Verkostoissa kootaan osaamista yhteen ja hyödynnetään eri toimijoiden tietoja ja taitoja mahdollisimman monipuolisesti. Parhaimmillaan verkostoyhteistyö synnyttää kollektiivisen oppimisprosessin ja säästää kustannuksia.
Kirjoittajat: Leena Kononen, VTV (31.12.2019 asti), Virpi Einola-Pekkinen, valtionvarainministeriö ja Liisa Virolainen, Valtiokonttori. Kirjoittajat ovat kaikki erilaisissa verkostoissa toimivia hallinnon uudistajia.
Verkostot toimivat parhaiten silloin, kun verkoston toimijat jakavat intohimon yhteisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseen. Verkostolla onkin yleensä visio tai unelma jostakin, jota mikään verkoston toimija ei voi yksin saavuttaa.
Yhteisen tahtotilan lisäksi onnistuneen verkostotyöskentelyn taustalla on luottamusta, yhteinen käsitys tilanteesta, avoin mieli ja yhteiset alustat yhdessä työskentelylle. Vielä kun tahojen työskentelyä ohjataan ilmiöiden ja rakenteiden näkökulmasta, ovat edellytykset yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi olemassa.
Verkosto palkitsee oivalluksilla, säästetyllä ajalla ja itseohjautuvuudella
Parhaimmillaan verkostoyhteistyö hyödyntää parviälyä ja synnyttää kollektiivisen oppimisprosessin. Parviälyllä tarkoitetaan kollektiivista käyttäytymistä, jossa yksilöiden tai yksiköiden välisestä vuorovaikutuksesta muodostuu ”älykkäitä” uusia käyttäytymismalleja, palveluja tai tuotteita.
Verkostotyön tavoitteena on suurin mahdollinen lisäarvo vähimmällä mahdollisella työn rakenteen hallinnoinnilla ja auktoriteetin soveltamisella. Verkostotyö onkin parhaimmillaan ketterää (agile), turhaa byrokratiaa välttelevää ja tuloksia aikaansaavaa.
Verkostotyössä ymmärretään, ettei kaikki viisaus asu yksilössä tai yksittäisessä organisaatiossa. Siksi niiden arvo ennakoimattomassa ja uusia ratkaisuja edellyttävässä toimintaympäristössä lisääntyy kaiken aikaa.
Työ edellyttää jäseniltään ratkaisuhakuisuutta, erilaisuuden ja erimielisyyden sallimista, uteliaisuutta, yhdessä ihmettelyä, rakentavaa kyseenalaistamista sekä aikaa. Toimivassa verkostotyössä ajan saa kuitenkin usein lähes moninkertaisena takaisin: tarkastelu on kerralla moninäkökulmaisempaa ja näin vältytään päällekkäiseltä työltä.
Verkostotyö on jo osa valtionhallinnon ”oikeaa” tekemistä
Myös valtionhallinnossa näkyy kehitys, jossa työtä siirtyy yhä enemmän verkostoissa työstettäväksi ja verkostotyöskentely vakiintuu yhdeksi normaaliksi tavaksi tehdä työtä. Kuten muullekin työlle, on myös verkostotyölle varattava työaikaa, jotta tehty työ tulisi näkyväksi ja ymmärretyksi ”ihan oikeana virkatyönä”.
Valtionhallinnossa verkostoja on monenlaisia ja ne ovat syntyneet monenlaisiin tarpeisiin. Osa valtiolla toimivista verkostoista on puhtaasti ammatillisia, saman työnkuvan jakavien tekijöiden muodostamia vertaisverkostoja. Tällöin kyse on erityisesti osaamisen ja parhaiden käytäntöjen jakamisesta sekä jonkun määritellyn ammattialueen kehittämisestä.
Verkostoja syntyy myös yhä enenevässä määrin uusien ilmiöiden tai asioiden ympärille. Tällöin yhdistävänä tekijänä ovat usein yhteiset asiakkaat ja halu muotoilla entistä parempia palvelukokonaisuuksia.
Verkostot tarvitsevat tuulensuojaa
Verkostomainen työ on epäilemättä haaste perinteiselle johtamiselle. Jotta johto voi tukea verkostoissa työskentelyä, on sen ymmärrettävä verkostotyöskentelyn tuoma lisäarvo.
Valtionhallinnon toimintakulttuuri on muuttumassa yhä enemmän itseohjautuvuutta korostavaan suuntaan. Kun yhteinen tavoite on kirkas, pystyvät osaavat ja kokeneet ihmiset itse johtamaan omaa työskentelyään. Johtamisessa korostuu yhteistyön johtaminen, työn tekemisen tukeminen ja mahdollistaminen. Tämä haastaa perinteisen hierarkkisen johtamisen malleja tekemään tilaa uudenlaisille johtamisen tavoille.
Verkoston kautta järjestäytynyt työ on notkeaa ja välillä myös hetkellistä. Täytettyään tehtävänsä verkosto voi lakata olemasta. Sen tilalle nousee jälleen uusia verkostoja, vastaamaan uusiin ajankohtaisiin haasteisiin.
Uusi alusta verkostoyhteistyölle
Valtionhallinnon verkostoyhteistyö saa lisää tuulta purjeisiinsa, kun Senaatti avaa joulukuussa uuden, yhteistä tekemistä ja oppimista edistävän yhteiskäyttöisen tilan osoitteeseen Yliopistonkatu 5. Työ 2.0 Lab on fyysisen tilan lisäksi kokeilu, jossa kehitetään poikkihallinnollisia, vahvasti vuorovaikutteisia, kokeilevia ja tuloksia ketterästi tuottavia toimintamalleja. Missiona on tuottaa uusia ideoita ja ratkaisuja yhteiskunnan systeemisiin ja kimurantteihin ongelmiin monialaisesti, ennakkoluulottomasti ja ihmiskeskeisesti.
Muutamiin valtiolla toimiviin verkostoihin voit tutustua:
