Miten EU:n finanssipoliittiset säännöt toimivat?

Finanssipoliittiset säännöt tukevat kestävää julkista taloutta

EU:n finanssipoliittiset säännöt ovat talouspoliittisia sääntöjä, joilla ohjataan jäsenmaita pitämään julkinen taloutensa kestävällä pohjalla. Julkisen talouden kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että julkisen talouden tulot riittävät menoihin eikä siten alijäämää ja velkaa synny hallitsemattomasti.

Julkisen talouden kestävyyttä kannattaa tavoitella. Jos jäsenmaan julkinen talous velkaantuu pysyväisluonteisesti ja hallitsemattomasti, kasvaa riski, että lainansaanti rahoitusmarkkinoilta tyrehtyy. Samalla kasvaa riski valtion maksukyvyttömyydestä ja siitä, että muut EU-maat joutuvat rahoittamaan maksukyvyttömyyteen ajautuvia maita.

Säännöt ohjaavat sopeuttamaan, jos tarvetta on

EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tärkein tehtävä on ohjata jäsenmaita sopeuttamaan julkista talouttaan, jos julkisen talouden tulot eivät riitä kattamaan julkisen talouden menoja ja jos tulojen ja menojen epätasapaino on pysyväisluonteista. Sopeuttaminen tarkoittaa joko menojen vähentämistä tai tulojen lisäämistä. Toisin sanoen säännöillä pyritään ohjaamaan jäsenmaiden taloudellista käyttäytymistä niin, että jäsenmaan julkinen talous ei velkaantuisi liikaa.

Olen tiivistänyt sääntöjen toimintalogiikkaa alla olevaan kuvioon. Kuviossa ja tekstissä sääntöjen toimintalogiikkaa on yksinkertaistettu siten, että vain keskeisimmät julkisen talouden ohjauksen prosessin osat on huomioitu. Prosessissa tehdään valintoja sen mukaan, missä tilassa jäsenmaan talous on.

EU:n finanssipoliittisten sääntöjen mukaan jäsenmaan julkinen talous ei saa ylittää tiettyjä rajoja: julkisen talouden alijäämän (menot ylittävät tulot) suhde BKT:hen ei saa olla yli 3 prosenttia, eikä velan suhde BKT:hen saa ylittää 60 prosenttia.

Jos jäsenmaan julkisen talouden alijäämä on suurempi kuin 3 prosenttia, Euroopan komissio arvioi, onko rajan ylitys aiheutunut poikkeuksellisista tekijöistä, ja onko ylitys väliaikainen ja vähäinen. Jos ei ole, komissio voi suosittaa, että jäsenmaan on korjattava tilannetta liiallisen alijäämän menettelyllä (excessive deficit procedure, EDP). Muussa tapauksessa seurantaa jatketaan.

Jos jäsenmaan julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen ylittää 60 prosenttia, tehdään laskelmia siitä, miten jäsenmaan tulisi hillitä velkaantumistaan. Tätä laskelmien kokonaisuutta kutsutaan velkakestävyysanalyysiksi (debt sustainability analysis, DSA). Laskelmien lopputuloksena saadaan julkisen talouden sopeutuksen määrä, jolla julkisen talouden velka saadaan laskemaan. Tätä lopputulosta kutsutaan nettomenopoluksi. Sääntöjen mukaan jäsenmaan tulee noudattaa nettomenopolkua. Jos jäsenmaa ei noudata sitä, poikkeamat kirjataan niin kutsutulle valvontatilille (control account). Jos valvontatilille kertyy liikaa poikkeamia, jäsenmaan on tehtävä julkisen talouden sopeutuksia liiallisten alijäämien menettelyn (EDP) kautta.

Säännöstössä on runsaasti joustomahdollisuuksia – valvontaa tarvitaan

EU:n finanssipoliittisessa säännöstössä on runsaasti joustomahdollisuuksia, ja niitä on hyödynnetty jo nyt useasti. Tämä herättää kysymyksen, ovatko säännöt riittävän uskottavia estämään velkaantumista.

Euroopan komissio voi suosittaa Euroopan unionin neuvostolle, että sääntöjä rikkoville maille määrätään rangaistukseksi sakkoja. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut edes aiemman säännöstön aikana.

Nähtäväksi jää, miten uudet säännöt käytännössä toimivat. Uuden säännöstön toimeenpano alkoi viime vuonna, eikä kaikista säännöstön soveltamisen käytännöistä ole vielä sovittu tätä blogia kirjoittaessa. VTV:n finanssipolitiikan valvonta on varautunut valvomaan jatkossakin EU-sääntöjen noudattamista Suomessa. Tätä kautta tuemme omalta osaltamme uusien sääntöjen toimeenpanoa ja läpinäkyvyyttä, jota eduskunta pitää tärkeänä.

Lue myös aiempi blogikirjoituksemme VTV:n finanssipolitiikan valvonnan järjestämästä seminaarista, joka käsitteli uudistuneita EU:n finanssipoliittisia sääntöjä: EU:n finanssipoliittiset säännöt – ratkaisu vai kompromissi?