Seuraavat pohdinnat syntyivät osana paneelikeskustelua, jossa toin Euroopan unionin kollegoilleni esille pohjoisia näkemyksiämme digitalisaation merkityksestä tarkastustoiminnan kehittämiseen.
Lapsena minulla oli tapana hakea perheellemme pitsaa polkupyörällä. Matka kesti lähes parikymmentä minuuttia. Ravintolassa ajankululla ei ollut enää merkitystä, varmaankin osaksi siksi, että mukavaa ilmapiiriä loivat pitsojen verkkaista valmistumista odottavalle tarjotut maistiaiset.
Nämä muistot heräävät eloon, kun saan eteeni maistuvan pitsan, ja ne pistävät myös miettimään, miten paljon maailma onkaan muuttunut. Asiakkaiden tarpeet ovat erilaiset. Pitserioiden toimintamallit ovat muuttuneet. Nykyään tuskin olisimme valmiita hyppäämään pyörän selkään ja tekemään tunteja kestävää reissua vain tuodaksemme puolikylmät pitsat kotiin. Kalifornian Mountain View’ssa sijaitseva Zume pyrkii mullistamaan pitsa-alan robotiikan avulla: yhtiö toimittaa vastapaistetun pitsan suoraan kuljetusauton uunista asiakkaan ovelle.
Me tarkastusvirastossa pohdimme vastaavia kysymyksiä kuin nykypitseriat, kun mietimme, miten parhaiten voimme tarjota tarkastustietoa asiakkaillemme: Miten pystymme vastaamaan odotuksiin, joita kiihtyvä tekninen kehitys luo? Millä tavalla voimme varmistaa, että valittu raportointimalli sopii tarkoitukseensa? Miten voimme houkutella uusia asiakkaita käyttämään tietoa, jota vuosittaiset prosessimme tuottavat?
Meidän on ensinnäkin opittava tuntemaan asiakkaidemme tarpeet. Meidän on ymmärrettävä, miten digitalisoitumiseen, tiedon avoimuuteen ja tietojen analysointiin liittyvät maailmanlaajuiset trendit muokkaavat sidosryhmiemme odotuksia. Meidän on myös selvitettävä, ketkä asiakkaistamme odottavat viiden tähden palvelua ja keille riittää pikainen vatsantäyte. Lisäksi meidän on seurattava hinta-laatuanalyytikkojen näkemyksiä siitä, millaista lisäarvoa tuotamme yhteiskunnalle.
Ruokakulttuuri vaihtelee maittain. Niin myös yhteiskunnan digitalisoitumisen tahti ja sen seuraukset. Olen pyrkinyt selvittämään, miten tiedonnälkä on muuttumassa Suomessa. Kuunnellessamme ulkomaalaisten arvioita suomalaisesta ruokakulttuurista voimme kärjistää, että suomalaiset arvostavat maun ja nautiskelun sijaan ruuan hyvää hinta-laatusuhdetta ja helppoa saatavuutta sekä korkeaa hygieniatasoa. Toki me olemme toisinaan valmiita taittamaan pitkänkin matkan aidon napolilaisen pitsan takia, mutta keskimäärin suomalainen ruokakulttuuri on arkisempaa. Vastaavasti myös tiedontarjonnan osalta kulttuurissamme voimme toimia siten, että hyppäämme itse asiaan. Täten voi näyttää siltä, että tarkastusviraston raporteissa pääruoka tarjoillaan ennen alkupaloja ja jälkiruoka on jätetty kokonaan pois. Sen sijaan keskitymme tarjoamaan laadukasta sisältöä, seuraamaan toimintamme tehokkuutta palautekyselyjen avulla ja kehittämään vuoropuhelua sidosryhmiemme kanssa.
Väestön ikääntyminen ja rakenteelliset muutokset haastavat Suomen julkisen sektorin uudistumaan. Seuraavan seitsemän vuoden aikana myös lähes puolet virkamieskunnasta uusiutuu. Miten saisimme myös uuden sukupolven päättäjät näkemään tarkastustyömme arvon? Miten ja milloin he haluavat nauttia tarkastustietonsa? Varmaa on, etteivät he halua hypätä satulaan ja ajaa kynnyksellemme odottamaan, että toimitamme heille tiedot kunhan ehdimme. Heitä eivät kiinnosta mahdolliset sisäisiin prosesseihin, ohjeisiin tai henkilöstöresursseihin liittyvät ongelmamme.
Seuraavan sukupolven virkamiehet ja poliitikot odottavat meidän ennakoivan heidän tarpeensa ja valitsevan heidän puolestaan heitä kiinnostavan sisällön. He haluavat nauttia tietonsa uunituoreena ja silloin, kun se heille sopii. Asiakaslähtöisen suunnittelun ja raportoinnin avulla voimme varmistaa paikkamme olennaisissa pöydissä.