Valtion talousarviossa ei nykyisellään kerrota riittävän läpinäkyvästi siitä, että määrärahoja käytetään yhteisrahoituksen maksamiseen. Valtiovarainministeriön tulee huolehtia siitä, että määrärahan käyttö sisäisen yhteisrahoituksen maksamiseen käy selkeästi ilmi budjetista.
Tarkastuksen kohteena oli valtion budjettitalouden sisäinen yhteisrahoitteinen toiminta. Sisäinen yhteisrahoitus tarkoittaa sitä, että valtion virasto rahoittaa jonkin toisen valtion viraston toimintaa. Valtion sisäisen yhteisrahoituksen kokonaismäärä oli noin 130 miljoonaa euroa vuonna 2019.
Tarkastus tehtiin, koska Valtiontalouden tarkastusvirasto piti tarpeellisena arvioida valtion sisäistä yhteisrahoitusta kokonaisuutena. Tarkastuksen tavoitteena oli varmistaa, onko valtion sisäinen yhteisrahoitus kirjattu oikein kirjanpidossa, käytetäänkö sitä säädösten mukaisesti ja toteutuuko eduskunnan budjettivalta sitä käytettäessä.
Tarkastuksessa havaittiin, että budjetissa ei nykyisellään kerrota riittävän läpinäkyvästi siitä, että määrärahoja käytetään yhteisrahoituksen maksamiseen ja siten siirretään talousarviossa toiseen kohtaan. Tärkeää on, että eduskunta saa talousarviossa päätösosassa tiedon siitä, että määrärahaa voi käyttää muiden virastojen toteuttamien hankkeiden rahoittamiseen. Tarkoitus on turvata eduskunnan budjettivaltaa estämällä se, että virastot voisivat omilla päätöksillään muuttaa eduskunnan päätöstä määrärahojen jaosta.
Merkittävä osa niistä hankkeista, jotka käsiteltiin kirjanpidossa yhteisrahoitteisina, eivät tosiasiassa olleet luonteeltaan yhteisrahoitteisia. Kirjanpitoyksiköiden tulee huomioida, ettei sisäistä yhteisrahoitusta voida käyttää toimeksiantoihin, pakolliseen lakisääteiseen viranomaistoimintaan, eikä sillä voida rahoittaa hankkeita täysimääräisesti. Myöskään maksuperustelain mukainen maksullinen toiminta ei voi olla yhteisrahoitteista toimintaa.
