Automaattisia finanssipoliittisia vakauttajia ovat esimerkiksi progressiivinen verotus ja työttömyysturva. Ne toimivat taloussuhdanteita tasaavasti, ja niillä vähennetään talouskriisien vaikutusta kansantalouteen. VTV on käynnistänyt aiheesta tarkastuksen suunnittelun, joka valmistuu elokuussa 2022.
Kirjoittajat
Suomessa on viime vuosikymmenten aikana koettu kolme syvää talouskriisiä: 1990-luvun lama, finanssikriisi sekä koronakriisi. Ne näkyvät selkeinä pudotuksina kokonaistuotannon eli BKT:n volyymin kehityksessä (kuvio 1). Kriiseistä 1990-luvun lama oli vaikutuksiltaan syvin. Finanssikriisin aikana BKT supistui jopa 90-luvun lamaa enemmän, mutta työttömyysaste nousi vähemmän. Koronan vaikutukset olivat kahta aiempaa kriisiä lievemmät. Kaikki kolme kriisiä ovat vaikuttaneet talouteen vahvasti, mutta niiden syvyyttä ovat lieventäneet niin kutsutut automaattiset finanssipoliittiset vakauttajat.
Suomessa automaattisia finanssipoliittisia vakauttajia ovat erityisesti progressiivinen ansiotuloverotus ja työttömyysturvamenot. Ne eivät vaadi erillistä poliittista päätöstä, vaan ne tasoittavat suhdanteita nimensä mukaisesti automaattisesti muun muassa valtion budjetin meno- ja tuloerien kautta. Vakauttajien teho riippuu verotuksen progressiivisuudesta ja sosiaaliturvajärjestelmän laajuudesta.
Automaattiset finanssipoliittiset vakauttajat, esimerkiksi valtion rahoitusosuus työttömyysturvamenoista[1], ovat Suomessa valtion talousarvion menokehyksen ulkopuolella. Näin työttömyysturvamenot voivat kasvaa vapaasti kehyksen estämättä.
Työttömyysturvamenot reagoivat automaattisesti suhdannemuutoksiin kasvaneen työttömyyden kautta. Kun suhdanne heikkenee, työttömyysturvamenot kasvavat. Tämä näkyy etenkin kriisien aikana (kuvio 2). Työttömyysturvamenot vakauttavat kotitalouksien kulutusta kriiseissä ja laskusuhdanteissa, mikä lieventää kriisin vaikutuksia. Suotuisassa suhdannetilanteessa työttömyysturvamenot puolestaan pienenevät työttömien määrän vähetessä.
Automaattisena vakauttajana toimii myös progressiivinen ansiotuloverotus. Kun kotitalouksien tulot pienenevät, myös niiden verotus kevenee. Näin pyritään ylläpitämään kotitalouksien ostovoimaa laskusuhdanteiden ja jopa syvien kriisien aikana. Julkisen sektorin näkökulmasta verokertymät pienenevät, kun ne taas hyvinä aikoina kasvavat (kuvio 3). Etenkin yhteisövero reagoi vahvasti suhdanteisiin.
Automaattisilla vakauttajilla on tärkeä rooli myös noususuhdanteessa, jolloin menojen hillitseminen voi olla vaikeaa. Tällöin automaattiset vakauttajat kerryttävät julkiseen talouteen puskuria kiristyvän progressiivisen verotuksen ja vähentyneiden tulonsiirtojen kautta.
Automaattisten vakauttajien tehokkuutta voidaan arvioida budjettijouston avulla, joka kuvaa julkisen talouden budjetin reagointia suhdannevaihteluihin. Toisin sanoen mitä suurempi budjettijousto on, sitä suuremman osan shokista julkinen talous ottaa vastaan kotitalouksien sijaan.
Automaattisten vakauttajien tehokkuuteen ja näin ollen budjettijoustoon vaikuttavat päätösperäiset muutokset verotuksessa ja sosiaaliturvajärjestelmässä. Mikäli esimerkiksi työttömyysturvaa leikataan tai verotuksen progressiota lievennetään, vakauttaa se kotitalouksien kulutusta laskusuhdanteissa aiempaa vähemmän. Keskellä syvintä 1990-luvun alun lamaa sosiaaliturvaa heikennettiin ja muita valtionmenoja leikattiin, mikä syvensi kriisiä. Laman jälkeen on kevennetty erityisesti työn verotusta ja tehty heikennyksiä työttömyysturvaan työn vastaanottamisen kannustamiseksi.
VTV on käynnistänyt tarkastuksen suunnittelun Suomen automaattisten finanssipoliittisten vakauttajien kehityksestä vuosina 1990–2020. Tarkastuksen suunnittelussa arvioidaan budjettijouston kehitystä Suomessa. Tarkastuksen suunnittelu valmistuu elokuun lopussa 2022. Suunnittelun pohjalta tehdään päätös siitä, käynnistetäänkö varsinainen tarkastus. Tarkastusta suunnittelevat vanhempi ekonomisti Jenni Kellokumpu, ekonomisti Leena Savolainen, ylitarkastaja Jasmin Grünbaum ja projektiasiantuntija Simo Pesola.
[1] Suomessa valtio rahoittaa työttömyysturvan perusosan, kun taas työntekijät ja työnantajat rahoittavat ansiosidonnaisen osan. Valtio rahoittaa työmarkkinatuen 300 ensimmäisen päivän ajalta, jonka jälkeen valtio ja työmarkkinatuen saajan kotikunta rahoittavat tuen puoliksi.
Kirjoittajat: Jasmin Grünbaum, Leena Savolainen, Jenni Kellokumpu ja Simo Pesola