Väylävaltuuksien budjetoinnissa, käytössä, seurannassa ja tilinpäätöstietojen esittämisessä ei ole noudatettu niitä koskevia keskeisiä säännöksiä ja määräyksiä.
Laillisuustarkastuksen tavoitteena oli selvittää, onko Liikennevirasto budjetoinut väylähankkeiden valtuudet valtion talousarviosta annettujen säädösten ja hyvän budjetointitavan mukaisesti, onko valtuuksien seuranta järjestetty asianmukaisesti ja onko väylähankkeiden valtuuksista ja niiden käytöstä esitetty tilinpäätöksessä oikeat ja riittävät tiedot.
Valtuusmenettely on tarkkaan säännelty perustuslakitasoinen menettely. Sen säädöstenmukaisella soveltamisella turvataan eduskunnan budjettivallankäyttö. Mikäli valtuusmenettelyä sovelletaan sitä koskevien säädösten vastaisesti, ei hallinnolla tosiasiallisesti ole tulevien sopimusten ja sitoumusten tekemiseen eduskunnan sille suomia toimivaltuuksia. Väylähankkeiden erilaiset rahoitusratkaisut, projektien laajuus ja pitkäkestoisuus sekä indekseihin sidonnat tekevät budjetoinnista haasteellista.
Liikennevirasto on tehnyt sopimuksia ja tilauksia valtuuksiin, jotka eivät ole olleet tilausten tai sopimusten tekohetkellä käytettävissä. Talousarviolain 10 §:n mukaan valtuutta saadaan käyttää sen varainhoitovuoden aikana, jonka talousarvioon se on otettu. Tarkastuksessa havaittiin, että tietoja on useissa hankkeissa muutettu tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen. Kaikkia valtuuden käyttöä tarkoittavia asiakirjoja ei ole viety valtuusseurantaan, eikä valtuuden käyttöä ole aina dokumentoitu riittävällä tavalla. Valtuuden käytön ja valtuuden käytöstä aiheutuvien menojen esittämistä talousarviossa tulisikin selkeyttää.