EU:n finanssipoliittiset säännöt – ratkaisu vai kompromissi?

VTV:n finanssipolitiikan valvonta järjesti 13.2.2025 toista kertaa EU:n finanssipolitiikan sääntöihin keskittyvän seminaarin (Avautuu uuteen välilehteen). Tänä vuonna asiantuntijat arvioivat valmiiksi saadun sääntöuudistuksen vaikutuksia, kun taas vuoden 2021 seminaarissa (Avautuu uuteen välilehteen) keskusteltiin uudistettavien sääntöjen kehitystarpeista.

Tilaisuuden keskusteluissa pohdittiin, ovatko säännöt yksinkertaistuneet ja onnistuuko uudistus vahvistamaan jäsenmaiden velkakestävyyttä – vai jääkö se vain kompromissiksi ilman merkittäviä muutoksia. Arvioitavana eivät olleet ainoastaan uudistuksen vaikutukset, vaan pyrkimyksenä oli myös herättää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua finanssipolitiikan sääntöjen merkityksestä.

Velkakestävyys uudistuksen ytimessä – riittävätkö uudet säännöt?

Finanssipolitiikan valvonnan ekonomisti Matthias Strifler alusti aihetta ja puheenvuorot pitivät Jaakko Kiander (Keva), Essi Eerola (Suomen Pankki), Päivi Leino-Sandberg (Helsingin yliopisto) ja Seija Ilmakunnas (Talouspolitiikan arviointineuvosto). Puheenvuoroissa käsiteltiin sekä uudistuksen tarjoamia mahdollisuuksia että siihen liittyviä haasteita.

Velkakestävyys vaatii jäsenmailta aktiivisia toimia

Asiantuntijat nostivat esiin, että uusi maakohtainen velkakestävyysanalyysi tuo tarkemman kuvan jäsenvaltioiden tilanteesta, mutta velanhallinta vaatii konkreettisia sopeutustoimia. Suomen kohdalla arvioitiin, että velkasuhteen vakauttaminen edellyttää noin 4,5 miljardin euron lisäsopeutusta tulevina vuosina.

Uusi sääntökehikko – yksinkertaisempi vai entistä monimutkaisempi?

Vaikka uudistuksen tavoitteena oli sääntökehikon selkeyttäminen, puheenvuoroissa nousi esiin huoli siitä, että taustalla oleva velkakestävyysanalyysi ja oletukset ovat edelleen monimutkaisia. Nettomenoindikaattorin käyttöönotto voi helpottaa sääntöjen seurantaa, mutta päätöksentekijöiden ja kansalaisten on vaikea hahmottaa sääntöjen täsmällistä vaikutusta. Tämä voi heikentää sitoutumista sääntöihin ja niiden noudattamiseen.

EU:n rooli vahvistuu – kaventuuko kansallinen päätäntävalta?

Jäsenmaiden on laadittava kansalliset suunnitelmat, jotka komissio arvioi ja neuvosto hyväksyy. Tämä herätti keskustelua siitä, missä määrin päätösvalta siirtyy kansallisilta toimijoilta EU-tasolle. Huolta herätti se, että suunnitelmien laatimisprosessi on tekninen ja suljettujen ovien takana toteutettu, mikä voi heikentää läpinäkyvyyttä ja demokraattista kontrollia.

Puheenvuoroissa ei vallinnut yksimielisyyttä uudistuksen pitkän aikavälin vaikutuksista, mutta keskustelusta nousi selkeä viesti: sääntökehikon onnistuminen riippuu sen toimeenpanosta. Jos jäsenmaat sitoutuvat velkakestävyyttä tukeviin toimiin ja sääntöjen toimeenpano on johdonmukaista, uudistus voi vakauttaa talouspolitiikkaa. Toisaalta, jos sääntöjen noudattamiseen ei kohdistu riittäviä kannustimia, velkakestävyys voi jäädä vain paperille.

