Valtio sääntelee kaivostoimintaa monin eri tavoin, ja kaivostoimintaan tarvitaan lukuisia eri lupia. Usein kaivosten yhteydessä puhutaan myös niin sanotusta sosiaalisesta toimiluvasta, jonka avulla pyritään ehkäisemään kaivoksen ja paikallisten ihmisten väliset konfliktit.
Kirjoittaja
Matti Vedenkannas
Johtava lainsäädäntöasiantuntija, OTT, VT
Tarkastus
Mitä sosiaalisen toimiluvan käsitteellä tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja millaisiin asioihin sillä viitataan? Valtiontalouden tarkastusvirasto on selvittänyt aihetta äskettäin julkaistussa raportissaan Näkökulmia kestävään kaivostoimintaan Suomessa.
Sosiaalisen toimiluvan saaminen perustuu vuorovaikutukseen paikallisyhteisön kanssa
Ihmiset ovat huolissaan kaivostoiminnan vaikutuksista ja riskeistä kaikkialla maailmassa. Jo pelkkä mahdollisuus tulevasta kaivostoiminnasta voi herättää paikallisissa asukkaissa huomattavaa vastustusta. Tällöin keskustelussa esiin nousevat usein kaivostoiminnan ympäristöriskit ja kielteiset vaikutukset muuhun elinkeinotoimintaan.
Jotta yhtiöt voisivat harjoittaa malminetsintää ja kaivostoimintaa, niiden on saatava toiminnalleen paikallisyhteisön hyväksyntä. Tätä kutsutaan usein sosiaaliseksi toimiluvaksi (SLO, Social Licence to Operate).
Sosiaalinen toimilupa ei ole hallinnollinen viranomaislupa vaan vuorovaikutusprosessi, jonka avulla hyväksyntää ja luottamusta luodaan ja ylläpidetään. Tämä lupa perustuu sosiaalisesti kestävän kehityksen käsitteeseen ja yritysten yhteiskuntavastuuseen. Kysymys on siitä, mille tahoille ja mistä asioista yritys on vastuussa. Jos kaivoshankkeelta puuttuu sosiaalinen toimilupa tai kaivosyritys menettää sen, syntyy yrityksen ja paikallisyhteisön välille helposti konflikti.
Paikallisen hyväksynnän saaminen on tärkeää koko kaivoshankkeen elinkaaren ajan
Sosiaalisen toimiluvan ansaitsemiseen liittyy monia eri ulottuvuuksia. Hyvät suhteet paikallisiin asukkaisiin ja muihin alueen käyttäjiin ovat tärkeitä sekä malminetsintävaiheessa että kaivostoiminnan aikana.
Kaivoksen perustamisprosessi mineraalien etsinnästä liiketoiminnan aloittamiseen on yleensä ajallisesti pitkä. Tämän vuoksi paikallisyhteisössä tunnetaan epävarmuutta kauan.
Viime aikoina on uutisoitu tapauksesta, jossa ulkomainen yhtiö peruutti erityisesti kesäasukkaiden vastustuksen vuoksi malminetsintävarauksensa Päijänteen seudulla. Tällainen varaus on ilmoitus, joka antaa etuoikeuden hakea myöhemmin malminetsintälupaa.
Käytännössä malminetsintävaraus hyvin harvoin johtaa kaivoksen perustamiseen. Päijänteen tapauksessa paikallisten asukkaiden vastustus johti siihen, että alueelta ei edes ryhdytty etsimään malmeja.
Kaivoshankkeen erityspiirteet vaikuttavat sosiaalisen toimiluvan saamiseen
Jokaisella kaivoshankkeella on omat erityispiirteensä. Niiden mahdolliset haitat tai riskit voivat olla hyvin erilaisia. Kaivokset voivat sijaita herkällä luontoalueella, asuttujen alueiden ja yhdyskuntien läheisyydessä tai harvaan asutulla alueella. Näistä erityispiirteistä seuraa, että sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisen edellytykset ja keinot voivat vaihdella eri kaivoshankkeissa huomattavasti.
Suomessa paikallisen hyväksynnän saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi Saimaan alueella, jossa luontoarvojen säilyttämisellä on tärkeä merkitys. Edellä mainitussa Päijänteen tapauksessa keskustelussa nousi esiin myös riski Helsingin juomaveden pilaantumisesta, sillä pääkaupunkiseutu saa käyttövetensä Päijänteestä.
Paikallisen hyväksynnän saavuttamisessa korostuu usein se, miten kaivostoiminta ja alueen muu elinkeinotoiminta onnistutaan sovittamaan yhteen. Erityisesti matkailun ja porotalouden on Suomessa katsottu olevan elinkeinoja, joita ei välttämättä ole helppo sovittaa yhteen kaivostoiminnan kanssa. Toisaalta esimerkiksi Kittilän kunnassa alueen matkailu (ennen kaikkea Levin matkailukeskus) ja paikkakunnalla oleva kultakaivos hyötyvät toisistaan. Kaivos on merkittävä työllistäjä. Se lisää palveluiden kysyntää, jolloin niitä on mahdollista tarjota paremmin myös turisteille ympäri vuoden. Toisaalta Levin matkailu ja alueen yritykset ovat tärkeitä kaivokselle. Matkailu lisää Kittilän kaivoksen houkuttelevuutta työpaikkana.
Sosiaalisen toimiluvan ansaitseminen on kaivosyritykselle kilpailuetu
Paikallinen hyväksyntä on osa yritysten itsesääntelyä. Talvivaaran onnettomuuden seurauksena Suomeen perustettiin vuonna 2014 Kestävän kaivostoiminnan verkosto, joka toimii kaivosalan ja sidosryhmien keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Verkosto on kehittänyt kahdeksasta arviointityökaluista koostuvan kaivosvastuujärjestelmän. Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa on yksi näistä työkaluista. Sosiaalinen toimilupa on siten keskeinen osa suomalaista kaivosvastuujärjestelmää.
Vaikka kaivokset aiheuttavat ympäristöriskejä, liittyy kaivostoimintaan myös mahdollisuuksia. Suomen maaperässä on esimerkiksi monia keskeisiä vihreän teknologian valmistuksessa tarvittavia mineraaleja kuten kobolttia, nikkeliä, litiumia ja grafiittia.
EU:ssa on vahvistunut käsitys, että sen on oltava kriittisten mineraalien suhteen entistä omavaraisempi. Toisaalta viime vuosina on noussut yhä korostuneemmin esiin kysymys siitä, että mineraaleja on pystyttävä tuottamaan kestävissä tuotanto-olosuhteissa. Kummankin tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan sosiaalista toimilupaa. Paikallisen hyväksynnän saaminen voi siten olla Suomen kaivosteollisuudelle kilpailuetu, jolla se voi varmistaa toimintansa jatkuvuuden ja samalla osoittaa toimivansa sosiaalisesti kestävällä tavalla.
