Kestävä kehitys on sisällytetty valtion talousarvioon kaikkia hallinnonaloja leikkaavana teemana vuodesta 2018 alkaen. VTV:lla on käynnissä kartoitushanke, jossa selvitetään ilmiöpohjaisen ja kestävää kehitystä tukevan budjetoinnin reunaehtoja ja parhaita käytäntöjä. Hanke ei ole tarkastus.
Kirjoittaja
VTV:n tavoitteena on vahvistaa tietopohjaa ja mahdollisesti tarjota avauksia tai työkaluja valtionhallinnolle ja eduskunnalle, kun hallitus jatkaa ilmiöpohjaisen budjetoinnin kehittämistä.
”Ilmiöpohjaista budjetointia ja erityisesti kestävän kehityksen budjetointia kehitetään valtiovarainministeriön julkaiseman työryhmäraportin esitysten pohjalta. Niitä hyödynnetään aidosti ohjaavana työkaluna”, hallitusohjelmassa linjataan.
Valtionvarainministeriön työryhmä pohti ilmiöpohjaista budjetointia vuosina 2018–2019, ja lisäksi asia on ollut esillä eduskunnassa. Erityisesti tulevaisuusvaliokunta on puhunut ilmiöpohjaisen budjetoinnin kokeilemisen ja kehittämisen puolesta.
Monet yhteiskunnalliset haasteet ovat niin monimutkaisia, etteivät ne ratkea yhden hallinnonalan voimin. Ilmastomuutos, eriarvoistuminen, kaupungistuminen ja maahanmuutto ovat esimerkkejä laaja-alaisista ilmiöistä, jotka haastavat päätöksentekoa. Monesti ilmiöt ovat luonteeltaan myös kansainvälisiä. Koronaviruspandemiakin voidaan nähdä tällaisena ilmiönä.
Haasteisiin vastaamiseen tarvitaan uudenlaisia työkaluja, joista ilmiöpohjainen budjetointi voi olla yksi.
Ilmiöpohjainen budjetointi herättää kansainvälistä kiinnostusta
Ilmiöitä ja ilmiölähtöisiä lähestymistapoja on monia. Niistä vanhin lienee sukupuolitietoinen budjetointi eli sukupuolinäkökulman sisällyttäminen talousarvioon. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n selvityksen mukaan yli 80 maata on kokeillut sitä jossain muodossa. Muita esimerkkejä ovat lapsibudjetointi, ilmastobudjetointi tai vihreä budjetointi, kestävän kehityksen budjetointi ja hyvinvointibudjetointi.
Kunnianhimoisin malli on todennäköisesti Uuden-Seelannin hyvinvointibudjetointimalli, jossa koko talousarvioprosessi on pyritty suunnittelemaan ilmiöpohjaisesti.
Kestävän kehityksen tavoitteet huomioivia budjetointimalleja on käytössä myös ainakin Meksikossa, Irlannissa ja Skotlannissa. Sukupuolitietoisen budjetoinnin edelläkävijämaa on puolestaan Kanada, mutta sukupuolitietoisesti budjetoidaan myös esimerkiksi Islannissa, Itävallassa ja Ruotsissa. Ranska taas on lähtenyt kehittämään määrätietoisesti ilmastotietoista budjetointia.
VTV:n hanke pyrkii kartoittamaan muiden maiden käytäntöjä ja kokemuksia. Niistä voi olla hyötyä Suomen ilmiöpohjaisen budjetoinnin kehittämisessä.
Miten ilmiöpohjaista budjetointia voitaisiin vahvistaa nykyisessä talousarvioprosessissa?
VTV:n kartoitushanke on käytännönläheinen. Pohdimme, miten ilmiöpohjaista budjetointia voitaisiin haluttaessa vahvistaa jo nykyisessä valtion talousarvioprosessissa ja -rakenteessa. Löytyisikö sellaisia yleisiä reunaehtoja ja käytäntöjä, jotka voisivat olla hyödyllisiä tarkasteltavasta ilmiöstä riippumatta.
Data-analyysityökalujen hyödyntäminen voisi avata uudenlaisen tiedon ikkunoita. Nykyisenkin budjettirakenteen päälle rakennettava analyysitaso voisi tarjota ilmiölähtöisiä näkymiä rahavirtoihin.
Tarkastelemme koko prosessia: talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmistelua, hyväksyntää, toimeenpanoa sekä seurantaa ja raportointia. Mietimme toimia tai tekijöitä, jotka prosessin eri vaiheissa voisivat edesauttaa ilmiöpohjaista lähestymistapaa.
Tavoitteenamme on toimia tiiviissä vuorovaikutuksessa valtionhallinnon ja muiden sidosryhmien kanssa.
Ilmiöpohjainen budjetointi voi tukea hyvän taloudenhoidon periaatteita
Valtion talousarvio on yksi keskeinen politiikkaohjauksen ja julkisen tulosohjauksen väline. Onko ilmiöpohjainen budjetointi itse asiassa lähinnä fiksua tulosbudjetointia? Ainakin se voi tukea useita tärkeinä pidettyjä hyvän taloudenhoidon periaatteita.
Ilmiöpohjainen budjetointi voi parantaa päätöksenteon tietopohjaa. Se voi esimerkiksi auttaa hallitusta, eduskuntaa ja hallinnonaloja jaetun kokonaiskuvan muodostamisessa. Samalla se voi luoda jatkuvuutta yli hallituskausien tilanteessa, jossa ilmiö osoittautuu pitkäaikaiseksi haasteeksi.
Se voi edistää politiikkajohdonmukaisuutta, tehostaa valtion varojen käyttöä ja vahvistaa käytettyjen varojen vaikuttavuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Ilmiöpohjainen budjetointi voi auttaa tunnistamaan rahoituskohteita, jotka vaikuttavat tavoitteen kannalta vastakkaisiin suuntiin. Niitä voivat olla esimerkiksi tuet, jotka aiheuttavat kannustinloukkuja tai ympäristöhaittoja. Vastaavasti se voi auttaa tunnistamaan yhteisiä hyötyjä eri tavoitteiden ja resurssikohdennusten välillä.
Ilmiöpohjainen budjetointi voi myös lisätä läpinäkyvyyttä ja parantaa tilivelvollisuutta. Eduskunta ja kansalaiset voisivat saada uudenlaista ja entistä kokonaisvaltaisempaa tietoa valtion varojen kohdentumisesta sekä siitä, miten hallitus saavuttaa asettamansa ilmiölähtöiset tavoitteet.