Kestävän kehityksen raportti ei ole päämäärä itsessään vaan väline, jolla parannetaan päätöksenteon tietopohjaa.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin järjesti kesäkuussa seminaarin kestävän kehityksen raportoinnista. Se perustui tuoreeseen tilannekatsaukseen, jonka mukaan ensimmäiset EU-virastot ovat jo alkaneet julkaista kestävän kehityksen raportteja yksityissektorin käytäntöjä mukaillen. Katsaus käy myös läpi kestävän kehityksen roolia EU:n tuloksellisuusraportoinnissa.
Seminaarin avasivat tilintarkastustuomioistuimen ruotsalaisjäsen Eva Lindström ja Euroopan Unionin komissaari Jyrki Katainen.
Seminaarissa nousivat vahvasti esille kestävän kehityksen raportointiin osallistuminen sekä raportoinnin laatu ja kysymykset raportoinnin varmentamisesta. Myös ei-kestävien käytäntöjen ulkoistaminen kehitysmaihin herätti keskustelua. Tämä on ongelmallista erityisesti kuluttamiseen ja tuotantoon liittyvän kestävän kehityksen tavoitteen (tavoite 12) kohdalla, kuten Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Heidi Hautala korosti puheenvuorossaan.
Kansainvälisesti käytetyimmän kestävän kehityksen GRI-raportointistandardin edustaja Sarah-Jayne Dominic painotti, että kestävän kehityksen raportti ei ole päämäärä itsessään vaan väline, jolla parannetaan päätöksenteon tietopohjaa. Luxemburgin pörssin toimitusjohtaja Robert Scharfe puolestaan huomautti, että kestävän kehityksen raportointi alkaa olla yrityksille elinehto.
EU:n budjettipääosaston johtaja Gert Jan Koopman korosti julkisen sektorin erityispiirteitä suhteessa yksityissektoriin. Hän kertoi, että kestävän kehityksen sijaan nykyisellä EU:n rahoituskaudella painopiste on ollut ilmastoon liittyvä raportointi.
VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikari painotti kestävän kehityksen politiikan yhdenmukaisuuden tärkeyttä. Politiikan yhdenmukaisuuden tarkastaminen on kuitenkin haastavaa, sillä analyysin kohteena tulisi olla tietyn määrärahan sijaan koko budjetin tarkastelu valitusta näkökulmasta. Edellytyksenä tälle on, että tarkastajat tekevät uudella tavalla yhteistyötä ylittäen hallinnonalojen rajoja. Kestävän kehityksen raportointi haastaakin paitsi raportointikäytännöt myös niiden tarkastamisen.