Lasten mielenterveysongelmien ehkäisy ja hyvinvoinnin tukeminen kouluterveydenhuollossa

Tiivistelmä

Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella puuttumisella voidaan ehkäistä ongelmien kärjistymisen ja toimintakyvyn heikkenemisen riskiä sekä vähentää kalliimpien palvelujen tarvetta. Selvityksen tavoitteena on ollut arvioida, miten kouluterveydenhuollon palveluilla kyetään ehkäisemään lasten mielenterveysongelmia sekä tukemaan heidän hyvinvointiaan.

Selvitys on rajattu koskemaan ensisijaisesti alakouluikäisten palveluja. Samalla on käsitelty opiskeluhuollon muodostaman kokonaisuuden toimivuutta lasten mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa. Opiskeluhuollon palveluilla viitataan tässä kouluterveydenhuollon ja koulukuraattoreiden ja -psykologien tarjoamiin palveluihin sekä koululla tehtävään yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön.

Myös koulun ulkopuolisilla palveluilla on merkitystä lasten ongelmien hoidossa ja perheen tilanteen tukemisessa. Selvityksessä onkin paneuduttu myös koulun sisäisten ja ulkoisten toimijoiden välisiin yhteistyökäytäntöihin. Lisäksi selvitettiin sitä, toteutuuko mielenterveystyö lasten arkisessa elinympäristössä.

Kouluterveydenhuolto tunnistaa lasten mielenterveysongelmia parhaiten laajoissa terveystarkastuksissa sekä yhteistyössä oppilaiden, perheiden ja koulun aikuisten kanssa

Kouluterveydenhuollon rooli mielenterveysasioissa painottuu ennaltaehkäisyyn sekä ongelmien tunnistamiseen, tukeen ja hoitoonohjaukseen. Kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa tunnistetaan lasten mielenterveyden ongelmia vaihtelevasti. Kouluterveydenhoitajien toteuttamissa jokavuotisissa terveystarkastuksissa ongelmat jäävät toisinaan huomaamatta, mutta laajoissa kouluterveydenhoitajien ja lääkärien yhteistyönä toteuttamissa tarkastuksissa mielenterveyden ongelmien tunnistamiseen on paremmat edellytykset. Laaja-alaisten tarkastusten sisältöä on tuettu valtakunnallisella ohjauksella, ja niissä kerätään systemaattisemmin ennakkotietoa oppilaan ja perheen tilanteesta oppilaalta itseltään sekä hänen vanhemmiltaan ja opettajiltaan.

Terveystarkastusten ohella ongelmien tunnistaminen on mahdollista myös terveydenhoitajien vastaanotoilla, vapaamuotoisessa vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa sekä koulun sisällä opiskeluhuollon ja opettajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Ongelmien havaitsemiseen tarvitaankin koulun kaikkien aikuisten sitoutumista. Erityisesti yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää, jotta tieto ryhmä- ja yksilötason ongelmista välittyy muille kouluterveydenhuollon ja opiskeluhuollon toimijoille.

Kouluterveydenhoitajien osaaminen ongelmien tunnistamisessa ja hoitoonohjauksessa on periaatteessa riittävää, mutta tuen antamisessa erityisesti mielenterveyden ongelmatilanteissa on toisinaan epävarmuutta. Lääkärien käytettävissä oleva työpanos vaihtelee huomattavasti kunta- ja aluekohtaisesti. Muutoinkaan ongelmien tunnistamiseen ei ole samanlaisia edellytyksiä kaikissa kouluissa, koska opiskeluhuollon resursseissa ja toimintatavoissa on huomattavia eroja eri alueiden ja kuntien välillä.

Kouluterveydenhuolto kykenee tarttumaan lasten ongelmiin matalalla kynnyksellä, mutta hoitoon pääsyssä ja tiedonkulussa on puutteita

Oppilaiden ongelmiin tarttuminen on keskeinen osa kouluterveydenhuollon työtä. Kouluterveydenhoitajat toimivat lähellä koulun ja lasten arkea. Toisinaan terveydenhoitajat kokevat riittämättömyyttä, jos heillä ei ole mahdollisuuksia kiinnittää riittävästi huomiota oppilaiden ongelmiin. Jokavuotiset ikäryhmätarkastukset sekä hallinnolliset tehtävät sitovat suuren osan terveydenhoitajien työpanoksesta. Kouluterveydenhoitajat pitävät nykyistä koululaisten tarkastusseulaa varsin tiheänä. Aikaa ja tukea ei aina riitä sitä tarvitseville. Vakiotehtävien koetaan rajaavan terveydenhoitajien palveluiden ja tuen joustavaa saatavuutta äkillisissä ongelmatilanteissa. Terveydenhoitajiin saa kuitenkin yleensä yhteyden nopeasti.

