Koronakriisi on haastanut hallituksen ja hallinnon tavanomaiset työskentelytavat. Se on edellyttänyt kokonaisvaltaista tilanteen hallintaa ja aivan uudenlaista toimintakykyä.
Kirjoittaja
Suomi otti maaliskuussa 2020 valmiuslain käyttöön ensimmäisen kerran sitten sotien. Covid-19-pandemian vuoksi julistetut poikkeusolot kestivät kolme kuukautta. Hallitus antoi tänä aikana eduskunnalle 14 valmiuslain mukaista toimivaltuuksien käyttöönotto- ja jatkamisasetusta sekä 44 esitystä lainsäädäntömuutoksiksi. Ne koskivat muun muassa työmarkkinoita, sosiaaliturvaa, yritystukia, elinkeinovapautta, lääkehuoltoa, peruskoulutusta ja liikennettä. Lisäksi hallitus on antanut jo viisi lisätalousarvioesitystä.
Kriisi on vaatinut nopeita päätöksiä, tiivistä yhteistyötä ja joustavuutta
Koronakriisi on edellyttänyt kykyä valmistella ja päättää asioita huomattavan nopeasti. Samalla se on haastanut lainvalmistelua. Kevään aikana eduskunta esimerkiksi palautti hallitukselle säädösehdotuksia useamman kerran muotovirheen tai muun virheen vuoksi, ja perustuslakivaliokunta huomautti toistuvasti valtioneuvostoa eduskunnan tiedonsaannin vakavista puutteista. Virheitä kuitenkin korjattiin nopeasti sitä mukaa, kun niitä havaittiin. Lainsäädännön ohella kriisiä on hallittu erilaisilla suosituksilla ja ohjeilla, joita on annettu poikkeuksellisen paljon.
Kriisi on myös vaatinut kykyä työskennellä ja kantaa vastuuta yhdessä – yli hallinnonalarajojen sekä hallinnon tasojen. Hallitus on kokoontunut tiuhaan. Kansliapäälliköistä ja valmiuspäälliköistä muodostettu ryhmä on koordinoinut ministeriöiden yhteistyötä tukenaan uusi operaatiokeskus, joka luo tilannekuvaa hallituksen päätösten vaikutuksista ja sovittaa yhteen eri ministeriöiden koronaryhmien työtä.
Vielä ei voida arvioida, onko yhteistyötarpeen kasvu parantanut myös politiikkajohdonmukaisuutta ja tehostanut voimavarojen käyttöä. Julkisuudessa on puitu lähinnä rajanylityspaikkojen terveysturvallisuuden valvonnan ongelmia. Tämän taustalla ovat puutteellinen tiedonkulku ja epäselvä vastuunjako tilanteessa, jossa toimivaltaisia tahoja on useita.
Kriisin aiheuttamat toimintatapamuutokset ja uudet innovaatiot voivat tarjota myös mahdollisuuden uudistumiseen. Virkamiehet ovat siirtyneet laajasti etätöihin. Se, samoin kuin Koronavilkku-sovelluksen kaltaiset uudet työkalut, voivat vahvistaa hallinnon kykyä hyödyntää modernia informaatioteknologiaa ja kehittää siihen perustuvia palveluja.
Talouskriisiä on hallittava terveyskriisin ohella
Koronakriisin merkitys valtiontaloudelle ja julkiselle taloudelle on valtava. Vuoden 2020 viisi lisätalousarviota ovat lisänneet valtion talousarviomäärärahoja 10 miljardilla eurolla verrattuna vuoden varsinaiseen talousarvioon. Samalla arvio tuloista (ilman lainanottoa) on pienentynyt noin kuusi miljardia euroa. Nettolainanoton arvioidaan olevan 17,7 miljardia euroa, kun varsinaisessa talousarviossa lainaa oli tarkoitus ottaa vain 2,2 miljardia euroa. Tarkastusvirasto seuraa tiiviisti taloustilanteen kehitystä ja hallinnon ratkaisuja myös koronapandemian aikana. Taloustoimien kokonaisuutta ja suuruusluokkaa havainnollistaa oheinen VTV:n tuottama visualisointi.
