Jälkiseurantaraportti: Julkinen oikeusapu

Osin suositusten tarkoittamien asioiden edistämiseen on pyritty, mutta osin tarkastuksen aikaiseen tilanteeseen verrattuna ei ole tapahtunut juuri muutosta. Jälkiseurantaraportissa selvitetään, mihin toimenpiteisiin tarkastuskertomuksessa annettujen suositusten ja muiden kannanottojen johdosta on ryhdytty.

Yhteenveto ja jatkotoimet

Tarkastuksessa (5/2014  Julkinen oikeusapu) todettiin yleishavaintona, että oikeusministeriö oli pyrkinyt aktiivisesti vastaamaan julkiseen oikeusapuun kohdistuviin valtiontaloudellisiin ja toiminnallisiin kehittämistarpeisiin. Se oli kokonaisuutena edistänyt julkisen oikeusavun saatavuutta julkisista oikeusaputoimistoista sekä taloudellisuusnäkökohtien ottamista huomioon. Myös jälkiseurannan yleinen havainto on samansuuntainen.

Yksittäin suositusten toteutumista arvioitaessa jälkiseurannassa ei ole kuitenkaan voitu havaita, että oikeusministeriö olisi käynnistänyt julkisen oikeusaputoiminnan ja sen järjestämisen kokonaan uudelleenarvioimista tavalla, jota tarkastuksen suositus ja tehtyjen tutkimusten tulokset tarkoittavat.

Ministeriön laatima oikeusavun kokonaissuunnitelma ei sisällä julkisen oikeusavun järjestämisen kokonaisuutta koskevaa uudelleenarviointia eikä kokonaissuunnitelmaa toimistoverkoston kehittämiseksi. Ministeriön antama selvitys ei anna myöskään viitettä näiden mahdollisesta käynnistämisestä tai laatimisesta.

Sen sijaan julkisen oikeusavun organisaatiorakenne on uudistettu, mikä lyhyessä ajassa toteutettuna on ollut julkiselle oikeusaputoimelle ja oikeusministeriölle suuri hanke. Organisaation uudistamistyötä myös jatketaan.

Osin suositusten tarkoittamien asioiden edistämiseen on pyritty, esimerkiksi sähköisen asioinnin kehittämisessä. Osin tarkastuksen aikaiseen tilanteeseen verrattuna ei ole tapahtunut juuri muutosta, esimerkiksi yksityisten asiamiesten osallistumisvelvollisuudessa oikeusavun laadunarviointijärjestelmään ja teknisten käyttöyhteyksien luomisessa Verohallintoon ja Kelaan.

Ministeriön esittämistä toimista ei käy kuitenkaan selkeästi ilmi, millä tavoin ne ovat edistäneet suositusten toteuttamista, esimerkiksi toimistoverkoston kehittämisessä ja toimivalta- ja työnjohtosuhteissa oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajan ja oikeusaputoimiston johtajan välillä. Julkisen oikeusavun kehittämistä jatketaan oikeusministeriössä myös tarkastuksessa havaittujen, vielä avoimiksi jääneiden suositusten suhteen.

Suosituksista erityisesti julkisen oikeusavun järjestämisen kokonaan uudelleenarvioiminen on laaja ja aikaa vievä tehtävä. Eräät muut suositukset, kuten kysymykset teknisistä käyttöyhteyksistä ja laadunarviointijärjestelmään osallistumisvelvollisuudesta, eivät ole yksinomaan oikeusministeriön määrättävissä, vaan niihin vaaditaan yhteistyötä muiden hallinnonalojen viranomaisten tai yksityisen asianajajakunnan kanssa. Siten tällaiset järjestelyt vaativat myös aikaa.

Kun otetaan huomioon julkisen oikeusavun järjestämiseen ja ohjaamiseen liittyvät tarkastuksen ja kotimaisten tutkimusten esiin nostamat paineet, on kuitenkin tärkeää, että hallinnonalalla huolehditaan tarkastusviraston suosituksen mukaisesti nykyisen julkisen oikeusavun järjestämisperusteiden kriittisestä arvioinnista. Edellä esitetyillä perusteilla jälkiseurantaa ei ole kuitenkaan tarpeen jatkaa.

Kategoriat