Toimeentulotukijärjestelmää koskevan lakimuutoksen valmisteluvaiheessa asiantuntijaryhmä tunnisti uudistuksessa merkittäviä riskejä. Kyseisiä riskejä ei huomioitu riittävästi hallituksen esityksessä, ja tarkastuksen perusteella ne ovat osittain toteutuneet ensimmäisen 2,5 vuoden aikana lain voimaantulosta. Osin näiden syiden vuoksi perustoimeentulotuen käsittelyn kustannukset Kelassa ovat selkeästi arvioitua suuremmat.
Vuoden 2017 alusta voimaan tuli lakimuutos, jolla perustoimeentulotuen hakeminen, myöntäminen ja maksatus siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Samalla osa aikaisemmin täydentävään toimeentulotukeen sisältyneistä menoista siirtyi perustoimeentulotuen piiriin. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen toimeenpano säilyi kuntien vastuulla.
Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkasti, miten Kela-siirto valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut toimeentulotuen kokonaisuuteen sekä toimeentulotukiasiakkaiden kanssa toimiviin viranomaisiin. Tarkastus on ajankohtainen, sillä hallitus valmistelee parhaillaan sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistusta ja tarkastuksen tuottamasta tiedosta voi olla hyötyä tämän kokonaisuudistuksen valmistelussa. Kokonaisuudistuksen tavoitteena on etuuksien ja palveluiden parempi integraatio.
Perustoimeentulotuen Kela-siirron tavoitteena oli vahvistaa yhdenvertaisuutta, tehostaa toimeentulotuen toimeenpanoa ja lisätä niiden hakijoiden määrää, jotka ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Perustoimeentulotukea hakee yhä useampi siihen oikeutettu, ja tuen hakijoita kohdellaan nykyään entistä yhdenvertaisemmin. Valtiontalouden näkökulmasta keskeisin havainto kuitenkin on, että tuen toimeenpano ei ole tehostunut, vaan siitä aiheutuvat välittömät kustannukset ovat merkittävästi arvioitua suuremmat. Tarkastuksen perusteella tämä johtuu siitä, että asiantuntijaryhmän lain valmisteluvaiheessa esiin nostamista riskeistä huolimatta perustoimeentulotuki säilytettiin siirron yhteydessä viimesijaisena yksilöllistä tarveharkintaa edellyttävänä tuen muotona. Yksilöllisen tarveharkinnan säilyttäminen perustoimeentulotuessa edellyttää toimeenpanevaa henkilöstöä arvioitua enemmän.
Uudistus on lisännyt Kelan ohella myös muiden viranomaisten työtä, mikä välillisesti lisää toimeenpanon muutoksesta aiheutuvia kustannuksia. Viranomaisvaikutukset arvioitiin lain valmisteluvaiheessa suppeasti eikä uudistuksen vaikutuksia toimeentulotukiasiakkaiden kanssa työskenteleviin viranomaisiin tunnistettu riittävästi. Perustoimeentulotuen Kela-siirto heikensi myös sosiaalityön ja taloudellisen tuen välistä yhteyttä, koska sosiaalityötä tehdään kunnissa, ja siihen kytkeytyvä perustoimeentulotuki siirrettiin hoidettavaksi kansallisella tasolla. Tämän myötä mahdollisuudet ehkäistä pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkuuksien syntymistä ovat heikentyneet.