Kyse on poikkeuksellisen mittavasta valtion varojen käytöstä kriisin torjuntaan ja sen haittojen lievittämiseen. Uusien toimintatapojen löytäminen ja resurssien nopea allokointi ovat elintärkeitä kriisin tehokkaalle hoidolle. Samalla on tärkeää, että toiminnan nopeus ei johda ”oikaisemiseen” hallinnollisissa menettelyissä tai sisäisissä kontrolleissa. Määrärahojen käytölle tulee asettaa selvät tavoitteet ja myöntämiselle selkeät kriteerit. Kontrollien tärkeys on noussut keskusteluun mm. Business Finlandin yritystukien myöntämisen yhteydessä.
Valtion taloudenhoidon tuloksellisuus tarkoittaa, että asetetut tavoitteet saavutetaan mahdollisimman edullisesti. Koronaviruksen leviäminen on aiheuttanut samanaikaisesti terveys-, sosiaali-, työllisyys-, talous- ja finanssipoliittisen kriisin. Sen torjunta edellyttää hallitukselta ja hallinnolta kykyä sovittaa yhteen erimitallisia tavoitteita ja etsiä kustannustehokkaimpia välineitä. Keskeinen kysymys on, missä määrin ennen rajoitus- ja tukitoimien valintaa on tehty vaikutus- ja vaihtoehtoarviointeja sekä miten erilaisia tavoitteita ja keinoja on sovitettu yhteen. Tärkeää on myös kyky seurata toimien kustannustehokkuutta ja kohdentaa toimia tarvittaessa toisin.
Päätöksenteon on perustuttava tietoon
Onnistunut kriisijohtaminen edellyttää ajankohtaista tilannetietoa, kriisinhallinnan vaikutusten seurantaa ja muutosten ennakointia. Samaan aikaan korostuu päättäjien kyky sietää epävarmuutta, myöntää mahdolliset virheliikkeet ja korjata niitä.
Koronakriisissä tiedon kokoajia ja tuottajia on valtioneuvoston kanslian (VNK) ohella ollut useita. Kriisin alkuvaiheessa korostui erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön STM:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuottama tieto tartuntatilanteesta ja hoitokapasiteetin riittävyydestä. Tietoperustaa on kuitenkin laajennettu jatkuvasti – jo varsin varhain myös kriisitoimista irtautumiseen ja kriisin jälkihoitoon. Näitä on suunniteltu kansliapäälliköiden valmisteluryhmässä, jolla oli tukenaan tiedepaneeli, ja erillisessä talousasiantuntijoiden ryhmässä. VNK:n covid-19-tutkimuskatsaus kokoaa yhteen uusimpia tutkimustuloksia koronakriisistä. Lisäksi Onnettomuustutkimuskeskuksen tutkintaryhmä tulee arvioimaan koronakriisin hoitoa ja siitä saatuja opetuksia.
Tilannekuva-, ennakointi- ja seurantatiedon laatua voidaan osaltaan varmistaa tietojen julkisuudella. Se mahdollistaa tietoperustan kriittisen arvioinnin. Hallitus on päättänyt, että kaikki päätöksenteon perusteena olleet taustatiedot ja laskelmat oletuksineen ja parametreineen tulee julkaista.
Koronakriisin hoito on edellyttänyt hallinnolta ja päätöksentekijöiltä uudenlaista kyvykkyyttä. Tulevaisuus näyttää, voisiko kriisin opeista olla hyötyä myös normaalioloissa. Kasvaako kriisistä entistä ketterämpi, uudistumiskykyisempi ja yhteistyöhakuisempi hallinto? Vahvistaako kriisi päätöksenteon tietoperusteisuutta ja avoimuutta? Opettaako se sovittamaan paremmin yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita ja keinoja niin, että lopputulos on hyvinvointimme kannalta mahdollisimman tuloksellinen, vaikuttava ja kustannustehokas?