Maatalous tai oikeammin sen taloustilanne on yleensä julkisuudessa esillä melkoisen negatiivisessa sävyssä. Uutiset kertovat tasaisin väliajoin, miten maatalous ei kannata ja tulevaisuus näyttää vielä huonommalta, tilat lopettavat eikä raskaaseen työhön ole helppoa löytää työvoimaa. Tämä kuva ei itse asiassa ole muuttunut vuosikymmeniin. Siksi se jo itsessään herättää hämmennystä: miten tällainen pysyvä tila on mahdollinen?
Kirjoittaja
Maatalouden ja ruuantuotannon tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa ovat maatilat, jotka laajentavat tuotantoa ja tekevät siihen investointeja. Tässä joukossa maatalous näyttäytyy osin hyvin erilaisena kuin huono yleinen kuva antaa olettaa. Maatalous myös kannattaa ja tuo hyvinvointia.
Tarkastusvirasto pyrki selvittämään, miten hyvin investointituilla saavutetaan niille asetettuja tavoitteita eli parannetaan maatalouden ja maatilojen kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tukien vaikuttavuutta ei pystytty selvittämään kunnolla, koska tilastoinnissa sekä tukitietojen ja verotietojen yhdistelyssä tuli vastaan erilaisia ongelmia. Tarkastuksessa selvisi kuitenkin monta kiinnostavaa asiaa maataloudesta ja investoinneista.
Maatalous kannattaa
Kun tarkastelee investointitukea saavia tiloja[1], huomaakin yllättäen, että maatalous kannattaa. Ainakin investoivien tilojen joukolle. Investoivat tilat, joiden on investointihakemuksessaan ilmoitettava hakuhetken kannattavuuskerroin[2], olivat hakemushetkellä keskimäärin kannattavia ja saavuttivat kannattavuuskertoimen 1. Viime vuosikymmenet maatalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin on ollut noin 0,5.
Vielä mielenkiintoisempaa on, että tilan investointiaktiivisuus vaikuttaa sen kannattavuuskertoimeen. Vaikutus on sitä selkeämpi, mitä useammin tila on investoinut kyseisen seitsemän vuoden ajanjaksona. Kuva investointikertojen ja kannattavuuden yhteydestä osoittaa hyvin korrelaation.
Kannattamatonta ei pidä tukea ja kannattava ei tarvitse tukea?
Maatalouden heikko kannattavuus tai oikeastaan kannattamattomuus on yksi yleisen maatalouspolitiikan peruste. Maataloutta tuetaan viljelypinta-alan ja eläinten määrän perusteella. Sen lisäksi on muita tukia, joilla pyritään vaikuttamaan muun muassa ympäristön tilaan tai eläinten hyvinvointiin. Varsinaisen toiminnan tukemisen lisäksi tuetaan myös investointeja. Investointien tukien tavoitteena on maatalouden kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantaminen.
Yritystukien perusongelma kuvaa hyvin myös maataloustukien tilannetta: pitäisikö tukea myöntää yrityksille, jotka ovat kannattavuusongelmissa vai yrityksille, jotka kannattavat eivätkä siksi kenties tarvitsisi tukea. Maatalousyrityksissä näyttää erottuvan ryhmä, joka satsaa tulevaisuuteen, investoi ja pystyy toimimaan kannattavasti nykyisessä toimintaympäristössä. Tämä lupaa hyvää myös niiden tulevaisuudelle.
Investointitukipolitiikan osalta herää kuitenkin kysymys investointitukien tarpeellisuudesta ja tukien kohdentamisesta. Aika monella toimialalla on ollut vastaava rakennekehitys, jossa yrityskoko kasvaa ja toiminta keskittyy. Yritystuissa ei enää juurikaan ole yleisiä investointitukia perustoiminnan laajentamiseen. Kun tukia myönnetään, pyritään saavuttamaan muita hyötyjä kuin pelkkä investoinnin nopeuttaminen. Kyse voi olla esimerkiksi aluepolitiikasta ja syrjäseudun tukemisesta. Yleensä hyväksyttävänä tai tehokkaana pidetään uusien innovaatioiden edistämistä ja ympäristön huomioimista investoinneissa.
