VTV on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon valtioneuvoston asetuksesta sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 1 §:ään (Avustuslajit)
Avustuslajeista yleisavustus ja investointiavustus on määritelty perustelumuistiossa riittävän selkeästi. Sen sijaan hankeavustuksen kuvausta ja sen suhdetta valtionavustuslain mukaiseen erityisavustukseen ei kohdassa ole. VTV ehdottaa hankeavustuksen ja perustelumuistiossa mainitun kohdennetun yleisavustuksen määrittelyjen lisäämistä perustelumuistioon.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 2 §:ään (Avustettava toiminta)
Asetusluonnoksen 2 §:ssä määritellään avustusten soveltamisala sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja sitä on tarkoitus tulkita laajasti. Pykälän 2. momentissa säädetään, ettei avustusta voida ilman erityistä syytä myöntää valtion, kunnan tai hyvinvointialueen vastuulle kuuluvien tehtävien rahoittamiseen, ellei näillä toimilla ole välitöntä yhteyttä kokeilu- ja kehittämistyöhön tai uusien toimintamallien käyttöönottoon. Perustelumuistiossa kuitenkin todetaan, että avustettava toiminta voi joissain tapauksissa olla luonteeltaan sellaista, mikä voidaan katsoa lakisääteiseksi toiminnaksi, kuten ohjaus- ja neuvontapalvelut, tai sellaista, mitä mikään muu toimija ei toteuta. Tämän katsotaan riittävän erityiseksi syyksi, jonka vuoksi avustusta voidaan myöntää myös lakisääteiseen toimintaan. Valtionavustuslain mukaan yleisavustusta ei kuitenkaan voida myöntää sellaiseen toimintaan, minkä arvioidaan aiheuttavan vähäistä suurempia kilpailuvaikutuksia.
VTV:n näkemyksen mukaan asetusluonnoksen 2 § on liian tulkinnanvarainen. Kohtaa tulisi selventää ja varmistaa, että se ei ole ristiriidassa valtionavustuslain tai hankintasäädösten kanssa, koska ehdotetun määrittelyn mukainen tulkinta voi johtaa avustuksen myöntämiseen sellaisiin pysyväisluonteisiin käyttötarkoituksiin, jotka kuuluvat kunnan tai hyvinvointialueen lakisääteisiin tehtäviin tai jotka voivat edellyttää kohdetoiminnan kilpailuttamista.
VTV huomauttaa, että valtionavustuksen myöntämiseen valtiolle tulisi suhtautua pidättyväisesti. Tässä asetusluonnoksessa sitä on kuitenkin pidetty yhtenä poikkeusvaihtoehtona. Kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä on lähtökohtaisesti jo rahoitettua valtionosuuksien kautta. Siksi tulisi varmistua myös siitä, että toimintaa ei rahoiteta valtionavustuksilla, mikäli se rahoitetaan valtionosuuksilla.
Perusteluista ei käy ilmi, miten valtioapuviranomainen (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) voi varmistua siitä, että kohdetoiminnalle on olemassa vain yksi toimija. Yksi keino olisi toiminnan kilpailuttaminen tai muu markkinapuuteselvitys ennen valtionavustusten hakuprosessin aloittamista, mutta tämä olisi kunnan tai hyvinvointialueen vastuulla oleva tehtävä. Lisäksi perustelumuistiossa ei oteta kantaa siihen, liittyykö avustuksen käyttö kokeilu- ja kehittämistyöhön tai toimintamallien käyttöönotto erityisesti hankeavustuksiin, vai myös yleisavustuksiin. Jos molempien lajien avustuksia voidaan myöntää kokeiluihin ja kehittämistyöhön, tulisi määrittää kriteerit avustustyyppien välille näissä tilanteissa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 3 §:ään (Avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset)
Avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset ovat asetusluonnoksessa valtionavustuslain mukaiset ja varmistavat sen, että valtionapuviranomainen (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) voi arvioida avustuksen saajan edellytykset toteuttaa avustuksen käyttötarkoituksen mukaista toimintaa.
