Ympäristönäkökohdat ovat löytämässä tiensä talous- ja rahoituspolitiikkaan. Syy on selvä. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaiset globaalit ongelmat ovat merkittävä riski myös taloudelle ja sen toiminnalle.
Kirjoittaja
Vihreän kehityksen ohjelma uudistaa EU:n toimintaa
Vihreä kehitys on nousemassa painopisteeksi useilla EU:n toimialoilla maataloudesta teollisuuspolitiikkaan. Taustalla on EU-komission päästrategiakseen ottama Vihreän kehityksen ohjelma, Green Deal. Sen toimeenpano on käynnissä ja vaikutukset ulottuvat myös rahoitus- ja talouspolitiikkaan.
Komission tavoitteena on saada mobilisoitua sekä julkista että yksityistä rahoitusta vihreän kehityksen tukemiseen. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rahoituksesta vähintään 37 prosenttia tulee suunnata ilmastotoimiin. Suomen kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelman rahoitusehdotuksista noin puolet tukee hallituksen mukaan ns. vihreää siirtymää. Arvio on, että Suomen hakema noin 2,1 miljardin suuruinen paketti houkuttelisi samalla yli kolmella miljardilla eurolla yksityisiä investointeja. Merkittävimmät vipuvaikutukset tulisivat energiatalouden uudistuksista.
Komissio on viherryttämässä EU:n monivuotista budjettia (MMF) ja kehittämässä EU-rahoituksen ilmasto- ja ympäristökestävyyden jäljittämistä. Lisäksi se tukee vihreän budjetoinnin kehittämistä jäsenmaissa. EU:n innovaatiorahastossa ja Invest EU-ohjelmassa panostetaan vähähiilisyyteen. Myös Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto viherryttävät rahoituspolitiikkaansa.
Ympäristökriteerejä investoinneille
EU:n kestävien rahoitusmarkkinoiden ohjelman lippulaiva on luokittelujärjestelmä, jolla määritellään investointikohteiden ympäristöllinen kestävyys (ns. taksonomia). Tarkoitus on auttaa yritysten omia investointipäätöksiä ja antaa rahoitusmarkkinoiden toimijoille taloudellisten tunnuslukujen ohella tietoa sijoituskohteen ekologisesta kestävyydestä. Myös jäsenmaiden on noudatettava taksonomiaa, jos ne esimerkiksi luovat vihreän rahoituksen kehikkoja rahoitustuotteille tai joukkovelkakirjoille. Tiedonantovelvoitteiden uudistus velvoittaa puolestaan pankit ja rahoituslaitokset julkistamaan tietoja lainakantojensa ja sijoitustensa kestävyydestä.
EU:n taksonomia-asetus luokittelee eri toimialojen ja sektorien taloudellisia toimintoja kuuden ympäristötavoitteen näkökulmasta. Ne koskevat ilmastoa, vesi- ja merivaroja, kiertotaloutta, ympäristön pilaantumista ja luonnon monimuotoisuutta. Jotta toimintaa voi kutsua kestäväksi sen pitää hyödyttää tavoitteista vähintään yhtä ja olla aiheuttamatta merkittävää haittaa viidelle muulle. Viime mainittua kutsutaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeksi. Komissio edellyttää saman periaatteen noudattamista myös investoinneissa, joita jäsenmaat esittävät rahoitettaviksi EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen varoista.
Komissio työstää taksonomian kunkin kestävyystavoitteen arviointia varten yksityiskohtaiset tekniset kriteerit. Ne annetaan ns. delegoituina asetuksina. Niistä ensimmäinen on juuri julkaistu ja koskee ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Se kattaa noin 200 erilaista toimintoa. Suomessa huolta on kannettu mm. ydinvoiman ja metsätalouden kriteereistä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto teetätti vuosi sitten selvityksen ilmastopolitiikasta ja valtiontalouden kestävyydestä. Sen mukaan ilmastopolitiikka voi muuttaa kansantalouden suhdannedynamiikkaa, synnyttää häiriöitä rahoitusmarkkinoilla ja vaikuttaa valtion omistusten arvoon. Pidemmän aikavälin riskejä on syytä huomioida myös tulonjako-, alue- ja investointipolitiikassa. Toisaalta kiihtyvään ilmaston lämpiämiseen ja luontokatoon vastaamatta jättäminen voi sekin aiheuttaa merkittäviä riskejä ja kustannuksia.
Viimeisimpänä VTV on päättänyt, että se sisällyttää tarkastussuunnitelmaansa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä maksettavan rahoituksen tarkastamisen. Tästä on siis luvassa lisää tietoa vielä myöhemmin.
Tämä on talous- ja rahoituspolitiikan vihertymistä käsittelevän kaksiosaisen blogisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa julkaistaan viikon päästä.
