Kaupunki- ja metropolipolitiikan toimenpiteitä voidaan pitää pääosin kannanottojen suuntaisina, mutta toimien konkretisoimisessa on yhä parantamisen varaa. Jälkiseurantaraportissa selvitetään, mihin toimenpiteisiin tarkastuskertomuksessa esitettyjen kannanottojen johdosta on ryhdytty.
Yhteenveto ja jatkotoimet
Jälkiseurannassa selvitettiin kaupunki- ja metropolipolitiikan toteuttamista ja kehittämistä tarkastuksen (224/2011 Kaupunki- ja metropolipolitiikka) jälkeen.
Tarkastusvirasto katsoi tarkastuskertomuksessa, että kaupunkipoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiedellytykset paranisivat, jos sekä tukijärjestelmää että sen seurantajärjestelmiä yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin. Kansallisen ohjelmaperusteisen alueiden kehittämisen roolia ja profiloitumista tulisi selkeyttää ja terävöittää kaupunkipoliittisten toimien edistämiseksi.
Kertomuksen mukaan metropolipolitiikan aiesopimusmenettelyä tuli selkeyttää ja lisätä eri toimijoita koskevaa sopimusten sitovuutta. Lisäksi aluekehittämisen toimenpiteitä tuli eriyttää ja painottaa niitä eri tavoin eri alueilla, koska perinteiset mallit eivät riitä kattamaan moniulotteista alueiden kehittämistä eivätkä estä toimien keskenään ristiriitaisia vaikutuksia.
Myös kilpailukyvyn vahvistamista edistäviä toimenpiteitä tuli konkretisoida. Hyvinä käytänteinä tarkastusvirasto piti kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän ja sen jaostojen toimintaa kaupunkipolitiikan ohjauksen, toimenpiteiden seurannan ja kehittämisen kannalta. Tarkastusvirasto katsoi, että yhteistyöryhmän toimintaa tulisi jatkaa myös vastaisuudessa.
Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän toimintaa jatkettiin suosituksen mukaisesti. Kaupunkipoliittisia toimenpiteitä on myös eriytetty, mutta painopisteenä on ollut suurimpien kaupunkiseutujen kehittäminen. Ohjelmaperusteinen alueiden kehittäminen on osittain korvautunut sopimusperusteisella kehittämisellä. Kasvusopimuksilla vahvistetaan valtion ja suurten kaupunkiseutujen välistä kumppanuutta. Innovatiiviset kaupungit -ohjelmalla (INKA) edistetään kasvusopimuksiin sisällytettyjä strategisia kärkiteemoja.
Alueiden kehittämisen muutos on merkinnyt myös rahoituksen painopisteen muuttumista ja innovaatiopolitiikan profiilin vahvistamista. Osittain ohjelmaperusteinen alueiden kehittäminen jatkuu EU-ohjelmien kautta.
Metropolialueen sosiaalisen eheyden ja alueiden välisen segregaation uhkien torjumiseksi on käynnistynyt useita hankkeita.
Metropolialueen sosiaalisen eheyden vahvistaminen on nostettu myös yhdeksi pääministeri Jyrki Kataisen ja sittemmin pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelman painopistealueeksi. Metropolialueen aiesopimusten sitovuutta on kehitetty erityisesti MAL-aiesopimuksissa. Menettelyn laajentaminen myös suurkaupunkeihin on käynnistynyt.
Jälkiseurannan perusteella kaupunki- ja metropolipolitiikan toimenpiteitä voidaan pitää pääosin tarkastuksen kannanottojen suuntaisina.
Toimenpiteiden eriyttämisessä ja kohdentamisessa sekä kilpailukyvyn vahvistamista edistävien toimien konkretisoimisessa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa, kuten myös sosiaalisen eheyden vahvistamista koskevien toimien käytäntöön panossa.
Saatujen selvitysten perusteella tarkastuksen jälkiseurantaa ei kuitenkaan ole tarpeen jatkaa.
Liitetiedostot
