Talouspolitiikan on kriisin ydinvaiheessa keskityttävä yritysten maksuvalmiuden turvaamiseen ja konkurssien sekä massatyöttömyyden estämiseen. Toimenpiteiden on oltava oikea-aikaisia, mittavia, kohdistettuja ja ajallisesti rajattuja onnistuakseen. Toisessa vaiheessa on aika aloittaa tavanomainen finanssipoliittinen elvytys. Jos talouspolitiikka on onnistunut ensimmäisessä vaiheessa, on hyvin todennäköistä, että yksityisestä kulutuksesta ja viennistä tulee tässä vaiheessa vahva elvyttävä impulssi talouteen. Tämä kirjoitus on toinen osa koronapandemian vaikutuksiin pureutuvassa blogisarjassamme.
Kirjoittajat
Talouspolitiikan on oltava oikea-aikaista, mittavaa, kohdistettua ja ajallisesti rajattua. Niin kauan kuin rajoitustoimenpiteet ovat voimassa Suomessa sekä tärkeimmissä kauppakumppanimaissa, talouspolitiikka ei pysty elvyttämään taloutta tavanomaisin keinoin kuten rakennushankkeilla (mm. raaka-aineiden saatavuusongelmien takia) tai kotitalouksille suunnatuilla veronkevennyksillä. Näin on, koska sekä tarjonta että kysyntä ovat molemmat heikentyneet, eivätkä ne pysty reagoimaan elvytykseen.
Kauppakumppanimaiden ja ensisijaisesti EU-maiden yhteinen koordinointi on tärkeää ei vain talouspolitiikan saralla vaan myös rajoitustoimenpiteiden osalta, sillä jälkimmäisistä syntyy haitallisia ulkoisvaikutuksia naapuri- ja kauppakumppanimaiden talouteen. Rajoitustoimien ulkoisvaikutukset tartuntataudin leviämiseen ja terveydenhuollon kuormitukseen sen sijaan ovat myönteisiä. Nämä pätevät erityisesti Suomeen, joka on pieni avotalous.
Kunnes rajoitustoimenpiteet loppuvat ja eksponentiaalinen tartuntavaihe on ohi, talouspolitiikka ei voi muuta kuin mukautua kriisiin ja BKT:n tilapäiseen laskuun. Tämä ei tarkoita, että talouspolitiikalla ei olisi tekemistä tässä vaiheessa, päinvastoin. Talouspolitiikalla on kaksi ydintärkeää tehtävää.
Ensisijaisesti talouspolitiikan on huolehdittava yritysten ja epäsuorasti myös pankkien maksukyvystä. Kriisin ja rajoitustoimenpiteiden takia monet muuten hyväkuntoiset yritykset, joilla on kannattava liiketoimintamalli, ajautuvat ongelmiin. Syitä tähän ovat esimerkiksi viivästyvät toimitukset ulkomailta, asiakkaiden poisjäänti matkustuskiellon seurauksena tai se, että asiakasyritys ei pysty maksamaan tilaustaan tai toimipaikka on rajoitustoimenpiteiden vuoksi suljettava kokonaisuudessaan.
Poisputoava kassavirta heikentää yritysten maksukykyä ja luottokelpoisuutta, mikä taas voi johtaa entistä varovaisempaan lainanantoon pankeissa. Tähän tilanteeseen on puututtava valtiontakauksilla ja -lainoilla. Myös rahapoliittisilla toimilla voi myönteisesti vaikuttaa tähän. Hallitus vastannut näihin kysymyksiin mm. kasvattamalla Finnveran rahoitusvolyymia.
Toiseksi talouspolitiikan on huolehdittava, etteivät yritykset yritä säilyttää maksukykyään pääosin irtisanomisilla. Tutkimustulokset osoittavat, että rakenteellinen työttömyys nousee suhdannetaantumien seurauksena. Lyhyestä työttömyydestä tulee pitkäaikaistyöttömyyttä – kuten kävi 1990-luvun lamassa. Hyvin todennäköisesti pahin tilanne on kuitenkin ohimenevä, ja kriisin jälkeen yritykset joutuisivat etsimään uusia työntekijöitä kysynnän taas noustessa. Tämä hidastaisi menetetyn tuotannon umpeen kuromista huomattavasti.
Työttömyysturva toki varmistaisi ainakin osittain kotitalouksien maksukyvyn ja toimisi automaattisena vakauttajana, mutta se ei pysty minimoimaan turhia etsintäkustannuksia ja inhimillisen pääoman heikentymistä pidemmällä aikavälillä, kun kriisin ydin on ohi.
Talouspolitiikan on mahdollistettava lomautukset ja lyhennetyt työviikot laajalti ja osallistuttava palkkakustannuksiin tilapäisesti. Myös yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien toimeentuloa ja ammatinharjoittamisen edellytyksiä on tuettava. Finanssikriisin aikana Saksassa ja Sveitsissä vastaavat toimet osoittautuivat tehokkaaksi ja ne ovat laajalti käytössä jälleen nykytilanteessa. Hallitus etsii tällä hetkellä kolmikantaisissa neuvotteluissa toimenpiteitä, joilla tähän kokonaisuuteen voidaan vaikuttaa. Mitä nopeammin toimet tulevat, sitä parempi tietysti.
