Valtion omistamista yhtiöistä Posti on viimeksi ollut erityisen paljon esillä. Valtion omistuksilla on kuitenkin yhteiset ongelmat. Postin lisäksi muitakin valtion omistuksia on syytä arvioida riittävän usein, jotta näiltä ongelmilta vältyttäisiin. Esimerkiksi jäänmurtoa tarjoava Arctia toimii hankalassa ympäristössä, kun tarkastellaan liiketoiminnan kannattavuutta.
Kirjoittaja
Posti on ollut työtaistelunsa vuoksi paljon julkisuudessa. Postin asema valtion omistamana yhtiönä on erityinen.
Valtion omistajuudelle Postin osalta on määritelty kaksi erilaista tavoitetta. Ensinnäkin, Posti kuuluu valtion strategisen intressin yhtiöihin eli sen päätehtävä on kansalaisen näkökulmasta tärkeän palvelun tuottaminen.
Toiseksi, Posti kuuluu myös finanssi-intressin yhtiöihin. Finanssi-intressin yhtiöiltä odotetaan hyvää tuottoa.
Strategisen omistuksen osuus Postista on 50,1 prosenttia ja finanssi-intressiosuus 49,9 prosenttia. Käytännössä siis tuo 49,9 prosenttia Postista olisi mahdollista myydä pois valtiolta, jos sille löytyisi ostaja.
Kahden intressin valtionyhtiöt
Käytännössä strateginen intressi tarkoittaa tätä: kun valtio omistaa enemmistöosuuden (50,1 prosenttia) Postista, sen tulee myös varmistaa postipalveluiden tuottaminen kaikkialle Suomeen. Posti huolehtii tästä yleispalveluvelvoitteesta, joka koskee postimerkeillä maksettavia kirjeitä ja pieniä ulkomaille lähetettäviä paketteja.
Vuonna 2018 yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvia lähetyksiä oli 4,6 prosenttia kaikista Postin lähetyksistä ja ne muodostivat 8,4 prosenttia konsernin liikevaihdosta. Valtaosa Postin toiminnasta on kuitenkin kaupallista toimintaa kilpailluilla markkinoilla.
Postin jako kahteen intressiin ei mene ”fifty-sixty”, vaikka viime aikojen tapahtumia seuratessa siltä välillä vaikuttaa. Jako kahteen erilaiseen tavoitteeseen vaikuttaa siten, että yhtiötä voidaan tarkastella molemmista, sekä strategisen intressin että finanssi-intressin, näkökulmista. Joskus tämä on ongelmallista, kuten syksyn tapahtumien yhteydessä. Lopulta oli jo epäselvää, kenen tulisi päättää ja mistä.
Kulloinkin valittu näkökulma riippuu tarkastelijasta ja tilanteesta, jossa tarkastelua tehdään. Tämäkin varmasti hankaloitti ratkaisun tekemistä nyt jo ratkenneessa Postin työehtosopimusriidassa.
Postin asema kahden intressin yhtiönä on kuitenkin toistaiseksi edelleen säilynyt. Tämä voi tulevaisuudessa tuoda esiin uusia ongelmia, joita ei voida tarkasti ennakoida.
Liiketoiminnan periaatteita ei voi soveltaa sujuvasti poikkeusratkaisuihin
Postin lisäksi valtiolla on omistuksessa toinenkin yhtiö, jossa strateginen intressi kattaa saman 50,1 prosenttia omistuksesta ja loppu 49,9 prosenttia on finanssi-intressiä. Tämä on jäänmurtoa tekevä ja talvimerenkulkua turvaava Arctia.
Vuoden 2018 lopulla Arctiaan yhdistettiin merenmittausta ja vesiväylien ylläpitoa tekevä Meritaito. Meritaito oli yhdistymiseen asti kokonaan strategisen intressin yhtiö, mutta nykyään Arctia-kokonaisuuden osana senkin asema on muuttunut.
Arctialla ei ole ollut samanlaista kilpailun luomaa painetta jäänmurrolle kuin Postilla on ollut. Käytännössä Arctia on ollut ainut jäänmurtoon erikoistunut yhtiö Suomessa. Jäänmurron lisäksi yhtiö on kuitenkin pyrkinyt lisäämään kalustonsa käyttöä etsimällä esimerkiksi monitoimimurtajille muuta käyttöä arktisella alueella. Vuoteen 2014 saakka tämä onnistuikin hyvin, mutta sen jälkeen markkinaehtoinen toiminta on vähentynyt selvästi.
Arctian muu kuin jäänmurtotoiminta on vähentynyt, ja yhtiön pääasiallinen asiakas jäänmurrossa on Väylävirasto. Suurin osa Arctian tuloista tulee siis valtion budjetista. Liiketoiminnan periaatteet soveltuvat huonosti tämän kaltaiseen palveluhankintaan.
Jäänmurtajalaivaston koko määräytyy palveluhankinnassa varautumistarpeen mukaan eikä liiketaloudellisilla perusteilla. Tässä tapauksessa myöskään julkisilla hankintamenettelyillä eli esimerkiksi kilpailutuksella ei saada etuja, kun välttämätöntä palvelua tarjoaa vain yksi toimija. Tarkastusvirasto suosittikin tarkastuksessaan, että jäänmurtokaluston varallaolon kustannukset eriytetään palvelusopimuksissa ja että varautuminen osoitetaan Arctialle kustannusperusteisena tehtävänä.
Valtio-omisteisten yhtiöiden ja liikelaitosten toimintaa tulisi arvioida säännöllisesti
Posti ja Arctia ovat vain yksittäisiä ilmenemismuotoja varsinaisesta ongelmasta. Erilaisten historiallisten kehityskulkujen vuoksi valtion organisaatioissa ja yhtiöissä toimintamuoto ei läheskään aina vastaa kaikilta osin nykyisen toiminnan luonnetta.
Valtion talousarvion piirissä on tapahtunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana suuri muutos. Lähes kaikki liiketoiminta tai sen kaltainen toiminta on siirretty liikelaitoksiin ja yhtiöihin. Ajan hammas kuitenkin kuluttaa ja kaikki ratkaisut eivät ole toimivia enää nyky-ympäristössä.
Poikkeuksia perustellaan usein taloudellisilla eduilla, vaikka ne aiheuttavat aina myös ylimääräisiä kustannuksia. Poikkeusratkaisuissa esimerkiksi kilpailuneutraliteetti ei toteudu kunnolla tai tilivelvollisuus ja liiketoimintariskien hallinta muuttuvat. Näilläkin asioilla on yhteiskunnallinen hinta, vaikka se ei suoraan näkyisikään tai aiheuttaisi heti seurauksia.
Näistä syistä olisi tärkeää arvioida säännöllisesti valtio-omisteisten yhtiöiden ja liikelaitosten toimintaa ja sitä, sopivatko liiketaloudelliset periaatteet oikeasti kaikkeen niiden toimintaan. Tuloksellisen toiminnan ja yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää, että poikkeusratkaisuja olisi mahdollisimman vähän ja toimittaisiin yhteisillä säännöillä.
