Avoimuusrekisterin neuvottelukunnan ensimmäinen varapuheenjohtaja toivoo, että avoimuusrekisteristä muodostuu näyteikkuna suomalaiseen lobbaukseen. Korkea-aho toimii professorina Itä-Suomen yliopistossa.
”Olen tutkinut lobbausta ja sen sääntelyä vuodesta 2013 alkaen Suomen Akatemian rahoittamana tutkijatohtorina ja akatemiatutkijana. Vuonna 2018 kirjoitin kollegani kanssa valtioneuvostolle selvityksen kansainvälisistä lobbarirekistereistä, ja sen jälkeen olin mukana avoimuusrekisteriä kehittävissä valtionhallinnon työryhmissä. Parhaillaan johdan Koneen Säätiön rahoittamaa kuntalobbausta tutkivaa hanketta.
Avoimuusrekisterin tärkein tehtävä on avata lobbausta ja yleisemminkin päätöksentekoa suurelle yleisölle. Lobbauksella on salamyhkäinen maine, mutta avoimuusrekisteristä toivottavasti muodostuu ikään kuin näyteikkuna suomalaiseen lobbaukseen ja sen toisinaan myös tylsään arkeen. Avoimuudella pyritään myös ennaltaehkäisemään ongelmia.
Tutkijoille avoimuusrekisteri on merkittävä parannus. Tähän asti lobbauksesta kiinnostuneiden on pitänyt kerätä aineistoja esimerkiksi kyselytutkimuksin tai haastatteluin, mikä on vienyt runsaasti aikaa eikä ole siksi ollut etenkään lyhyissä tutkimushankkeissa välttämättä edes mahdollista. Tulevaisuudessa rekisterin sisältämä tietoaineisto tarjoaa mahdollisuuden tutkia suomalaista lobbausta ajantasaisesti ja aiempaa kattavammin.”
Ajantasainen ja oikea tieto on toivottavasti kunnia-asia ilmoitusvelvollisille
”Yksi merkittävimmistä haasteista rekisteriä käyttöön otettaessa on varmistaa tiedon laatu. Avoimuusrekisterin lainsäädännön perusteella ilmoitusvelvollisten tulee itse huolehtia, että tieto pitää paikkansa ja on ajan tasalla. Toinen haaste on varmistaa, että lobbarit eli ilmoitusvelvolliset ottavat rekisterin omakseen.
Käyttöönoton alkuvaiheessa tärkeintä on ilmoitusvelvollisten opastaminen. Erityisesti on huolehdittava, että ilmoitusvelvolliset ymmärtävät, mitä tietoa heidän on ilmoitettava. Tiedon laadun valvonta, saati sen korjaaminen jälkikäteen, on vaikeaa. Tämän takia on toivottavaa, että ilmoitusvelvolliset pitävät kunnia-asianaan huolehtia ajantasaisen ja oikean tiedon ilmoittamisesta rekisteriin.
Rekisterin käyttöönotto edellyttää kovaa työtä eli aktiivista tiedottamista ja kouluttamista. Oikotietä onneen ei ole. Irlannin lobbarirekisteristä vastaava viranomainen kertoi käyneensä ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 500 tilaisuudessa puhumassa rekisterin käyttöönotosta. Myös laajan neuvottelukunnan avulla voidaan saavuttaa ilmoitusvelvollisia.”