Finanssipolitiikan pyrittävä antamaan markkinoille ja kansalaisille luottamusta
Näiden kahden tärkeimmän kokonaisuuden lisäksi politiikan ja erityisesti finanssipolitiikan on pyrittävä antamaan markkinoille ja ihmisille luottamusta siihen, että valtio ja julkisyhteisöt tekevät kaiken tarpeellisen kriisin ratkaisemiseksi. Psykologialla on nyt merkittävä ote markkinoista, ja näinä aikoina on ratkaisevan tärkeää, että talouspolitiikka ottaa tämän huomioon. Tällä logiikalla voidaan jopa perustella suuruudeltaan teoreettisesti rajattoman kriisipaketin lupaamista, kuten esim. Saksa teki.
Tähän politiikkaan liittyy monia riskejä ja on hyvin mahdollista, että osa niistä, esimerkiksi yritystakausten realisoituminen, toteutuu. Tämän suhteen Suomen julkisyhteisöt ovat kuitenkin kohtuullisen hyvässä asemassa, koska julkinen velkataakka on kestävä ainakin lyhyellä aikavälillä. Talouspolitiikassa on varauduttava siihen, että velan määrä (erityisesti suhteessa BKT:hen) kasvaa voimakkaasti kriisin seurauksena. Tämä alleviivaa sitä, kuinka tärkeää vastasyklinen finanssipolitiikka on myös korkeasuhdanteessa, jotta kriisin tullen riittää fiskaalista liikkumavaraa.
Lopuksi, tähän tilanteeseen ja sen edellyttämään talouspolitiikkaan liittyy vielä kaksi muuta ulottuvuutta. Ensinnäkin, vaikka Suomen fiskaalista liikkumavaraa voi pitää kohtuullisen isona, sama ei välttämättä päde muihin euromaihin kuten Italiaan, jossa rajoitustoimenpiteet myös ovat entistä tiukempia ja terveydenhuolto ylikuormittunut. Ei ole kaukaa haettua sanoa, että tämä saattaa aiheuttaa euroalueella epävakauksia, joihin on reagoitava.
Toinen ulottuvuus on se, että tällä hetkellä on erittäin vaikea ennakoida kriisin kestoa. Talouspolitiikan on varauduttava siihen, että rajoitustoimenpiteet ovat voimassa myös 13.4 jälkeen eikä taloudellinen shokki rajoitu pelkkään vuoden ensimmäiseen neljännekseen. Vaikka taudin leviäminen saataisiinkin kuriin Suomessa ja rajoitustoimenpiteitä voitaisiin pikkuhiljaa höllentää kotimaassa, tavanomainen taloudellinen elvytys voi olla haastavaa tai se voi jopa mennä hukkaan, jos rajoitustoimenpiteet ovat edelleen voimassa naapurimaissa ja kauppakumppanimaissa.
Kotitalouksien kulutuksen kasvattaminen talouspolitiikan keinoin mahdollista vasta poikkeusolojen jälkeen
Kun yksityistä kulutusta ja tuotantoa rajoittavat toimenpiteet ovat helpottaneet tai päättyneet, voi olla aikaa elvyttää tavallisilla keinoilla. Silloin molemmat markkinapuolet pystyvät reagoimaan elvytykseen. Elvytystä on myös syytä koordinoida yhdessä EU-maiden kesken niin pitkälle kuin mahdollista, koska oletettavasti yhden maan fiskaalisella elvytyksellä on mittavia positiivisia ulkoisvaikutuksia muihin maihin. Elvytyskeinot on myös hyvä suunnitella etukäteen hyvin, jotta ne saadaan otettua käyttöön heti kun niiden aika koittaa.
Lisäksi on syytä pohtia, pitäisikö tavanomaiset elvytystoimet selvästi rajata niin suuruudeltaan kuin ajallisestikin. Ihmiset siirtävät nyt kulutustaan eteenpäin, ja kun kriisin ydin on ohi ja rajoitustoimenpiteet poistettu, yksityisestä kulutuksesta tulee varmasti vahva taloutta elvyttävä impulssi. Tämä tietysti edellyttää, että aiemmat toimenpiteet onnistuvat estämään massatyöttömyyden sekä massakonkurssit, jotta tuotanto kriisin hälvetessä pystyy reagoimaan kasvavaan kysyntään.
Näistä syistä kriisin ydinvaiheen toimenpiteitä voidaan pitää ensiarvoisen tärkeinä talouden palautumisen kannalta: mitä paremmin talouspolitiikka onnistuu estämään massatyöttömyyttä ja konkursseja, sitä halvemmin ja nopeammin noususuhdanteeseen päästään.
