Nopea digitaalinen kehitys läpäisee parhaillaan myös valtionhallintoa ja luo uusia työtapoja tilintarkastustyöhön. Olemme valtionhallinnon tilintarkastuksessa jo pitkään hyödyntäneet monipuolisesti digitaalisia aineistoja. Tulevaisuudessa tilintarkastustyö kuitenkin muuttuu merkittävästi.
Digitalisaatio haastaa valtionhallinnon tilintarkastuksen perinteisessä muodossaan. Tarkastuksissa automaatiota ja analytiikkaa sovelletaan yhä laajemmin. Rutiininomaisten tehtävien määrä vähenee ja tilintarkastus tehostuu, kun toistuvat mekaaniset tehtävät voidaan automatisoida.
Tilintarkastustyön digitalisoitumisella on monia positiivisia vaikutuksia. Digitaalisten aineistojen avulla tarkastus voi perustua yksittäisen otoksen sijaan kattavaan tapahtumien läpikäyntiin. Tällä tavoin on mahdollista tuottaa aiempaa luotettavampia lausumia, vieläpä tehokkaammin.
Digitaalisia aineistoja hyödyntämällä päästään porautumaan yksityiskohtaisesti laajempien prosessien toteutumiseen. Mahdollisten virheiden oikaiseminen ennen tilinpäätöstä helpottuu, kun viestintä nopeutuu. Lisäksi digitaalisten aineistojen analysointi itsessään luo myös asiakkaalle arvokasta uutta tietoa. Digitaalisuus osaltaan mahdollistaa asiakkaan ja tarkastajan välistä konsultatiivista tarkastusotetta.
Tehokkaampi ja automatisoidumpi tilintarkastus
Tilintarkastukselle digitalisaatio tarkoittaa siis kokonaisvaltaista tehostumista. Tarkastuksia on helpompi keskittää ja automatisoida, ja mahdollisesti myös robotisointia otetaan yleisesti yhä laajemmin käyttöön. Tämä koskee myös tilitapahtumien todentamista sähköisen arkiston tositteista. Käytettävissä alkaa olemaan kehittynyttä analytiikkaa, jonka avulla on mahdollista tunnistaa sähköisistä arkistoista myös muunlaista kuin perinteistä rakenteellista tietoa.
Liiaksi ei voida myöskään tähdentää, että digitaalisen datan saatavuus ja sen hallinta ovat muodostumassa kriittisiksi menestystekijöiksi. Datan saatavuuden ja hallinnan järjestäminen luo haasteen sekä tarkastusvirastolle sisäisesti että valtionhallinnolle yleensä.
Digitalisoituvassa tarkastusympäristössä tilintarkastajan työ kohdentuu rutiinien suorittamisen sijaan yhä painotetummin asioihin, joiden varmentaminen on keskeistä, jotta tarkastuslausumat ovat luotettavia. Digitalisaation myötä myös tarkastajan käyttämät sovellukset tukevat tarkastajaa yhä enemmän, minkä ansiosta esimerkiksi manuaalisen tiedon tallentaminen vähenee.
On ilmeistä, että digitaalinen kehitys ja prosessien automatisoituminen vaativat tilintarkastajilta uudenlaisia taitoja. Osa tästä muutoksesta on seurausta kokonaan uudenlaisista tehtävistä. Esimerkiksi algoritmien ohjaaminen, testaus, operointi ja uudelleenkouluttaminen ovat tehtäviä, joita osa tilintarkastajista voi tehdä. Myös digitaalisten tarkastusmenetelmien ja niitä koskevien aineistojen ylläpito vaatii tilintarkastajien työpanosta.
Tilintarkastaja antaa merkityksen ja hallitsee tarkastusriskiä
Voimakkaassa muutoksessa eläminen tarkoittaa tilintarkastuksessa sitä, että uusimmatkin tarkastustekniikat, muun muassa tekoälyyn perustuvat tarkastustavat, voivat pian tuntua vanhentuneilta ja tarvitsevat uudistamista. Uusien tarkastusmenetelmien soveltamisessa korostuvat välttämättömyys sekä harkinta.
Tilintarkastuksen kehitysprosessista ulosjättäytyminen tarkoittaisi kilpailukyvyn menettämistä, siksi prosessiin osallistuminen on välttämätöntä. Harkintaa puolestaan tulee käyttää, kun mietitään rahoituksen kohdentamista ja ratkaisujen ylläpidettävyyttä sekä huolehditaan joustavuudesta.
Muutoksesta huolimatta tilintarkastajaa tarvitaan edelleenkin. Tilintarkastaja on henkilö, joka antaa merkityksen analytiikan esiin nostamille poikkeamille hahmotettavissa olevassa tulevaisuudessa. Julkishallinnon tyypilliset lainsoveltamisen oikeellisuuteen liittyvät kysymykset ovat pitkälle tulevaisuudessakin tilintarkastajan tehtäväkenttää, vaikka siinäkin digitaaliset apuvälineet auttavat vähentämään selvittämiseen kuluvaa aikaa.
Digitaaliset tarkastusmenetelmätkään eivät ole täysin ongelmattomia. Niiden vaarana voi esimerkiksi olla se, että ne saattavat joissakin tilanteissa kaventaa ulkoisen tarkastuksen havainnointikykyä. Asiat, jotka jäävät algoritmien kysymyksenasettelujen ulkopuolelle, saavat entistä vähemmän huomiota ja koneoppimisessa algoritmi voi kehittyä ei-toivottuun suuntaan. Näiden riskien ennakointi ja hallinta osaltaan tekevät tilintarkastajien työn ja aseman valtion tilintarkastuksessa tärkeäksi myös tulevaisuudessa.
Vuorovaikutus, jota tarkastusprosessin aikana käydään, perustuu sekin tulevaisuudessa keskeisiltä osiltaan ihmisen toimintaan. Lisäksi järjestelmien kehitys ja automaation laajentuminen kirjanpitoyksiköissä luovat uudenlaisia tarkastustarpeita.
Kehittäjänä koen digitaalisia tarkastusmenetelmiä koskevan työn vaativaksi sekä palkitsevaksi. Kehitystyö on luonteeltaan moniottelua, jossa mahdollisuuksien tunnistamisen ja analytiikan määrittämisen ohella painottuvat ratkaisujen toimeenpano sekä yhteistyö niin viraston sisällä kuin yhteistyöryhmiemme kanssa. Digitalisaation toimeenpanoon liittyvät haasteet ovat onneksi paloiteltavissa hallittavissa oleviksi kokonaisuuksiksi ja ratkaisuja haetaan yhdessä. Valtionhallinnon tilintarkastuksen yleinen kehittäminen muodostaa keskeisen kiinnekohdan myös digitaalisten tarkastusmenetelmien kehittämiselle. Kehitystyölle on valtionhallinnossa suotuisa ilmapiiri.
Teknologisen kehityksen murroskohdat haastavat työyhteisöä ja siinä toimivia yksilöitä. Olen kuitenkin toiveikas digitalisaation osalta, sillä historian valossa uudet menettelyt on koettu vanhoja paremmiksi, eikä käytännössä vanhoihin menettelyihin ole enää haluttu palata. Digitalisaatio on mahdollisuus, johon valtionhallinnon tilintarkastuksessa on tartuttu.