Lapsen etu toteutuu lastensuojelussa vaihtelevasti tarkastelunäkökulman sekä lapsen tai nuoren asuinkunnan mukaan. Avo- ja jälkihuollossa lapset ja nuoret saavat kohtalaisesti tarvitsemiaan palveluja, kun taas sijaishuollossa tavoitteet tarpeen mukaisesta hoitopaikasta eivät aina toteudu. Lapsen edun mukainen sijaishuolto on taloudellisin vaihtoehto, jos sopivan hoidon avulla voidaan välttää riittämättömästä hoidosta koituvat kustannukset.
Lastensuojelun piirissä olevien määrä on viime vuosina kasvanut sekä avo- että sijaishuollossa. Tarkastuksessa haluttiin selvittää, miten lapsen etu toteutuu lastensuojelussa. Lapsen edun toteutumista arvioitiin muun muassa sillä, saivatko asiakkaat ja heidän perheensä tarvitsemansa palvelut.
Lastensuojelun kokonaiskustannuksista on tilastointiongelmien vuoksi hankala antaa arviota. Vuonna 2010 kuntien lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset olivat 619 miljoonaa euroa ja avohuollon käyttökustannukset arviolta noin 236 miljoonaa euroa. Valtion lastensuojeluun kohdentamat varat kanavoituvat lähinnä valtionosuusjärjestelmän sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämishankkeiden kautta.
Tarkastuksessa kävi ilmi, että lapsen etu toteutuu lastensuojelussa vaihtelevasti sen mukaan, onko lapsi avo-, sijais- vai jälkihuollossa ja missä kunnassa lapsi asuu. Avohuollossa olevien lasten tilanne tarkastelukunnissa on parempi kuin aiempien selvitysten perusteella olisi voinut ennakoida. Lapset ja nuoret saavat kohtalaisesti tarvitsemiaan palveluja. Myös jälkihuollossa olevia nuoria tuetaan taloudellisesti heidän tarpeittensa mukaan, mutta itsenäistymisessä tarvittavaa henkilökohtaista tukea ja ohjausta ei tarjota riittävästi. Jälkihuollon järjestämiseen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota.
Lastensuojelutarpeen kasvun ja kasvavien kustannusten myötä kunnat etsivät enenevässä määrin vaihtoehtoja laitoshoidolle sukulais- ja läheissijoituksista. Sijaishuollossa lapsen etu toteutuu kuitenkin vaihtelevasti, sillä tarvittavia palveluja ei aina ole saatavissa. Esimerkiksi psykiatrisen hoidon saatavuudessa on suuria puutteita.
Tarkastusviraston näkemys on, että paikkatilanne tai hoidon välittömät kustannukset eivät saisi olla peruste sijaishuoltopaikan valinnalle. Lapsen edun mukainen sijaishuolto on myös taloudellisin vaihtoehto, jos sopivan hoidon avulla voidaan välttää myöhemmin riittämättömästä hoidosta koituvat kustannukset. Laadun varmistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriön tulisikin valmistella valtakunnallisesti yhtenäiset sijaishuollon laatukriteerit, joita kunnat voisivat hyödyntää palvelujen kilpailutuksissa.
Tarkastusvirasto katsoo, että perheitä olisi tuettava voimakkaammin kaikissa lastensuojelun vaiheissa. Tarkastuksen perusteella avohuolto olisi vaikuttavampaa, jos kunnat panostaisivat enemmän perhetyön ja kotipalvelun saatavuuteen sekä niiden tarpeenmukaiseen kohdentamiseen.
Lastensuojelulaissa korostetaan perheiden jälleenyhdistämistä. Jotta tavoite voisi toteutua, vanhempien kanssa olisi työskenneltävä intensiivisemmin ja jälleenyhdistämisvelvoitteet kirjattava vanhempien asiakassuunnitelmiin. Ohjauksella tulisi varmistaa, että lastensuojelun työntekijät tuntevat vastuunsa perheiden yhteydenpidon järjestämisessä. Myös asiakassuunnitelmat tulisi kiireestä huolimatta tehdä säännösten mukaisesti.
Laadukasta ja kustannustehokasta lastensuojelutyötä hankaloittaa se, että kuntien hoitama sijaishuollon valvonta ei ole riittävää. Osa kunnista ei myöskään koe valvonnan olevan vastuullaan. Lisäksi avohuollon sosiaalityöntekijöitä on usein liian vähän suhteessa asiakasmäärään. Alimitoitetut resurssit ovat käytännössä vahvistaneet lastensuojelun roolia ongelmien korjaajana.
Lastensuojelun päätöksentekoa ja ohjausta saataisiin terävöitettyä, jos tilasto- ja kustannustietoja olisi paremmin saatavilla. Tarkastusvirasto ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö selvittäisi, miten ja mistä avo-, sijais- ja jälkihuollon kustannukset muodostuvat.
Lisätietoja
