Arvaatko, mistä löytyy maailman kunnianhimoisin kestävän kehityksen budjetointimalli?
Kirjoittajat
Kansainvälinen tutkimusinstituutti IDDRI on analysoinut YK:lle toimitettuja kestävän kehityksen maaraportteja ja todennut, että maiden tavat integroida kestävän kehityksen tavoitteita (Sustainable Development Goals, SDGs) talousarvioihinsa vaihtelevat suuresti.
Maiden kestävän kehityksen haasteet ja kansalliset tavoitteet ovat erilaisia. Myös maiden hallinnolliset rakenteet ja budjettikäytännöt eroavat. Valtiovarainministeriön roolia ja sitoutumista pidetään silti yleensä keskeisenä kestävän kehityksen budjetoinnin onnistumiselle. Yhteistä on myös se, että yleensä hallitus määrittelee budjetissa tarkasteltavat tavoitteet. Tosin esimerkiksi Kanadassa, Itävallassa ja Etelä-Koreassa on lailla säädetty, että sukupuolten välisen tasa-arvon tavoite sisältyy budjettitarkasteluun.
Budjettitiedon käyttötavat vaihtelevat
Kestävän kehityksen budjettitiedon kohderyhmä vaihtelee. Tieto saattaa olla tarkoitettu pääasiassa päättäjille, esimerkiksi hallituksen tai parlamentin budjettipäätösten tueksi. Laajimmillaan se voi olla suunnattu kansalaisille tai jopa kansainväliselle yhteisölle.
Kestävän kehityksen budjetointi voi palvella myös osallistamisen välineenä. Esimerkiksi Irlanti on perustanut tasa-arvobudjetoinnin tueksi neuvoa-antavan ryhmän, jossa on ministeriöiden lisäksi tutkijoita ja muita sidosryhmien edustajia.
Eroja on myös siinä, missä vaiheessa kestävän kehityksen tarkastelu tapahtuu ja miten sitä hyödynnetään budjettipäätösten teossa.
Osa maista kokoaa yhteen kestävän kehityksen budjettitietoa jälkikäteen tai aivan budjettiprosessin lopussa, jolloin se palvelee lähinnä raportointia. Osa tekee vaikutusarvioita jo budjetin laadinnan yhteydessä, jolloin niitä voidaan haluttaessa hyödyntää päätöksenteossa. Kunnianhimoisimmillaan kestävän kehityksen tarkastelu, tavoitteet ja indikaattorit voidaan integroida alusta asti osaksi koko budjettiprosessia sekä määrärahoista päättämistä.
Kestävän kehityksen budjettitarkastelussa on käytössä erilaisia työkaluja
Yksittäisiä kestävän kehityksen tavoitteita voidaan sisällyttää budjettiin ja sen seurantaan esimerkiksi hallinnonaloittain tai käyttämällä budjetin toiminnollisia luokitteluja.
Jotkut maat (mm. Suomi, Ruotsi ja Norja) ovat lisänneet budjettiehdotukseen laadullista kuvausta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta. Toiset (mm. Meksiko, Kolumbia ja Nepal) kartoittavat ja kategorisoivat budjettiohjelmia ja menoja sen perusteella, mitä kestävän kehityksen tavoitteita ohjelmat tai kuluerät tukevat. Kehitteillä on myös määrärahojen seurantamenetelmiä. Esimerkiksi Euroopan komissio on parantamassa ilmastorahoituksen osuuden arviointia, jäljittämistä ja seurantaa EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä (Multiannual Financial Framework, MFF).
Maiden käyttämät budjettitarkastelun työkalut vaihtelevat. Ne voivat olla ”liikennevalo”-tyyppisiä, kuten Italian ympäristöministeriön arvio erilaisista tukiaisista asteikolla ”ympäristölle ystävällinen”, ”neutraali”, ”ympäristölle haitallinen” ja ”ei tietoa”. Ruotsissa on käytössä viiden kysymyksen menetelmä, jolla arvioidaan budjetin määrärahaesitysten sukupuolivaikutuksia.
OECD on kehittänyt maiden tueksi erityisesti sukupuolitietoisen sekä ympäristötietoisen budjetoinnin työkaluja. Myös jotkut edelläkävijämaat panostavat menetelmiin. Kanada on yksi sukupuolitietoisen ja laajemman väestöpohjaisen budjetoinnin tien näyttäjiä. Irlanti on puolestaan vauhdilla kehittämässä ilmastobudjetointia – kuten myös Ranska, joka on lisäksi rakentanut järjestelmää koko valtion talousarvion arvioimiseksi ympäristönäkökulmasta.
Todennäköisesti kunnianhimoisin kestävän kehityksen budjetointimalli löytyy Uudesta Seelannista, joka lanseerasi vuonna 2019 maailman ensimmäisen hyvinvointibudjetin. Budjetti perustui hallituksen viidelle prioriteetille. Valmistelussa korostuivat strategisuus ja poikkihallinnollisuus sekä vaikutusten arviointi, jossa yhdistettiin taloudellisten, sosiaalisten, ekologisten ja kulttuuristen vaikutusten ristiin tarkastelu sekä pitkän aikavälin perspektiivi (ylisukupolvisuus). Uudenlaisen lähestymistavan kerrotaan lähentäneen ministeriöitä ja vahvistaneen kokonaisvaltaista talousarvioajattelua.
Kestävän kehityksen budjetoinnissa riittää työtä
Kansainvälisten arvioiden mukaan maat ottavat kestävän kehityksen budjetoinnissa vasta ensiaskeleita. Toimet ovat lähinnä auttaneet hallituksia tekemään SDG-tavoitteitaan näkyvämmäksi. Sen sijaan ne eivät välttämättä ole vielä johtaneet SDG-tavoitteiden kannalta yhtenäisempään toimintaan tai vaikuttaneet merkittävästi budjettivarojen suuntaamiseen.
Poikkihallinnollinen ja systeeminen kestävän kehityksen budjetointi vaatii mailta etenkin alkuvaiheessa lisää panostusta ja valmiuksien rakentamista. Jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan sitoa käytännön toimiin ja talousarvion momentteihin, tarvitaan sopivia budjettityökaluja ja hallinnonalojen yhteistä tietopohjaa. On koulutettava toiminnan ja talouden suunnittelusta vastaavaa virkamieskuntaa, ja vahvistettava hallinnonalojen koordinoitua yhteistyötä. Jatkossa tarvitaan myös keinoja arvioida kestävän kehityksen budjetoinnin vaikuttavuutta.
Siinä myös tarkastusvirastoilla voi olla keskeinen rooli.
Kirjoitus perustuu VTV:n kartoitushankkeeseen, jossa selvitettiin ilmiöpohjaisen budjetoinnin reunaehtoja: Ilmiöpohjaisen budjetoinnin kehittäminen edellyttäisi yhteistä näkemystä ja hallinnon sitoutumista.
