Avoimuusrekisterin neuvottelukunnan toisen varapuheenjohtajan mukaan lisääntyvä avoimuus auttaa viranomaisia hahmottamaan paremmin heihin kohdistuvaa lobbausta. Demirbas työskentelee erityisasiantuntijana oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosastolla.
”Työssäni toimin erilaisissa osallistumista ja avoimuutta kehittävissä hankkeissa, joiden ydinajatuksena on vahvistaa demokratiaa tavalla tai toisella. Avoimuusrekisterin osalta toimin lainvalmisteluhankkeen vastuuvalmistelijana, ja edelleenkin seuraan ja tuen lain toimeenpanoa. Oikeusministeriö aikoo myös tämän hallituskauden loppupuolella arvioida ensimmäistä kertaa avoimuusrekisteriä koskevan lainsäädännön toimivuutta ja mahdollisia kehityskohteita.
Avoimuusrekisterin tärkein tehtävä on lisätä lobbauksen läpinäkyvyyttä ja parantaa kansalaisten tiedonsaantia päätöksentekijöihin vaikuttavista intressitahoista. Avoimuus myös lisää ymmärrystämme lobbauksesta osana demokraattista järjestelmäämme.
Avoimuusrekisteri tarjoaa myös viitekehyksen, jonka kautta lobbaukseen liittyviä hyviä käytänteitä voidaan kehittää. Tässä avoimuusrekisterin neuvottelukunnalla ja sen luomalla hyvän edunvalvontavan suosituksella on keskeinen rooli.”
Myös viranomaisilla on vastuu edistää avoimuutta
”Vaikka avoimuusrekisterilaki ei aseta viranomaisille suoria velvoitteita, on näilläkin vastuu edistää avoimuutta valmistelutyössä ja päätöksenteossa. Lobbaajan ei esimerkiksi tarvitse ilmoittaa avoimuusrekisteriin viranomaisten asettamissa työryhmissä työskentelyä tai viranomaisten virallisiin kuulemisiin osallistumista, sillä niiden dokumentoinnista vastuu on aina viranomaisella.
Viranomaisten on tärkeää tunnistaa sidosryhmäyhteistyön erilaiset muodot. Lisääntyvä avoimuus auttaa viranomaisia hahmottamaan paremmin heihin kohdistuvaa lobbausta ja voi myös lisätä painetta kiinnittää entistä enemmän huomioita sidosryhmäyhteistyön yhdenvertaisuuteen.
Lobbaus on ilmiönä erittäin moninainen ja pyrkii usein piiloon, minkä takia määrittelyt avoimuusrekisterilaissa on jouduttu tekemään melko laveiksi. Tämä osaltaan estää sääntelyaukkojen syntymisen mutta voi tehdä joillekin toimijoille vaikeaksi tunnistaa ilmoitettavaa toimintaa.
Haasteena voi olla myös, että toimijoilla saattaa olla useampia rooleja. Avoimuusrekisterilaki on sinällään selkeä sen suhteen, mikä on ilmoitettavaa toimintaa ja miten eri roolit erotetaan, mutta todellisuus on aina tarua ihmeellisempää. Alkuvaiheessa toimijoilla voi olla merkittävääkin tarvetta selvittää toimintaansa suhteessa avoimuusrekisterilakiin.”