Perustelumuistiossa todetaan, että 3 §:n ensimmäisessä kohdassa arvioidaan erityisesti avustamisen tarvetta. Tällä tarkoitettaneen avustuksen tarvetta avustuksen hakijan kannalta, mutta ei hakijan tarkoittaman avustuksen käyttötarkoituksen tarvetta yleisemmin, kuten kunnan tai hyvinvointialueen toiminnan kannalta, tai käyttötarkoituksen ensisijaisuutta verrattuna mahdollisiin vaihtoehtoisiin avustuskohteisiin. Siihen mahdollisesti viittaa pykälän neljäs kohta, jossa arvioidaan avustuksen käyttötarkoitusta sosiaali- ja terveysministeriön ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen määrittelemiin avustustoiminnan tavoitteisiin. On kuitenkin todennäköistä, että avustustoimintaa koskevassa hakuoppaassa esitetyt tavoitteet ovat hyvin yleisiä eikä niidenkään perusteella voida riittävän hyvin arvioida avustushakemuksen kohteen tarvetta kyseisessä kunnassa, hyvinvointialueella tai muulla avustuksen saajan toiminta-alueella. Tätä korostavat myös 4 §:n perustelut, joiden mukaan harkinnanvaraisten valtionavustusten myöntäminen pohjautuu keskeisesti avustamisen tarpeen arviointiin. VTV:n näkemyksen mukaan näiltä osin pykälää tulisi tarkentaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 4 §:ään (Avustuksen määrä)
Valtionavustuslain 6 §:n (Avustuksen määrä) mukaan valtionavustus ei saa kattaa valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvien kokonaiskustannusten täyttä määrää, jollei valtionavustuksen myöntämisen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömistä ja perustelluista syistä muuta johdu. Asetusluonnos perusteluineen on kuitenkin laadittu kuten täysi rahoitus olisi käytännön pääsääntö. Asetusluonnoksessa todetaan, että suurimmalle osalle yhdistyksistä ja säätiöistä avustukset ovat käytännössä ainoa tapa rahoittaa toimintaa, missä tilanteessa avustus voidaan myöntää täysimääräisesti. VTV toteaa, että asetusluonnoksen lähtökohtana tulisi olla edellä mainittu valtionavustuslain mukainen tilanne ja tuoda esiin mahdolliset poikkeukset.
Pykälässä viitataan valtionapuviranomaisen (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen) mahdollisuuteen käyttää harkintaa. Koska Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus arvioi säännöllisesti avustuksen saajien varallisuusasemaa, on oletettavaa, että sillä on hyvä käsitys avustusten hakijoiden taloudellisesta tilanteesta. VTV kuitenkin toteaa, että valtionavustuksilla ei ole tarkoituksenmukaista tukea ja ylläpitää toimintaa, mikäli toistuvasti osoittautuu, että yhdistyksellä ja säätiöllä ei ole tosiasiallisia toimintaedellytyksiä, kyvykkyyttä hyödyntää muita mahdollisia rahoituslähteitä (vrt. 9 §) ja toiminnan tuotokset ovat vaatimattomat suhteessa taloudellisiin panostuksiin.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 5 §:ään (Valtionavustuksen hakeminen)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 6 §:ään (Avustuspäätös)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 7 §:ään (Avustuksen maksaminen)
Asetuksen 7 §:n 3 mom. nojalla säädetään, että jos myönnetty kohdennettu yleisavustus, investointi- tai hankeavustus poikkeaa määrältään olennaisesti haetusta avustuksesta, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus voi pyytää tarkennetun toimintasuunnitelman tai talousarvion ennen avustuksen maksamista. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus arvioi tarpeen pyytää uusi toimintasuunnitelma tai päivitetty talousarvio.
Nykyisen asetuksen (1552/2016) mukaan myönnetyn kohdennetun toiminta-avustuksen tai muun erityisavustuksen maksamisen ehtona on, että avustuksensaaja on esittänyt uuden talousarvion ja tarkennetun toteuttamis- tai toimintasuunnitelman. VTV pitää perusteltuna, että myönnetyn avustuksen poiketessa määrältään huomattavasti haetusta avustuksesta, avustuksensaaja velvoitetaan esittämään uusi talousarvio ja tarkennettu toimintasuunnitelma.
