Yhtälö, jossa ylläpidetään Veikkauksen tuottoja ja ehkäistään pelaamisen haittoja, on noussut viime viikkoina kiihkeään julkiseen keskusteluun. Emme tarkastusvirastossa ole tarkastaneet Veikkauksen toimintaa viime vuosina, mutta löysin vanhoistakin tarkastuksista yhä ajankohtaista asiaa.
Kirjoittaja
Vuonna 2017 Lotosta tunnettu Veikkaus, hedelmäpelejä ja Casinoa pyörittävä Raha-automaattiyhdistys sekä ravipelejä järjestänyt Fintoto yhdistyivät yhdeksi monopoliyhtiöksi. Syntyi uudenlainen Veikkaus-yhtiö, joka saa yksinoikeudella harjoittaa rahapelejä Suomessa.
Koko rahapelitoiminta on nykyisin aiemman säädösohjauksen lisäksi myös valtion omistajaohjauksen alaisena. Näin edellä mainitut, alun perin itsenäisesti toimineet rahapelien järjestäjät ovat tulleet yhä lähemmäksi valtiokonsernia.
Veikkaus ja sen edeltäjät eivät kovin usein ole olleet suoraan VTV:n tarkastuksen kohteena. Syynä on ollut se, että rahapelien järjestäjät ovat aiemmin olleet selkeämmin erillään valtiosta. Toisaalta edelleenkin Veikkauksen yhtiömuoto vaikuttaa VTV:n tarkastamiseen: valtion yhtiöomaisuuden osalta VTV:n tarkastus kohdistuu pääsääntöisesti omistajaohjaukseen, ei varsinaisesti yhtiöiden toimintaan. [Lisäys 29.1.2020:] Veikkauksen omistajaohjausta VTV on tarkastanut vuonna 2013 osana erityistehtävää hoitavien valtionyhtiöiden tarkastusta.
Uutta Veikkausta ei ole tarkastettu
VTV ei ole vielä kertaakaan tarkastanut uutta Veikkaus-yhtiötä. Sen sijaan 2000-luvun alussa tarkastimme entistä lotto- ja vedonlyöntiyhtiö Veikkausta sekä Raha-automaattiyhdistyksen toimintaa. Näistä tarkastuksista on jo aikaa, eikä noiden tarkastusten tuloksia voi suoraan siirtää nykyaikaan.
On kuitenkin mielenkiintoista katsoa nykyhetkestä käsin, mitkä asiat muuttuvat ja mikä pysyy. Menneisyydestä olisi myös hyvä oppia, ettei samoja virheitä toistettaisi kovin tiheästi.
Noissa lähes kaksi vuosikymmentä sitten tehdyissä tarkastuksissa tarkasteltiin vanhan Veikkauksen harjoittamaa sponsorointia ja Raha-automaattiyhdistyksen voiton tuloutusta. Tarkastusten tehtävänä oli silloin tarkastaa toiminnan tarkoituksenmukaisuutta, joten niissä selvitettiin asioita tavallista tilintarkastusta laajemmin.
Kuka jakaa Veikkauksen voitot?
Kun tarkastimme vanhan Veikkauksen sponsorointia, tarkoituksena oli varmistaa, että Veikkaus ei sponsoroinnin nimissä tee päätöksiä veikkaustuottojen jakamisesta ja että sponsoroinnille on aina taloudellinen peruste. Veikkauksen voitot eri kohteisiin jakaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
1990-luvulla Veikkauksen toiminta oli laajentunut lotosta ja vakioveikkauksesta uusiin vedonlyöntipeleihin. Tämän seurauksena Veikkaus haki suurempaa näkyvyyttä urheilussa, muun muassa erilaisten sponsorointisopimusten avulla. Toisaalta suuri osa näistä sponsorointikohteista sai myös veikkausvaroja, joita tuolloinen opetusministeriö jakoi.
Tarkastuksessa (2001) ei sponsoroinnin kohdistumisesta pystytty sanomaan kokonaisuutena mitään kovin merkittävää. Osoittautui myös mahdottomaksi arvioida sponsoroinnin määrää, koska samaan aikaan sponsoroinnin kohteilta ostettiin myös muuta markkinointinäkyvyyttä, eikä näiden erottelu ollut aina helppoa.
VTV lausui kannanotossaan, että koska asia on kokonaisuutena monimutkainen ja hankala, on sponsoroinnin perustuttava selkeästi määritellyille periaatteille ja myös sponsoroinnin taloudellinen hyöty on osoitettava. Esimerkiksi taiteen sponsorointia VTV ei pitänyt perusteltuna, sen ei katsottu edistävän urheiluun kohdistuvaa rahapelaamista.
