Avohoidon lisäämisen ohella mielenterveyspalvelujen asiakkaan kotiin tulisi järjestää enemmän tukea tai perheen kokonaistilanne huomioida paremmin. Tarkastuksessa arvioitiin, onko aikuisten mielenterveyspalvelut järjestetty siten, että ne muodostavat lapsiperheiden palvelujen kanssa toimivan kokonaisuuden.
Tarkastusviraston kannanotot
Tarkastuksen tavoitteena oli saada tietoa ja esittää toimintasuosituksia siitä, miten mielenterveyspalveluissa tulisi huomioida asiakkaan alaikäisten lasten tuen ja hoidon tarve. Tarkastuksessa arvioitiin, onko aikuisten mielenterveyspalvelut järjestetty siten, että ne muodostavat lapsiperheiden palvelujen kanssa toimivan kokonaisuuden. Lisäksi selvitettiin, mahdollistaako lapsen palvelutarpeen arviointiprosessi oikea-aikaisen tuen antamisen lapselle sekä onko yhteistyö vanhempien hoitotahon ja lapsen palveluista vastaavan tahon välillä toimivaa.
Avohoidon lisäämisen ohella tulisi kotiin järjestää enemmän tukea
Psykiatrinen hoito painottuu aiempaa enemmän avohoitoon. Mielenterveyspalvelujen avohoitopainotteisuus voi tarkoittaa sitä, että avohoidossa perheen kokonaistilanne tulee huomioiduksi, toisin kuin laitoshoidossa, jossa huomio keskittyy helposti asiakkaan akuuttiin tilanteeseen. Avohoidon korostaminen on kuitenkin johtanut siihen, että entistä huonokuntoisempia asiakkaita hoidetaan kotona. Lapsiperheiden näkökulmasta olisi perusteltua, että kotiin järjestettäisiin enemmän tukea tai että perheen kokonaistilanne huomioitaisiin paremmin niissä palveluissa, joissa perheet asioivat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusvaikuttavuudesta kertyneen tiedon perustella voidaan olettaa, että perheen tukeminen ajoissa vähentäisi perheen palveluntarvetta lapsen kasvaessa ja perheestä koituvia kokonaiskustannuksia.
Sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on hyviä ohjeita asiakkaan lasten huomioimisesta aikuisten mielenterveyspalveluissa
Tarkastuksessa selvitettiin 20 sairaanhoitopiirin terveydenhuollon järjestämissuunnitelmista, miten aikuisten mielenterveyspalvelut on terveydenhuollossa organisoitu. Tarkastuksen mukaan aikuisten avohoidon mielenterveyspalvelut on järjestetty pirstaleisesti. Psykiatrista erikoissairaanhoitoa järjestävät sekä sairaanhoitopiirit, että kunnat. Valtaosassa sairaanhoitopiireistä (12/20) avohoidon mielenterveyspalveluja järjestävät sekä sairaanhoitopiiri että kunnat. Järjestämissuunnitelmissa ei käsitellä aikuisten mielenterveyspalvelujen yhteistyötä erityisesti lasten ja perheiden palvelujen kanssa. Myöskään työterveyshuollon ja lapsia hoitavien tahojen välillä ei ole suoria yhteyksiä.
Tarkastus osoitti, että alle puolessa (7/20) tarkastelluista terveydenhuollon järjestämissuunnitelmista oli maininta huomion kiinnittämisestä lapseen, kun vanhempi on terveyspalvelujen piirissä. Sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on kuitenkin hyviä toimintaohjeita asiakkaan lasten huomioimisesta aikuisten mielenterveyspalveluissa. Haastatelluista aikuispsykiatrian yksiköistä suurimmassa osassa (8/10) oli laadittu ohjeet lasten huomioimisesta asiakkaan hoidossa. Tarkastuksen perusteella lasten tuen ja hoidon tarpeen huomioimisessa ja mahdollisessa hoitoon ohjaamisessa on myös eduksi, jos aikuisia hoitavissa yksiköissä on sosiaalityön osaamista.
Hoitoketjut ovat hyviä keinoja sopia yhteistyöstä ja sen toteutuksesta. Aikuispsykiatrian hoitoketjuja oli tarkastushetkellä 50. Näistä vain yhdessä mainitaan perheen huomiointi ja omaisten jaksamisen tukeminen. Suunnitellussa sote-järjestelmässä maakuntien järjestämisvastuuseen kuuluu hoitoketjujen määrittely. Hoitoketjujen rakentaminen voi helpottua, kun viranomaistoimijoita on jatkossa vähemmän. Tavoitteena tulisi olla entistä yhtenäisemmät ja selkeämmät hoitoketjut, joissa kartoitettaisiin myös aikuisten palveluissa asioivien lasten tilanne ja ohjattaisiin heidät tarvittaessa hoitoon.
Lapsen palvelutarpeen arviointiprosessi on monelta osin toimiva
Tarkastuksen mukaan lainsäädäntö antaa selkeän ohjeistuksen siitä, että alaikäisen lapsen tuen ja hoidon tarve tulee selvittää aikuisten mielenterveyspalveluissa. Aikuispsykiatriassa on myös sisäistetty hyvin terveydenhuoltolain antama ohjeistus lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Sen sijaan terveyskeskukset hyötyisivät tarkastuksen perusteella koulutuksesta, jossa käsiteltäisiin ennaltaehkäisevästi lasten huomioon ottamista aikuisten palveluissa.
Tarkastuksen perusteella lasten puheeksi ottaminen aikuispsykiatrian yksiköissä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tarkastuksessa tuli esille, että vaikka menetelmiä pidetään hyvinä, on niiden soveltaminen kiireisessä asiakastyössä kuitenkin usein hankalaa. Menetelmien käyttöä tulisi pitää yllä lyhyemmillä, usein toistuvilla koulutuksilla.
Tarkastuksessa todettiin, että toimijat tarvitsevat ohjeistusta siitä, kuinka lapsen tilannekartoitus tulisi kirjata. Potilasasiakirjamerkintöjä koskeva asetus (298/2009) on tältä osin epäselvä ja tulkinnanvarainen. Henkilöstöä tulisi myös kouluttaa siitä, miten vanhemmat voidaan motivoida hoitoon niin, ettei lastensuojeluilmoituksen tekeminen vaaranna hoitosuhdetta. Tarkastuksessa havaittiin, että ongelmat asiakkaiden lasten tuen tarpeen selvittämisessä liittyvät vanhempien haluttomuuteen tuoda esille lasten asioita. Taustalla voi olla pelko lasten huostaanotosta.
Aikuispsykiatriassa on paljon kokemuksia hyvin toimivasta yhteistyöstä lastensuojelun kanssa
Yhteistyö aikuisten mielenterveyspalvelujen ja lasten palvelujen välillä on käytännössä yhteistyötä aikuispsykiatrian yksikön ja lastensuojelun välillä. Terveyskeskuksissa yhteistyötä lastensuojelun tai muiden lasten palvelujen, esimerkiksi neuvolan, kanssa tehdään paljon vähemmän.
Tarkastuksen perusteella aikuisten mielenterveyspalveluiden yhteistyö lasten tilannetta selvittäneen tai lapselle palveluita tarjonneen tahon kanssa oli ollut sujuvaa. Yhteistyötä tukee se, jos aikuisten mielenterveyspalvelut ja lastensuojelu sijaitsevat fyysisesti lähellä toisiaan.
Tarkastusviraston suositukset
Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi ohjeistaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä lapsen tilannekartoituksen kirjaamisesta. Potilasasiakirjamerkintöjä koskeva säädös on tältä osin epäselvä ja tulkinnanvarainen.
Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi hankkia tietoa siitä, onko kotiin järjestetty riittävästi tukea perheille, joissa vanhemmalla on toimintakykyä heikentävä mielenterveyden häiriö. Selvityksen jälkeen ministeriön tulisi harkita, olisiko kotiin annettavaa tukea tarpeen lisätä tai suunnata siten, että se ottaisi ennaltaehkäisevästi huomioon perheen kokonaistilanteen. Tämän voisi tehdä esimerkiksi Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE).
Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi, esimerkiksi LAPE-ohjelman yhteydessä, edistää sitä, että sote-uudistuksen toteutuessa maakunnat ottaisivat rakenteita, hoitoketjuja ja tietojärjestelmiä suunnitellessaan huomioon yhteistyön ja tiedonvaihdon toimivuuden aikuisten mielenterveyspalveluiden ja lasten palveluiden välillä.
Lisätietoja