Valtionavustuslain mukaan lähtökohtaisesti avustus maksetaan kertyneiden kustannusten perusteella. Asetusluonnos mahdollistaa avustuksen maksamisen hieman etupainotteisesti.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 8 §:ään (Avustuksen käyttö)
Pykälän säädökset koskevat yksinomaan investointiavustusten käyttöä. Pykälään tulisi lisätä periaatteet myös hankeavustuksen käytölle.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 9 §:ään (Hyväksyttävät kustannukset)
Perustelumuistiossa todetaan, että jos avustuksen saajan on samaan toimintaan mahdollista saada muuta julkista rahoitusta, se lähtökohtaisesti samalla vastaavasti pienentää avustusosuutta tämän avustusjärjestelmän puitteissa. Tämä kohta velvoittaa valtionapuviranomaista (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskusta) varmistamaan, että avustuksen hakija on selvittänyt myös muita julkisia rahoitusmahdollisuuksia.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 10 §:ään (Yleisavustus)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 11 §:ään (Investointi- ja hankeavustukset)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 12 §:ään (Osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus)
Pykälän perusteluissa todetaan, että osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus myönnetään lähtökohtaisesti erillisenä, uutena hankeavustuksena, mutta avustus voidaan myöntää myös osana kohdennettua yleisavustusta. Perustelumuistion mukaan jää epäselväksi, missä tilanteissa osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus olisi perustelua myöntää kohdennettuna yleisavustuksena. Perustelumuistiossa todetaan, että tyypillisesti osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus voidaan myöntää EU-rahoitukseen, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoista myönnettäviin avustuksiin, jotka ovat aina hankemuotoisia. VTV:n näkemyksen mukaan avustuslajien selkeyttämisen kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus sidottaisiin ainoastaan hankeavustuksiin, mikäli asetuksen perusteluissa ei voida esittää tarkempia tilanteita tai esimerkkejä, jolloin osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus olisi perusteltua myöntää osana yleisavusta.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 13 §:ään (Edelleen välitettävä avustus)
Pykälän mukaan edelleen välitettävä avustus olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa:
yhteistyöhankkeissa, joissa toinen avustuskelpoinen toimija saa osan myönnetystä avustuksesta käytettäväksi avustuspäätöksen käyttötarkoituksen mukaiseen toimintaan tai hankkeeseen tai
tapauksessa, jossa keskusjärjestö välittää osan avustuksesta edelleen jäsenorganisaatioidensa käyttöön.
VTV toteaa, että ensimmäisessä kuvatussa tapauksessa edelleen välitettävään avustukseen sisältyy avustuksen käytön valvonnan ja toiminnan toteutuksen riskejä. Siinä valvonnan vastuuta ja hankkeen toteutukseen liittyvää riskiä siirretään käytännössä avustuksen saajalle. Valtionavustuslain 7 §:n 2. momentin mukaan valtionavustus voidaan myöntää saajalle sen omaan toimintaan tai hankkeeseen taikka käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen. Jos valtionavustus myönnetään käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen, valtionavustuksen saajan on tehtävä sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa.
Asetusluonnoksen 13 §:n tarkoituksena lienee keventää avustuksen käyttöön ja raportointiin liittyvää hallinnollista taakkaa, mutta perusteluissa ei ilmene, kuinka yleisiä tällaiset hankkeet ovat. VTV:n näkemyksen mukaan yleisesti ottaen avustuksen käytön valvonnan kannalta olisi selkeämpää, että yhteistyöhankkeissa kukin osapuoli hakisi avustusta erikseen ja vastasi siten suoraan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselle omasta osuudestaan hankkeen toteutuksessa. Näin myös varmistettaisiin se, että yhteistyöhankkeessa ei kierretä hankintasäädöksiä.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 14 §:ään (Asiakkaiden valinta)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 15 §:ään (Avustuksen käyttöaika)
Asetusluonnoksen 15 §:n mukaan oikeus saada maksatus myönnetystä avustuksesta raukeaa, jos avustuksen saaja ei ole toimittanut pykäläluonnoksessa määritellyissä määräajoissa hyväksyttäviä selvityksiä avustuksen maksamista varten. Tavoitteena on ilmeisesti, että asetusluonnoksen 15 §:ssä säädetään valtionavustusviranomaista sitovasta ehdottomasta maksatuksen keskeytyksestä. Kuitenkaan tämä ei poista valtionapuviranomaisen velvollisuutta ryhtyä valtionavustuslain 19 §:n mukaisiin toimenpiteisiin (maksatuksen keskeytys) mikäli valtionavustuslain edellytykset täyttyvät. Näin ollen maksatuksen keskeytys voi tulla harkinnanvaraisesti kyseeseen, mikäli avustuksen saaja ei toimita valtionavustuslain 12 §:n 4 momentin ja asetusluonnoksen 17 §:n mukaisia tietoja asetusluonnoksen 17 §:ssä mainitussa määräajassa.
Asetuksen 15 §:n 6 mom. nojalla aiemmilta vuosilta siirtyvän avustuksen käyttöön sovelletaan viimeisimmän avustuspäätöksen ehtoja ja rajoituksia. Käyttämättä jääneeseen avustukseen sovellettavista ehdoista ja rajoituksista tehdään päätös uuden avustuksen myöntämisen yhteydessä. Perustelumuistion mukaan säännös selkeyttää sovellettavia avustusmenettelyjä, ja tarkoittaa käytännössä sitä, ettei samana vuonna aiheutuviin kuluihin sovelleta kahdenlaisia eri menettelyjä. Mikäli siirtyvän erän käyttöön liittyy kuitenkin uusia rajauksia, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus ohjeistaa niistä avustuksen saajaa.