Uudet velkasäännöt – askel eteenpäin?

Paneelikeskustelussa pureuduttiin alustuksessa nostettuun kysymykseen: ovatko EU:n uudistuneet velkasäännöt askel eteenpäin? Neljä asiantuntijaa – Vesa Vihriälä, Leena Mörttinen, Päivi Puonti ja Pentti Pikkarainen – keskustelivat uudistuksen vaikutuksista ennalta määriteltyjen teemojen pohjalta.

Velkakestävyys: Uusi analyysikehikko tuo tarkkuutta, mutta ratkaiseeko se perusongelman?

Uudistuksessa on keskeistä maakohtainen velkakestävyysanalyysi, joka pyrkii huomioimaan kunkin jäsenvaltion taloustilanteen realistisemmin. Panelistien mukaan tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta velkasuhteiden korkea taso ja markkinamekanismien häiriintyminen eivät häviä sääntöuudistuksella. Vaikka analyysi tarkentuu, ei ole varmaa, riittävätkö säännöt ohjaamaan jäsenmaita kestävälle talousuralle – ja jos eivät, mitä keinoja EU:lla on tilanteen korjaamiseksi?

Sääntöjen yksinkertaisuus: Ovatko taustalaskelmat liian monimutkaisia?

Tavoitteena oli yksinkertaistaa säännöstöä, mutta todellisuudessa poliittiset kompromissit ovat tehneet siitä yhä monimutkaisemman. Uusia elementtejä, kuten velkakestävyyden turvalausekkeet, on lisätty neuvottelujen myötä, mikä on lisännyt teknistä monimutkaisuutta. Säännöt eivät ole yksinkertaistuneet – itse asiassa ne ovat tietyiltä osin jopa monimutkaistuneet.

Markkinakurista ja keskuspankin roolista: Onko rahapolitiikka vääristänyt finanssipolitiikan kannustimia?

Panelistit arvioivat, että pitkään jatkunut matalien korkojen ympäristö ja keskuspankin markkinaoperaatiot ovat vähentäneet valtioiden painetta huolehtia velkakestävyydestä. Nyt, kun keskuspankin tukitoimet vähenevät, on epäselvää, miten markkinat reagoivat ja kestävätkö uudet säännöt todellista koetusta. Valtioiden olisi kannattanut varautua kiristyviin rahoitusoloihin jo aikaisemmin, mutta alhainen korkotaso on viivästyttänyt sopeutusta.

Velkakestävyys etenee, mutta riskit eivät katoa

Uudistetut säännöt tuovat tarkemman velkakestävyysanalyysin ja lisäävät joustavuutta, mutta niiden todellinen vaikutus riippuu poliittisesta sitoutumisesta ja käytännön toimeenpanosta. Ilman markkinakuria ja johdonmukaista sääntöjen noudattamista uudistus voi jäädä tehottomaksi.

Itsenäisten finanssipolitiikan instituutioiden (IFI) hyödyntäminen voi vahvistaa jäsenmaiden talouden kestävyyttä, vaikka säännöstön tekninen monimutkaisuus ja poliittiset kompromissit edelleen haastavat sen läpinäkyvyyttä ja sitouttamista.

Vaikka säännöstö tuo tarkempaa analyysia ja lisää joustavuutta, sen onnistuminen riippuu toimeenpanosta ja poliittisesta sitoutumisesta. VTV:n finanssipolitiikan valvonta tulee jatkossa arvioimaan, kuinka Suomi noudattaa EU:n uusia finanssipoliittisia sääntöjä ja miten ne vaikuttavat kansalliseen talouspolitiikkaan.

Jää nähtäväksi, onko uudistus todellinen askel kohti velkakestävyyttä vai vain kompromissi ilman suuria muutoksia.

Katso tilaisuuden tallenne tapahtuman verkkosivulta (Avautuu uuteen välilehteen).