EU:n uudet finanssipoliittiset säännöt tuovat muutoksia julkisen velan ennusteiden laskentaan. Velan kestävyyden kannalta on hyvä, että tulevissa velkaennusteissa päätöksiä tehdään oikeamman tiedon perusteella.
Kirjoittajat
Tämä kirjoitus on blogisarjan toinen osa. Tutustu myös sarjan ensimmäiseen osaan: ”Miksi EU-säännöstö vaatii Suomelta muita maita suurempia julkisen talouden sopeutuksia?”
Euroopan unionin uusia finanssipoliittisia sääntöjä sovelletaan ensimmäistä kertaa syksyllä 2024. Keväästä 2024 alkaen Euroopan komissio on lisäksi alkanut huomioida Suomen julkisyhteisöjen velkaprojektioissa alijäämän lisäksi myös muita velkaa kerryttäviä tekijöitä. Näitä tekijöitä kutsutaan virta-varantokorjauseräksi, joka pitää sisällään muun muassa rahoitusvarojen nettohankinnan.
Euroopan komissio toimitti Suomelle kesäkuussa 2024 ehdotuksen julkisen talouden sopeutustarpeesta osana talouspoliittista ohjaustaan. Euroopan komissio ja Suomi EU:n jäsenmaana ovat käyneet sopeutustarpeesta neuvotteluita, joiden lopputuloksena julkaistiin 23.9.2024 luonnos keskipitkän aikavälin suunnitelmasta. Komission laskelmien perusteella Suomelta edellytettäisiin merkittäviä sopeutuksia, jotta velkatasot saadaan laskemaan.
Tärkein syy EU:n sääntöjen edellyttämän sopeutusvaateen suuruudelle on Suomen julkisen talouden velkasuhteen erittäin nopea kasvu, minkä vuoksi velkaturvalauseke on sitova. Keskustelua on herättänyt myös työeläkelaitosten ylijäämän kumoaminen velkaennusteissa huomioimalla alijäämän lisäksi myös muut velkaa kerryttävät tekijät. Osa ulostuloista korostaa muutoksen tärkeyttä, sillä se antaa realistisemman käsityksen julkisen velan kertymisestä.
Miten työeläkelaitosten ylijäämä kumoutuu?
Työeläkelaitosten ylijäämän kumoaminen velkaennusteissa tuo Suomen julkisesta taloudesta ja sen velkaantumisesta todenmukaisemman kuvan. Kumoaminen tehdään huomioimalla työeläkelaitosten tekemät rahoitusvarojen nettohankinnat (virta-varantokorjauserä).
Työeläkelaitokset ovat kansantalouden tilinpidon mukaan osa julkisyhteisöjä. Niiden tulot koostuvat eläkemaksuista ja omaisuustuloista, kun taas menot ovat pääasiassa maksettavia eläkkeitä. Tulot ylittävät menot. Näin syntyy ylijäämää, mutta sitä ei voida Suomen lainsäädännön puitteissa käyttää muuhun kuin työeläkelaitosten omiin tarpeisiin – ei esimerkiksi valtion tai kuntien velan lyhentämiseen.
Kun tutkitaan työeläkelaitosten velan kertymistä toteuma-aineistoista, huomataan, että työeläkelaitosten ylijäämä kumoutuu, koska työeläkelaitokset sijoittavat ylijäämänsä rahoitusvaroihin tulevaisuuden eläkemaksujen kattamiseksi. Tämä näkyy virta-varantokorjauserässä (kuvio 1).
Kuvio 1: Suomen työeläkelaitosten ylijäämä ja virta-varantokorjauserä. Lähteet: Tilastokeskus ja finanssipolitiikan valvonnan laskelmat.
Todenmukaista tietoa päätöksenteon tueksi
Työeläkelaitosten ylijäämän kumoutuminen pitää huomioida myös, kun lasketaan tulevaisuuden sopeutustarpeita, ja näin Euroopan komissio on toiminutkin keväästä 2024 alkaen. On tärkeää saada realistinen kuva Suomen julkisen talouden velan kehityksestä. Jos työeläkelaitosten ylijäämää ei kumota virta-varantokorjauserä huomioimalla, ennusteet aliarvioivat julkisyhteisöjen velan kertymistä systemaattisesti. Finanssipolitiikan valvonta onkin nostanut tämän ongelman esille toistuvasti.
Julkisen velan kestävyyden kannalta on hyvä, että EU:n uuden finanssipoliittisen säännöstön velkaennusteissa tullaan huomioimaan Suomen eläkejärjestelmään kuuluvat työeläkelaitokset realistisemmin. Näin päätöksiä tehdään oikeamman kuvan perusteella.