Valtionavustuslain mukaan valtionavustus saadaan lähtökohtaisesti käyttää ainoastaan valtionavustuspäätöksen mukaiseen tarkoitukseen. Valtionavustuksen saajan tulee palauttaa valtionavustus tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää valtionavustuspäätöksessä edellytetyllä
tavalla. VTV:n näkemyksen mukaan tulisi varmistaa, ettei kohta ole ristiriidassa valtionavustuslain kanssa erityisesti investointi- ja hankeavustuksen osalta.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 16 §:ään (Kirjanpito)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 17 §:ään (Selvitys avustuksen käytöstä)
Perustelumuistiossa todetaan, että avustuksen saaja liittää selvitykseensä avustuksen käytön valvonnan ja vaikutusten arvioinnin kannalta oikeat ja riittävät tiedot, yleensä tähän riittäisi avustuksen saajan tilinpäätös, toimintakertomus tai kertomus toiminnasta, tilintarkastuskertomus tai toiminnantarkastuskertomus. Lisäksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus voi harkintansa mukaan pyytää lisäselvityksen avustuksen käytön tuloksellisuudesta, mutta kaikista avustuksista ei ole tarkoitus pyytää laajoja selvityksiä. Tätä perustellaan etenkin avustuksen saajien hallinnollisen taakan keventämisellä, mutta tosiasiassa linjaus keventää myös avustuskeskuksen hallinnollista työtä. VTV:n näkemyksen mukaan menettely on perusteltua euromääräisesti pienissä avustuksissa ja tilanteissa, jossa avustuksen saajan toiminta kohdistuu pääasiassa avustuksen käyttötarkoitukseen. Tällöin saajan toimintakertomuksesta on mahdollista saada riittävä kuva avustuksen tuloksellisesta käytöstä. Sen sijaan niissä tapauksissa, joissa myönnetty avustus kohdistuu vain osaan avustuksen saajan toimintaa tai on hanke-, kehittämistä tai kokeiluluoteista, on perusteltua pyytää erillinen selvitys sen varmistamiseksi, että avustusta on tosiasiallisesti käytetty tuloksekkaasti tarkoitukseen, johon avustus on tarkoitettu ja että käyttö on linjassa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen avustustoiminnan tavoitteiden ja kyseessä olevan avustustarpeen kanssa.
Lausuntomateriaalin mukaan asetusluonnoksen olennaisin muutos nykytilanteeseen verrattuna on se, että avustuksen saajan velvoite toimittaa ns. tilintarkastajan raportti koskisi 300 000 euron avustuksia, kun tähän asti tilintarkastajan raportti on pitänyt toimittaa yli 200 000 euron avustuksista. Muutosta perustellaan avustuksen saajan hallinnollisen taakan ja kulujen keventämisellä. Muita perusteita muutosehdotukselle ja ehdotetulle eurorajalle ei esitetä, mutta todetaan, että toiminnan volyymin ja monimutkaisempien organisaatio- ja rahoitusrakenteiden vuoksi riskit avustusten väärinkäytöksille ovat kokemusperusteisesti todennäköisempiä mittaluokaltaan suuremmilla toimijoilla. Perustelumuistion mukaan rajan nostaminen ei vaikuttaisi olennaisesti avustusten käytön valvontaan. Muistiossa ei kerrota, minkä osuuden avustuksista 200 000 euron raja on kattanut.
VTV suositti taannoisessa tarkastuksessaan (Rahapelitoiminnan tuotoista myönnetyt avustukset Hallinnoinnin asianmukaisuus ja tuloksellisuuden edellytykset, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 9/2022), että tarkastetut valtionapuviranomaiset (ml. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) terävöittävät kustannusten tukikelpoisuuden ja avustusehtojen valvontaa. Kustannusten tukikelpoisuuden valvonnassa ilmeni puutteita yleisesti kaikissa tarkastetuissa valtionapuviranomaisissa. Tarkastuksessa havaittiin, että avustuksensaajat olivat avustuskohteen vuosiselvityksissä raportoineet ei-hyväksyttäviä kustannuksia, jotka Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus oli hyväksynyt. Tarkastuksessa ilmeni, että valtionavustuksen saajalta avustuksen käytöstä edellytetyt selvitykset eivät aina olleet riittäviä avustusehtojen ja kustannusten valvonnan kannalta. Tarkastuksen perusteella suositeltiin, että avustuksen valvontaan liittyvää tilintarkastajan työtä olisi suositeltavaa ohjata tarpeellisessa määrin myös ei-hyväksyttävien kustannusten tarkasteluun. VTV:n näkemyksen mukaan tilintarkastajan tekemän tarkastustyön tulisi palvella tehokkaasti valtionapuviranomaista, joka hoitaa lakisääteistä valvontatehtäväänsä.
