Euroopan unioni on ottanut vastaan iskuja muun muassa Brexitin ja pakolaiskriisin muodossa. Samaan aikaan on avautunut ikkuna yhteistyön syventämiselle ja komission ja EU-maiden johtajien esittämät suunnitelmat ovat suurisuuntaisia. Tulevaisuuden suunnan ratkaissee se, pystytäänkö valmistelutyötä fokusoimaan siten, että konkreettisia uudistuksia saadaan aikaiseksi.
Kirjoittaja
Euroopan unionin tilanteesta muodostuva kuva riippuu katsojasta. Useiden makroindikaattoreiden mukaan jäsenmaiden enemmistöllä on alkanut mennä paremmin, ja velkakriisikin on helpottanut. Samalla EU on kohdannut takaiskuja, joista päällimmäisimpinä ovat Brexit-prosessi ja vaikeudet pakolaiskriisin hoitamisessa. Vielä viime vuonna vallinneesta pessimismistä huolimatta vuotta 2017 ovat kuitenkin leimanneet unionin tulevaisuutta ennakkoluulottomasti luotaavat ehdotukset.
Helmikuussa europarlamentti äänesti pitkälle menevien kehityssuunnitelmien puolesta. Komissio esitti vuorostaan maaliskuussa viisi skenaariota siitä, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä. EU-maiden johtajien julistus EU:n tulevaisuudesta maaliskuussa oli odotusten mukaisesti yleisluonteinen. Komissio puolestaan jatkoi tulevaisuustyötään julkaisemalla keskustelunavauksia viideltä osa-alueelta: sosiaalinen ulottuvuus, globalisaation hallinta, talous- ja rahaliitto, puolustus ja EU:n rahoitus.
Syyskuussa Ranskan Macron nosti panoksia EU-uskoa kohottaneella puheellaan ja komission puheenjohtaja Juncker esitteli Unionin tila -puheessaan visiot politiikan eri sektoreille. Juncker rakensi tämän kuudennen skenaarionsa vapauden, tasa-arvon ja oikeusvaltion periaatteiden varaan. Skenaario palauttaa onnistuneesti mieleen, että perusperiaatteiden toteutumista varten unioni tarvitsee ohjausvälineitä laaja-alaisesti. Pelkkä mekanismien olemassaolo ei tietenkään riitä, vaan EU-prosessien merkitys riippuu pohjimmiltaan niiden käytännön toimivuudesta.
Eurooppalainen ohjausjakso kaipaa yhteistä tavoitetta
Talouden ohjausvälineistä talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso on hyvä esimerkki kokonaisuudesta, jonka toimivuudessa on parantamisen varaa. Ohjausjakson tarkoituksena on tuottaa EU-tason kontribuutiota kansalliseen päätöksentekoon vuosittain jäsenmaille annettavien maakohtaisten ja euroaluetta koskevien suositusten avulla. Nykyisin eurooppalainen ohjausjakso muodostaa monimutkaisen jäsenmaiden ja komission välisen koreografian. Osapuolet esittävät roolinsa muodollisesti oikein, mutta ilman tunnetta tai sitoutumista. Kun suositusten toteutuminen ei ole ollut kovinkaan vahvaa, jää epäselväksi, onko vika suosituksissa vai niiden vastaanottajissa. Tärkeä kysymys on, ovatko komission esittämät suositukset olennaisia ja ristiriidattomia.
Tarkastusvirastojen arvion perusteella jäsenmaiden välillä on ohjausjaksoon liittyen eroja kansallisten parlamenttien osallisuudessa ja viestintäkäytännöissä. Viestinnällä on merkitystä prosessin kansallisen omistajuuden kannalta. Sanansa ohjausjakson toimivuudesta tulee lähiaikoina sanomaan myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin.
Komissio on väläytellyt myös sosiaalisten indikaattoreiden seurannan tulosten laajempaa ulottamista ohjausjakson sisällä annettavien suositusten sisältöön. EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen on tärkeää, mutta jokseenkin epämääräisesti toimivan prosessin laajentaminen uusille alueille ei vaikuta perustellulta. Yhä laajempien näkökulmien integrointi talouspolitiikkaa koskevaan ohjausjaksoon ei todennäköisesti ole tehokasta vaan voi hankaloittaa koko ohjausjakson kehittämistä.
Huomio on kiinnitettävä havaittujen ongelmien korjaamiseen. Lähtökohtana tulisi olla selkeä näkemys siitä, mitä tavoitellaan. Julkisen talouden sääntöjen kohdalla säännöstön sekä komission siitä tekemien tulkintojen voidaan yhtäältä katsoa tarjoavan liikaakin joustoa, mutta toisaalta joustojen käyttäminen on tarjonnut keinon luovia eteenpäin perusteiltaan tiukan säännöstön ja poliittisen epävarmuuden ristipaineissa. Jos toiveet painotusten suhteen ovat hyvin erilaisia, ei ole ihmekään, mikäli yhteisiä tavoitteita ei synny.
Tulevaisuustyön onnistuminen edellyttää fokusointia
Fokusoinnin tarve koskee EU:n kehittämissuunnitelmia laajemminkin. Esillä olevat aloitteet EU:n kehittämiseksi ovat niin laaja-alaisia, että niiden kattava toteutuminen on epätodennäköistä. Vaarana on, että yritettäessä liian paljon ei saavuteta mitään. Jo juokseviin asioihin – kuten unionin uuden rahoituskauden valmisteluihin – liittyy neuvoteltavaa enemmän kuin tarpeeksi. Tämän takia tulevaisuustyön voimavarat on syytä lyhyellä aikavälillä keskittää alueille, joilla voidaan saavuttaa konkreettisia, näkyviä tuloksia ja sitä myötä uskottavuutta unionin toimintakykyyn. Samalla ei kuitenkaan ole syytä väheksyä taustalla olevan vahvan vision merkitystä.
Pieneltä maalta edellytetään rohkeutta olla mukana potentiaalisissa menestyshankkeissa eri sektoreilla ja myös joustavuutta. On väistämätöntä, että jäsenmaat etenevät joillain politiikka-alueilla eritahtisesti. Myös yhteisvastuun lisääminen tulee sisältymään suunnitelmiin osassa yhteistyöalueita. Suomelle merkityksellinen ajanjakso tulee olemaan EU-puheenjohtajuuskausi vuonna 2019. Näillä näkymin se ajoittuu aikaan, jolloin Brexit on juuri toteutunut, uutta Britannia-suhdetta vielä muotoillaan ja uusi komissio on aloittamassa. On olennaista, että puheenjohtajuuskausi valmistellaan ja resursoidaan oikeassa suhteessa kauden vaativaan agendaan.
