentulotukilain mukaisesti. Aluehallintovirastot ovat vahvistaneet lopullisen valtionosuuden olennaisilta osin toimeentulotukilain mukaisesti. Aluehallintovirastot ovat maksaneet valtionosuuden loppuerän tai perineet liikaa maksetun valtionosuuden toimeentulotukilain mukaisesti.
Kannanoton perusteluina ja kannanottoa täydentävinä johtopäätöksinä ja suosituksina tarkastusvirasto esittää seuraavaa.
Tarkastuksen perusteella voidaan todeta, että perustoimeentulotuki on asianmukaisesti eriytetty kuntien kirjanpidossa. Perustoimeentulotuen menoista yleensä valtaosa, suurissa kaupungeissa yli 90 prosenttia, perustuu tukijärjestelmästä tuleviin tietoihin. Yhteys yksittäisen toimeentulotukipäätöksen perustoimeentulotukea koskevista menoista kunnan kirjanpitoon on pääosin todennettavissa. Tukijärjestelmien tietosisältöjä olisi perusteltua kehittää siten, että täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen menot kävisivät nykyistä selkeämmin ilmi jo päätöstyypeistä ja syykoodeista, mikä edistäisi tukiprosessin sisäistä valvontaa.
Valtionosuuden ennakon vahvistaminen on tekninen menettely, ja ennakkoa tarkistetaan vielä loppuvuodesta. Valtionosuuden ennakko kyetään siten maksamaan kohtuullisen oikeamääräisenä ja tasasuuruisina kuukausierinä jo varainhoitovuoden kuluessa.
Kolmen kuukauden määräaika on riittävän pitkä aika vahvistaa lopullinen valtionosuus. Olennaista on se, että vahvistaminen ei jää muodolliseksi toimenpiteeksi, vaan että valtionosuusselvitys käydään aluehallintovirastossa läpi huolellisesti. Koska ennakkojen määrä tarkistetaan varainhoitovuoden lopussa, lopullisen valtionosuuden määräämisellä ja maksamisella ei ole käytännössä vaikutusta kunnan taloudelliseen asemaan ja maksuvalmiuteen.
Kuntien myöntökäytäntöjen yhdenmukaisuus
Tarkastuksen toisena tavoitteena oli selvittää, ovatko kuntien perustoimeentulotuen myöntökäytännöt olennaisilta osin yhdenmukaiset.
Tarkastusvirasto lausuu kannanottonaan, että kuntien perustoimeentulotuen myöntökäytännöt eivät ole yhdenmukaisia. Myöntökäytäntöjen erilaisuudella on vaikutusta valtion ja kuntien väliseen rahoitussuhteeseen, kuntien keskinäiseen asemaan ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen.
Kannanoton perusteluina ja kannanottoa täydentävinä johtopäätöksinä ja suosituksina tarkastusvirasto esittää seuraavaa.
Kunnan järjestämien sosiaalipalvelujen, joihin myönnetään yleiskatteellinen peruspalvelujen valtionosuus, ja kustannusperusteisesti rahoitettavan perustoimeentulotuen välinen rajanveto ei ole riittävän selkeä. Erityisesti asumispalvelujen määrittelyä ja rahoitustapaa tulisi täsmentää.
Siltä osin kuin palveluiden tai toimintojen voidaan katsoa kuuluvan sosiaalipalveluihin, niistä voidaan periä maksuja siten kuin laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista säädetään. Toimeentulotukilain viimesijaisuuden takia asiakasmaksujen alentaminen tai kokonaan perimättä jättäminen on ensisijaista toimeentulotukeen nähden. Tarkastuksen perusteella tätä periaatetta ei ole johdonmukaisesti sovellettu.
Kunnat käyttävät perustuslakiin perustuen hyvin laajaa tapauskohtaista harkintaa toimeentulotukea myönnettäessä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi kuitenkin täsmentää myöntökäytäntöjen yleisiä linjauksia. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää oikeuteen saada toimeentulotukea, perusosan alentamiseen, huomioon otettaviin tuloihin ja varoihin ja niiden kohdentamiseen tuen määräytymisajalle sekä takaisinperintäkäytäntöihin. Ministeriön tulisi myös nykyistä enemmän kiinnittää huomiota aluehallintovirastojen käytäntöihin lopullista valtionosuutta vahvistettaessa.
Tarkastusvirasto korostaa toimeentulotukilaista johdettavissa olevaa periaatetta, että ilman toimeentulotukilaskelman laatimista ei voida myöntää perustoimeentulotukea, eikä perustoimeentulotukea voida myöntää, jos laskelma on ylijäämäinen. Jos toimeentulotukea joudutaan myöntämään ilman laskelman laatimista, se tulisi myöntää täydentävänä tai ehkäisevänä toimeentulotukena.
Kuntien toimittamat tiedot valtionosuuden maksamisen perustana
Tarkastuksen kolmantena tavoitteena oli selvittää, ovatko kunnat antaneet oikeat ja riittävät tiedot valtionosuuden maksamiseksi.
Tarkastusvirasto lausuu kannanottonaan, että kunnat ovat antaneet niiltä edellytetyt valtionosuusselvitykseen ja sen liitteenä olevaan allekirjoitettuun kirjanpidon otteeseen perustuvat summatasoiset tiedot perustoimeen- 9 tulotuen kustannuksista. Toteutuneina kustannuksina on kuitenkin esitetty menoeriä, jotka eivät ole valtionosuuteen oikeuttavia.
Kannanoton perusteluina ja kannanottoa täydentävinä johtopäätöksinä ja suosituksina tarkastusvirasto esittää seuraavaa.
Tarkastuksessa tuli esiin olennaisia menoeriä, joita kunnat olivat sisällyttäneet virheellisesti perustoimeentulotukea koskevaan valtionosuusselvitykseen. Tarkastuksessa havaittujen puutteiden vuoksi on perusteltua edellyttää, että valtionosuusselvityksen tulisi perustua allekirjoitettuun tilinpäätökseen, ja selvityksen tulisi olla kuntalain 73 §:ssä edellytetyllä tavalla kunnan tilintarkastajien tarkastama. Tilintarkastuksessa tulisi varmistua paitsi siitä, että tiedot on asianmukaisesti johdettavissa kunnan kirjanpidosta, myös siitä, että menot perustuvat olennaisilta osin toimeentulotukilain säännöksiin. Tällöin on erityisesti syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei perustoimeentulotukea koskevaan valtionosuusselvitykseen sisälly kunnan sosiaalipalveluiden järjestämisestä aiheutuvia menoja.