Perustelumuistion mukaan korotetullakin tilintarkastajan raportin rajalla menettelyn voi arvioida osaltaan edelleen täyttävän valtionavustuslain (688/2001) 15 §:ssä ja sen esitöissä (HE 63/2001 vp., s. 51–52) määritellyn asianmukaisen valvonnan tilintarkastajan raporttien osalta. Joillakin valtionapuviranomaisilla tilintarkastajan raportin raja avustetussa toiminnassa on tätäkin korkeampi. Edelleen perustelumuistiossa viitataan siihen, että tilintarkastajan raportti kattaisi uudella, nyt ehdotetulla 300 000 euron tilintarkastajan raportin rajalla kohdekohtaisesti noin viidenneksen kaikista avustuskohtaista, mutta olisi euromääräisesti tarkasteltuna edelleen yli puolet kaikista avustuksista, mitä voi pitää avustusten käytön valvonnan näkökulmasta riittävänä rajautuen aiempaa enemmän erityisesti suuriin toimijoihin.
VTV kiinnittää edellä mainittujen perustelujen osalta huomiota kahteen seikkaan.
Ensinnäkin vertailtaessa tilintarkastajan raportin rajaa muiden valtionapuviranomaisten käytäntöön on toisaalta otettava huomioon, että myös avustuskäytännöt eroavat toisistaan eri viranomaisissa. Tämä kävi ilmi myös edellä mainitussa VTV:n tarkastuksessa. Tarkastuksen mukaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus ei ole esimerkiksi asettanut enimmäismäärää avustuksella katettaville kohtuullisille palkkakustannuksille, eikä se edellytä matkakuluissa valtion matkustussäännössä määritettyjen rajoitteiden ja tasojen noudattamista. VTV suositti tarkastuksen perusteella myös, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus kiinnittää huomiota avustuksen myöntöharkinnan läpinäkyvyyteen ja avustuksen tarpeellisuusharkinnan riittävyyteen.
Toiseksi tarkastuksessa ilmeni, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksessa usean avustuksen maksaminen samalle avustuksensaajalle oli tavanomaisempaa kuin muissa rahapelituotoista myönnettäviä avustuksia hallinnoivissa valtionapuviranomaisissa. Esimerkiksi vuonna 2020 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus oli myöntänyt 15 avustuksensaajalle vähintään kymmentä eri avustusta, ja noin sata sai vähintään viittä eri avustusta. VTV kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastajan raportin raja määräytyy asetusluonnoksessa yksittäiseen avustuskohteeseen käytetyn avustuksen perusteella, ei yksittäisen tuensaajan saamien avustusten määrän perusteella.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 18 §:ään (Maksujärjestely takaisinperittävässä avustuksessa)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 19 §:ään (Neuvottelukunnan kokoonpano)
Perustelumuistiosta ilmenee, että Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain (284/2023) 6 §:n 2 mom. nojalla neuvottelukunnan tehtävänä on antaa sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntoja sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdistuvan avustustoiminnan linjauksista ja strategisista suuntaviivoista sekä kehittää ja arvioida avustuspolitiikkaa ja järjestötoimintaa.
Asetusluonnoksessa ei toisteta neuvottelukunnan tehtäviä, mutta viittaus em. lain pykälään olisi aiheellista lisätä joko 19 ja 21 §:n yhteyteen.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 20 §:ään (Arviointi- ja avustusjaoston kokoonpano)
Perustelumuistiosta ilmenee, että Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain (284/2023) 6 §:n 3 mom. nojalla neuvottelukunnan arviointi- ja avustusjaoston tehtävänä on antaa sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntoja sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen myönnettävien avustusten jaosta sekä tehdä arviointeja avustettavien järjestöjen toiminnasta.
Asetusluonnoksessa ei toisteta arviointi- ja avustusjaoston tehtäviä, mutta viittaus em. lain pykälään olisi aiheellista lisätä joko 20 ja 21 §:n yhteyteen.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 21 §:ään (Toiminnan järjestäminen)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 22 §:ään (Palkkiot ja korvaukset)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 23 §:ään (Voimaantulo)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa kommenttinne liittyen asetusluonnoksen 24 §:ään (Siirtymäsäännökset)
Ei kommentoitavaa.
Tähän voitte kirjoittaa mahdollisia muita huomioita ja kommentteja
–