Maatalouden investoinnit eivät kohdistu aluepolitiikan tai innovatiivisuuden perusteella. Käytännössä tukia saavat kaikki niitä hakevat, ja tuetut kohteet edustavat toimialan normaaleja tuotantokäytäntöjä. Niillä ei siten saada mitään erityisiä ulkoishyötyjä eikä niillä pyritä edistämään toimialan prosessien tai tuotantotavan kehittämistä. Kun lisäksi investoivat maatalousyritykset ovat myös valmiiksi kannattavia, ei investointituen vaikutus välttämättä ole kovin suuri investoinneille.
Normaalissa toimintaympäristössä kannattavat yritykset valtaisivat markkinat kannattamattomilta yrityksiltä melko nopeasti. Maataloudessa tätä kehitystä hidastaa yleinen maataloustuki, jota saavat käytännössä kaikki. Se hidastanee alalta poistumista. Uusia investointejakaan ei voi syntyä kuin vain sitä tahtia, kun markkinoille vapautuu tilaa. Tämä näkyy käytännössä siten, että investointeja tekevällä maatalousyrityksellä on jo yleensä sopimus tuotannon myynnistä jalostavalle teollisuudelle.
Tulevaisuuteen panostaville maatalousyrityksille saattaisi olla jopa edullista, jos yleinen maataloustuki poistuisi tai laskisi. Tällöin niiden laajentamismahdollisuudet paranisivat rakennekehityksen nopeutuessa.
Yhteiskunnan kannalta nykyinen järjestelmä sisältää ainakin riskin sille, että tuet ovat tehottomia. Vastakkaisten vaikutusten mahdollisuus on suuri. Kokonaisuudessa myöskään markkinamekanismi ei toteudu kunnolla, vaikka tuotantomäärään suoraan sidotuista tuista on jo pääosin luovuttu. Investointituissa taas on myös vaara, että tuet nostavat maatalouden investointien hintaa. Sama ilmiö näkyy yleisessä maataloustuessa, joka pitää pellon hinnan korkeana.
Mitä olisi tehtävissä?
Maataloustukien kokonaismäärä on suuri ja investointituetkin ovat merkittävä panostus elinkeinoelämän kehittämiseen. Varojen käytön tehokkuus on tärkeää. Tarvitsemme ainakin parempaa tietoa maatalouden eri tukien vaikutuksista ja erityisesti tukiyhdistelmän vaikutuksesta. Tuet ovat muodostuneet pitkän ajan kuluessa kokonaisuudeksi, jossa on vaikea arvioida niiden merkitystä. Olisi hyvä, että tuesta mahdollisimman suuri osa kohdistuisi ajatellulle ryhmälle – yleensä siis aktiiviviljelijöille – ja tuella saataisiin haluttuja vaikutuksia.
Maatalouden investointituissa on kuitenkin yksi selkeä ja nopeahko parantamis- tai tehostamismahdollisuus. Muiden yritystukien tapaan niissäkin voitaisiin käyttää kohdentamisperusteena myös uusien innovaatioiden ja tuotantotapojen synnyttämistä. Maatalouden investointitukien kokonaismäärä on niin suuri, että sillä olisi varmasti merkitystä Suomen ruuantuotannolle. Varsinkaan vientiin tähtäävässä tuotannossa Suomen kilpailuedut nykytuotannossa eivät ole kovin hyvät.
Viitteet
[1] Tarkastuksessa oli aineistona kaikki investointitukea hakeneet maatilat tukikaudella 2015–2022.
[2] Kannattavuuskerroin on maataloudessa käytettävä mittari, joka kuvaa miten hyvin toiminta tuottaa sijoitetulle pääomalle korkoa ja työpanokselle palkkaa. Kertoimen arvo 1 kuvaa tilannetta, jossa korko- ja palkkavaatimus saavutetaan.
