Nuoret asiantuntijat Samu Kälkäjä ja Tiina Väänänen selvittivät valtionyhtiöiden taloudellista kannattavuutta. VTV:n nuorten asiantuntijoiden ohjelma alkoi toukokuussa 2018. Ohjelma tarjoaa uransa alkuvaiheessa oleville asiantuntijoille laajan kuvan tarkastusviraston toiminnasta. VTV puolestaan saa ohjelman kautta tuoreita näkemyksiä ja uusia ideoita. Nuoret asiantuntijat kirjoittavat kokemuksistaan blogitekstejä VTV.fi-sivustolla.
Kirjoittajat
Suomessa on viime vuosikymmeninä yhtiöitetty monia valtion toimintoja osakeyhtiömuotoisiksi yrityksiksi. Usein toiminnan uudelleenorganisointia on perusteltu toiminnan joustavoittamisella, säästötoimenpiteillä ja paremmilla kannustimilla toiminnan tehostamiseksi. Kiihtyneeseen yhtiöittämistrendiin liittyy kuitenkin myös valtionhallinnollisia huolia, kun toiminnot siirtyvät julkiselta sektorilta valtion budjetista erillisten oikeushenkilöiden alle ja valta siirtyy yksityisoikeudelliselle yhtiökokoukselle. Suurimpia riskejä ovat, että eduskunnan budjettivalta kaventuu ja toiminnan läpinäkyvyys heikentyy.
Oli miten oli, toimintojen yhtiöittäminen on osaltaan muokannut valtionhallintoa ja muokkaa sitä myös tulevaisuudessa. Tuoreena esimerkkinä yhtiöittämisen ajankohtaisuudesta on Liikenneviraston liikenteenohjaustoimintojen yhtiöittäminen. Uuden valtionomisteisen liikenteenohjauskonsernin on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2019 alusta.
Monet valtionyhtiöt ovat tällä hetkellä vastuussa sellaisista toiminnoista, joiden on perinteisesti ajateltu kuuluvan julkisen sektorin tehtäväkenttään. Tällaisia toimintoja ovat muun muassa jäänmurto ja viranomaisverkkojen ylläpito.
Kun julkisen sektorin toimintaa siirretään puhtaasti markkinatalouden ehdoilla toimivaan ympäristöön, herää useita kysymyksiä. Onko uusilla yhtiöillä todellisuudessa aitoja asiakasmarkkinoita vai koostuuko asiakaskunta jatkossakin pelkästään valtion toimijoista? Voidaanko yhtiöittämisen sanoa olevan kannattavaa, jos yhtiön tuottamien palveluiden lopullisen laskun maksaa valtionhallinto yksinään? Entä voidaanko valtion toimintakyvyn kannalta kriittistä toimintaa tosiasiallisesti päästää konkurssiin, mikäli yhtiömuoto ei taloudellisesti ollutkaan tehokasta?
Lähdimme etsimään näihin kysymyksiin vastauksia valtiovarainministeriön julkaiseman suosituksen pohjalta, joka liittyy valtionhallinnon toimintojen organisaatiomuodon valintaan. Käänsimme siis katseen menneisyyteen ja tarkastelimme aiemmin toteutuneita yhtiöittämisiä VM:n suosituksen antamista taloudellisista näkökulmista.
Aloitimme kartoittamalla yhtiöiden markkina-asemaa, asiakasrakennetta ja liikevaihdon muodostumista. Keskityimme ennen kaikkea tunnistamaan mahdolliset monopoliaseman saavuttaneet yhtiöt sekä sellaiset kilpailuilla markkinoilla toimivat yhtiöt, joiden kokonaismyynti koostui pelkästään julkisen sektorin ostoista. Tarkastelu rajattiin yhtiöihin, joista valtio omistaa enemmistön, mutta lopulta rajasimme myös valtion omaisuutta hallitsevat yhtiöt sekä rahoitus- ja sijoitusyhtiöt tarkastelun ulkopuolelle, koska niille ei kerry liikevaihtoa ja niiden asiakkaiden määrittely on hankalaa. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui noin 50 yhtiötä.
Osa otokseemme valikoituneista yhtiöistä oli jo entuudestaan tuttuja, olemmehan me esimerkiksi matkanneet VR:n kyydissä ja maksaneet oman osuutemme Yle-verosta. Yhtiöiden pitkään listaan mahtui kuitenkin monia täysin vieraita yrityksiä. Minkä toimialan yrityksiä ovat esimerkiksi Fingrid Oy tai Tapio Oy?
Tarkastelu paljasti suhteellisen nopeasti, että otoksemme yhtiöt pystytään karkeasti ottaen jakamaan kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu yhtiöistä, joilla on aidot markkinat ja joille asiakkaita löytyy myös valtionhallinnon ulkopuolelta, jolloin yhtiömuotoisen toiminnan voidaan katsoa olevan taloudellisesti kannattavaa. Toiseen ryhmään kategorisoituivat yhtiöt, joille julkisen sektorin asiakasmaksujen loppuminen toisi suuria sopeuttamispaineita toiminnan jatkamiseksi. Kolmas ryhmä koostuu yhtiöistä, joiden liikevaihto muodostuu pääasiallisesti pelkästään valtionhallinnon ostoista, joista nämä yhtiöt ovat siis kokonaan riippuvaisia. Tällöin perusteet toiminnan osakeyhtiömuotoisuudelle horjuvat ja toiminta tulisi mieluummin järjestää viraston tai liikelaitoksen muodossa.
Mitä tarkastelumme siis osoitti? Ei ole itsestäänselvyys, että kaikki valtionyhtiöt selviytyisivät markkinoilla ilman valtion ostoista syntyvää tulovirtaa. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että toteuttamamme selvitystyö on suhteellisen yksipuolinen ja huomioi vain taloudellisia lähtökohtia. Valtion talousarvion ulkopuolisilla yhtiöillä on kuitenkin huomattava valtiontaloudellinen merkitys, ja ne tarjoavat mahdollisesti jatkossakin mielenkiintoista selvitettävää.
Suurten kokonaisuuksien kattavalle tarkastustyölle on julkisen sektorin puolesta kysyntää, ja tähän virastollamme on valtion ylimpänä taloudenhoidon tarkastajana mahdollisuus tarttua. Yhtiöittämisen kaltaiset suuret kokonaisuudet tarjoavat oivallisia, tarkastuslajit yhdistäviä tarkastuskohteita. Jatkossa tarkastustyössä kannattaakin rohkeasti pureutua laajoihin, ilmiölähtöisiin tarkastusprosesseihin. Aiheet voivat olla laajoja, mutta tarkastuslajit ylittävän tarkastuksen lopputuloksena voidaan kokonaisvaltaisesti arvioida yhtiöittämisen vaikutuksia yhteiskunnallemme.
Kirjoittajat: Tiina Väänänen ja Samu Kälkäjä