Kouluissa opiskeluhuoltopalvelujen toimijat eli kouluterveydenhuollon ammattilaiset, koulukuraattorit ja koulupsykologit tukevat toistensa työtä ja tekevät yhteistyötä. Toisaalta yhteistyön käytännöt vaihtelevat koulukohtaisesti, ja työnjaoissa on myös epäselvyyksiä ja päällekkäisyyksiä. Vuonna 2014 annettuun opiskeluhuoltolakiin kirjattujen tietosuojaperiaatteiden soveltaminen on vaikeuttanut eri toimijoiden välistä käytännön yhteistyötä kouluilla ja jopa lopettanut aiemmin toimineita yhteistyökäytäntöjä. Opiskeluhuoltolain myötä esille nousseet tietosuojan epäselvät tulkinnat vaikeuttavat edelleen oppilaskohtaisen tiedon jakamista ja tiedonkulkua opiskeluhuollon toimijoiden välillä.

Monimutkaisemmissa mielenterveyden ongelmissa lapset ohjataan koulun ulkopuoliseen arvioon ja hoitoon. Näihin palveluihin ja hoitoon pääsyssä on usein viivettä, jolloin koulun opiskeluhuollon tehtäväksi jää lapsen tukeminen koulussa. Akuuteimmissa tapauksissa oppilas saadaan yleensä kuitenkin nopeasti hoidon piiriin. Lähetekäytännöissä, -prosesseissa ja jonoissa on alueellisia ja kuntien välisiä eroja, eivätkä eri palveluiden nivelvaiheet toimi läheskään aina saumattomasti. Näissä onkin parannettavaa, jotta lapsi pääsisi sujuvasti hoitoon ja jotta häntä ei siirreltäisi monimutkaisilla menettelyillä toimijalta toiselle. Myös tiedonkulussa palveluntuottajien ja opiskeluhuollon välillä on kehitettävää, jotta tieto hoidossa olemisesta, tuen saamisesta ja tarvittavista jatkotoimista kulkisi kaikille koulun opiskeluhuoltopalveluiden toimijoille.

Opiskeluhuollon palvelujen toimivuus ja yhdenmukaiset toimintatavat varmistettava sote-uudistuksen yhteydessä

Sote-uudistuksen toteutuessa sote- ja maakuntalakiesityksen mukaisesti kouluterveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi maakunnille. Sen sijaan perusopetus, koulukuraattori- ja psykologipalvelut sekä yhteisöllinen opiskeluhuolto jäisivät kuntien sivistystoimen järjestämisvastuulle. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen maakuntatasolla mahdollistaa kouluterveydenhuollon palvelujen nykyistä paremman integraation sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalvelujen kanssa. Samalla koulujen opiskeluhuollon kokonaisuuden toimivuudesta on huolehdittava aiempaa vankemmin maakunnan, kunnan ja oppilaitosten välisellä yhteistyöllä ja sopimisella. Uudistuksen riskinä on palveluiden hajautuminen eri toimijoille, jolloin tavoite palveluiden integraatiosta ei toteudu.

Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön välistä yhteistyötä ja ohjausta tarvitaan terveydenhuollon palvelujen, sivistyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden yhteensovittamisessa sekä niihin liittyvien palveluketjujen ja tiedonkulun sujuvuuden takaamisessa. Näin voidaan varmistaa opiskeluhuollon palveluiden toimivuus valtakunnallisesti yhtenäisellä tavalla. Ministeriöiden ohjauksen tarve korostuu tilanteissa, joissa kunta tai maakunta pyrkii siirtämään opiskeluhuollon tehtävien tuottamisen painopistettä toiselle. Tällainen tilanne on mahdollinen juuri mielenterveysasioissa, joissa kouluterveydenhuollon, koulukuraattorien ja koulupsykologien tehtävät ja vastuut koululla ovat epäselvät

Tarkastusviraston suositukset

1. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tulee ohjauksellaan varmistaa, että sote-uudistuksen yhteydessä kouluterveydenhuollon palvelut kiinnittyvät kouluissa opiskeluhuollon osaksi.

2. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee kehittää kouluterveydenhuollon monialaista sidosryhmäyhteistyötä siten, että palveluketjujen saumattomuus turvataan ja eri toimijoiden välinen tiedonkulku paranee. Palveluiden saumattomuutta ja matalaa kynnystä voitaisiin tukea myös kouluille tuotavilla erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluilla.

3. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee kehittää kouluterveydenhuollon terveystarkastusten toteuttamistapoja ja jaksotuksia siten, että kouluterveydenhoitajien työpanos suuntautuisi erityisesti määrävuosina tehtäviin laajoihin tarkastuksiin sekä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen.