Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut julkisen talouden hoitoon laaja-alaisesti. Hallituksen päättämä kehyspoikkeus turvallisuuspoliittisen tilanteen johdosta on perusteltu, mutta toteutetun kehyspoikkeuksen määritelmä on laaja. Velkasuhteen kasvun taittaminen on tärkeää epävarmoissakin olosuhteissa, joten hallituksen kestävyystiekartta tulisi päivittää mahdollisimman pian.
Venäjän hyökkäyksestä 24.2.2022 syttynyt sota Ukrainassa alkoi tilanteessa, jossa talous oli juuri selvinnyt koronapandemiasta väljemmille vesille. Sota muutti välittömästi suhdannekuvaa sekä talouden näkymiä tuleville vuosille. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) finanssipolitiikan valvonnan suhdannetilaa kuvaavan lämpökartan mukaan sota heikensi talouden vetoa heti maaliskuussa. Julkisen talouden näkymät lähivuosille heikkenivät. Julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen on kuitenkin lähivuosina jäämässä merkittävästi koronakeväänä 2020 tehtyjä ennusteita alemmaksi.
Ennusteiden epävarmuus on Ukrainan sodan takia normaaliakin suurempaa. Hallituksen julkisen talouden suunnitelman perustana oleva valtiovarainministeriön talousennuste on VTV:n finanssipolitiikan valvonnan analyysin perusteella realistinen. Ministeriön ennusteet ovat muiden tahojen ennusteiden perusteella muodostettujen ennustevälien sisällä.
Hallitus päätti julkisen talouden suunnitelman 2023–2026 laadinnan yhteydessä merkittävistä lisämenoista turvallisuuspoliittisen tilanteen johdosta. Kehyspoikkeus on perusteltu tapa mahdollistaa tarvittavat menolisäykset. Kehyspoikkeuksen määritelmä on laaja, ja poikkeuksella voidaan lisätä joiltain osin myös pysyvien menojen määrää. Siksi on tärkeää, että perustelut tietyn menokokonaisuuden kuulumisesta turvallisuuspoliittisen poikkeuksen piiriin ovat läpinäkyvästi saatavilla. Lisäksi kyseiset menokokonaisuudet tulee voida tarvittaessa erottaa normaalisti kehysmenojen piirissä olevista menoista.
Sodan takia EU:n finanssipoliittisia tavoitteita koskevan yleisen poikkeuslausekkeen päättymisen ajankohtaa on lykätty. Ennen paluuta sääntöjen normaaliin soveltamiseen EU:ssa käsitellään sääntöjen muuttamista. Kevään 2022 julkisen talouden suunnitelmassa kotimaiset julkisen talouden tavoitteet asetettiin yhteneviksi valtiovarainministeriön riippumattoman ennusteen kanssa. Näin ollen tavoitteet ovat väljät mutta täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Valtioneuvosto antoi 28.4.2022 asetusmuutoksen, jonka myötä luovuttiin vaatimuksesta sisällyttää kuntatalouden menorajoite julkisen talouden suunnitelmaan. Menorajoitteen seurannasta luovuttiin jo vuonna 2021. Asetusmuutoksen myötä julkisen talouden suunnitelma vastaa lainsäädännön vaatimuksia.
Hallituksen helmikuussa 2022 päättämät uudet työllisyystoimet vahvistavat julkista taloutta. Vaikutus on arviolta 97–126 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan vaalikauden työllisyystoimet jäävät kuitenkin selvästi kestävyystiekartassa mainitusta julkistaloudellisten vaikutusten mittakaavasta (1–2 miljardia euroa) sekä lisätyöllisten määrän tavoitteesta (80 000 lisätyöllistä). Suhteessa kestävyysvajeen peruslaskelmaan vaalikauden työllisyystoimien vaikutukset julkiseen talouteen ovat noin 0–500 miljoonaa euroa. Hallituksen työllisyysastetta koskeva tavoite puolestaan lähes saavutettiin alkuvuonna 2022, mikäli arviossa huomioidaan työllisyysasteen tilastoinnissa tapahtuneet muutokset.
Työllisyystoimien käsittely on epäjohdonmukaista ministeriöiden ja hallituksen julkaisuissa. Tämän takia toimenpiteiden vaikutusten summasta ja jopa tavoitteiden saavuttamisesta on esillä toisistaan poikkeavia arvioita.
Venäjän hyökkäyksestä johtuen hallitus ei keväällä 2022 julkaissut päivitettyä versiota kestävyystiekartasta, jossa oli vuosina 2020 ja 2021 asetettu julkisen talouden velkasuhdetta koskeva tavoite ja käsitelty tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Kestävyystiekartta tulisi päivittää mahdollisimman pian vastaamaan muuttuneita talousnäkymiä. Velkasuhdetta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on olennaista toteuttaa vähintään kerran vuodessa tilanneseuranta toimien etenemisestä sekä tarvittavien uusien toimien mittaluokasta. On todennäköistä, että pelkin hitaasti vaikuttavin rakenteellisin toimin ei voida varmistaa velkasuhteen vakautumista tai kääntymistä laskuun. Tällöin tarvitaan myös menojen priorisointia, verotuksen kokonaisvaltaista tarkastelua ja niiden pohjalta tehtäviä päätösperäisiä, valtion rahoitusasemaa vahvistavia toimia. Hallituksen tulisi arvioida, onko julkisten menojen ja verotuksen rakenteista tällä hetkellä saatavilla riittävästi tietoa. Tarvittaessa tulisi myös huolehtia täydennyksistä esimerkiksi menokartoituksen kaltaisilla välineillä tai selvityksillä.
