Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kohdistuvan rahoituksen kokonaismäärää ei voida määrittää nykyisillä tietoaineistoilla. Tutkimuksessa suositeltua budjetointimenetelmää voidaan käyttää palveluiden budjetoinnissa, mutta suosituksen toteuttaminen veisi vuosia ja edellyttäisi kaikilta palveluiden järjestäjiltä kattavaa tiedontuotannon yhtenäistämistä.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta sekä valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto ovat pyytäneet Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa tarkastusvaliokunnan tilaamasta Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuus ja palveluiden vaikuttavuus -tutkimusraportista ja siinä esitetyistä suosituksista.
Tarkastusvirasto toteaa lausunnoissaan, että nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kohdistuvan rahoituksen kokonaismäärää ei voida määrittää nykyisillä tietoaineistoilla eikä se ole suoraan johdettavissa esimerkiksi valtion talousarvioesityksestä. Yksinkertaista ratkaisua tiedon saatavuuden parantamiseen ja kokoamiseen ei ole olemassa, koska kyse on syrjäytymisilmiöön ja tiettyyn väestönosaan kohdistuvien, eri toimialoille ja toimijoille hajoavien palvelujen rahoituksesta. Palveluihin käytetyn kustannustiedon saatavuus edellyttäisi kaikille kyseisten palvelujen järjestäjille yhteistä ja kattavaa palveluluokitusta ja kustannusten kirjaustapaa sekä yhtenäistä ja mahdollisimman reaaliaikaista, automatisoitua kansallista talousraportointia ja tilastointia.
Tutkimusraportin etuusmenoja ja sosiaaliturvaa koskevissa osioissa on puutteita ja epätarkkuuksia. Tutkimuksessa esitetyissä rahavirroissa ei ole huomioitu yhtä keskeistä nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevaa kokonaisuutta eli Kelan nuoren ammatillista kuntoutusta ja kuntoutusrahaa. Sosiaaliturvajärjestelmän syrjäytymisen ehkäisyn keinoista muodostuu tutkimuksen perusteella liian yksipuolinen kuva.
Tutkimuksessa suositeltu väestölähtöinen budjetointimenetelmä ja sen hallintamalli ovat lähtökohtaisesti toteuttamiskelpoisia, ja niitä voitaisiin käyttää nuorten syrjäytymistä ehkäisevien palvelujen budjetointiin kunnissa ja hyvinvointialueilla. Tutkimus tuo kuitenkin esiin useita tekijöitä, näkökulmia ja periaatteellisia seikkoja, joiden perusteella suosituksen toteuttaminen veisi useita vuosia. Budjetointimenetelmän tekninen kehittämistyö edellyttäisi laajaa valtakunnallista hanketta, jonka kehittämisen kohteita olisivat etenkin yhtenäinen palveluluokitus sekä laskenta-, tilastointi- ja raportointitavat. Samalla myös tietojen saatavuus ja luotettavuus tulisi varmistaa yhtenäistämällä tietojärjestelmiä ja muuttamalla säädöksiä. Kehitystyö edellyttäisi resursointia ja osaamista myös hyvinvointialueilla ja kunnissa. Periaatteellisia, ratkaistavia kysymyksiä olisivat muun muassa nuorten syrjäytymisen ilmiön asemointi muihin perusteltuihin ilmiöihin nähden sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisten palvelujen edellyttämä talouden ja palveluiden tiedontuotannon yhtenäistäminen. Lisäksi on otettava huomioon palvelurakenteen ja -luokituksen pysyvyys sekä integrointi muihin toimeenpano- ja valmisteluvaiheessa oleviin uudistuksiin, joilla on yhteys nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
Lisätietoja