Korjattavaa sponsoroinnissa: pelikohdeyhteistyö ja lapsiin kohdistuva markkinointi
Vanha Veikkaus teki pelikohdeyhteistyön nimellä sponsorointisopimuksia lähinnä paljon seurattujen urheilulajien kanssa. Yhteistyössä sponsorointikohde sai prosenttiosuuden niin sanottuun omaan lajiin kohdistuvasta tulosvedon ja vedonlyönnin pelaamisesta. Sopimus saattoi ulottua kotimaan lisäksi saman lajin ulkomaisiin peleihin.
VTV piti tätä osittaisena voitonjakona ja katsoi sen vuoksi, että kiinteät sponsorointisopimukset ovat oikeampi tapa toimia (tarkastus vuodelta 2001).
VTV otti myös selkeästi kantaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan markkinointiin. Joissakin sponsorointisopimuksissa oli kehitetty veikkauksia lapsille. Palkintona ei ollut rahaa, mutta niissä opetettiin lapsille ja nuorille leikkimielisesti esimerkiksi vakiovedon perusperiaatteita.
Tuolloin 2000-luvun alussa Veikkauksen peleille ei ollut mitään ikärajoja, joten toiminta olisi voinut taloudellisessa mielessä olla markkinointina jopa järkevää. VTV kuitenkin totesi kannanotossaan kyseisen kaltaisen lapsiin ja nuoriin kohdistuvan markkinoinnin ja piilomainonnan olevan kiellettyä.
RAY:n toiminnassa ei ollut ongelmia, mutta ulkoista valvontaa ei juuri ollut
Raha-automaattiyhdistyksen tarkastuksessa (2002) VTV lähti selvittämään, mikä olisi oikea määrä RAY:n tuloutukselle tuottojen ja haittojen suhteen. RAY sai tarkastuksessa puhtaat paperit. Markkinointi, sponsorointi ja edustaminen olivat määrältään vähäisiä. Tarkastuskertomuksessa mainitaan jopa muutaman kympin kahvitarjoilut, koska muuta huomautettavaa ei ollut.
Tarkastuksessa käsiteltiin myös maksuja automaattien sijoituspaikoille, mutta niissä ei päädytty mihinkään selkeään kannanottoon. Sijoituspaikan omistajille maksetut korvaukset olivat jo tuolloin prosenttiperusteisia. VTV:n tarkastuskertomuksessa pohditaan lähinnä keinoja maksujen pienentämiseksi esimerkiksi kilpailuttamisen keinoin.
Nykynäkökulmasta mielenkiintoinen, tarkastettu asia oli RAY:n omavalvonta. Se todettiin toimivaksi, mutta yllättävää on lukea nyt jälkikäteen raportista, että vasta tuolloin 2000-luvun alussa RAY:n velvollisuudeksi ylipäätään tuli seurata kolikkopelien koko rahavirtaa. Mekaanisten pajatsojen aikakauden perintönä oli tuohon asti ollut riittävää kerätä laitteisiin kertyneet rahat talteen.
Sisäasiainministeriön tekemä ulkoinen valvonta katsottiin aikoinaan VTV:n tarkastuksessa olemattomaksi. Käytännössä siihen ei ollut resursseja eikä suunnitelmia, ja paikallistasolla ei edes tiedetty, miten valvontaa olisi pitänyt tehdä. Valvonnassa oli tyydytty RAY:n omiin ilmoituksiin.
Kannanotossaan VTV katsoi, että ilmoituksiin perustuva valvonta oli riittämätön ja että niiden lisäksi valvontaa oli tehtävä muillakin tavoin. Lainsäädäntö myös muuttui kesken tarkastuksen, ja arpajaislainsäädäntöön tuli tarkempia valvontasäädöksiä.
Vanhojen tarkastusten oppi
Nykyhetkestä katsottuna nuo kaksi tekemäämme tarkastusta vaikuttavat edelleen osin ajankohtaisilta. Monopolien suojaamaa rahapelijärjestelmää on tarkasteltava aina kokonaisuutena, johon kuuluvat sekä tuotot että haittojen ehkäisy. Haittojen ehkäisy ei saa olla pelaamisesta erillinen toimi, jota rahoitetaan, vaan sen on oltava mukana jo pelaamisen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Osittain ongelmatkin ovat varmasti edelleen samoja. Miten markkinoida tuotteita, joiden käyttöä itse asiassa halutaan rajoittaa? Millä tavoin toimintaa on valvottava, jotta erilaiset tavoitteet pysyvät tasapainossa?
Tehtävä on hankala. Kun rahapelitoimijat yhdistettiin, sisältyi siihen varmasti paljon erilaisia muutoksia. Nyt, kun uusi Veikkaus on toiminut muutaman vuoden, olisi hyvä hetki arvioida, miten se kerää varoja ja ehkäisee pelihaittoja. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jo aloittanut rahapelijärjestelmän arvioinnin, ja sen selvitys on hyvä lähtökohta myös Veikkauksen arvioinnille.
Arviointien lisäksi tarvitaan kuitenkin myös ratkaisuja ja toimenpiteitä, joilla esille nouseviin ongelmiin vastataan. Tässä poliittinen päätöksenteko on luonnollisesti ensisijaista.
