Energiatuen määrä on moninkertaistunut vuodesta 2018. Tavoitteiden moninaisuus ja systemaattisen seurannan puute heikentävät tuen vaikuttavuutta. Väljä ohjeistus on mahdollistanut tukikriteerien vaihtelevan käytön.
Tarkastus kohdistui yrityksille ja yhteisöille investointitukena myönnettävään energiatukeen. Energiatuella on pyritty edistämään Suomen ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tuki on tarkoitettu hankkeille, jotka edistävät uusiutuvaa energiaa, energiansäästöä ja energiatehokkuutta tai muuta energiajärjestelmän vähähiilistämistä
Energiatuen määrä moninkertaistui vuosina 2018–2023, kun kansallisen tuen ohella myös EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rahoitusta kohdistettiin vihreän siirtymän ja ilmastotavoitteiden edistämiseen. Tarkastuksessa selvitettiin, ovatko työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ja rahoituskeskus Business Finland luoneet riittävät edellytykset energiainvestointituen tulokselliselle kohdentumiselle ja käytölle.
Konkreettisten tavoitteiden puute on heikentänyt energiatuen ohjaavaa vaikutusta ja hallinnon tulosvastuuta. Energiainvestointituella on monta tavoitetta. Ne ovat niin yleisiä, että tuen voidaan aina sanoa edistäneen jotakin niistä, ainakin jossakin määrin. Energiatuen tuloksellisuuden varmistaminen edellyttäisi tarkempia tulostavoitteita, kuten esimerkiksi sen määrittelyä, paljonko uusiutuvan energian lisäystä, energiatehokkuutta, energiansäästöä tai muuta mitattavaa vaikutusta tuella odotetaan vähintään saavutettavan ja missä ajassa. Tulostavoitteet varmistaisivat samalla hakijoiden tasapuolisen kohtelun sekä edistäisivät tukihallinnon tilivelvollisuutta ja valtion varojen käytön läpinäkyvyyttä.
Asetusten mukaan energiatukiharkinnassa etusijalla ovat uuden teknologian hankkeet. Muille hankkeille on voitu myöntää tukea, jos se on valtion talousarviovaltuuden puitteissa ollut mahdollista. Vuosina 2018–2023 noin 51 prosenttia myönnetystä kansallisesta energiatuesta kohdistui uuden teknologian hankkeisiin. Tavoitteena on ollut luopua tavanomaisten energiaratkaisujen tukemisesta sitä mukaa kun niiden riskit pienenevät ja ne muuttuvat markkinaehtoisesti kannattaviksi. Teknologian uutuuden ja riskien arviointikriteerit ovat kuitenkin olleet varsin tulkinnanvaraisia, eikä viranomaisilla näytä olleen systemaattista menettelyä asian seuraamiseksi.
Energiatuen myöntövaltuudet kasvoivat valtion talousarviossa vuoden 2018 noin 55 miljoonasta noin 730 miljoonaan euroon vuonna 2022. Valtuutta jäi kasvavassa määrin käyttämättä ja syntynyttä budjettivinoumaa jouduttiin korjaamaan lisätalousarvioissa. Valtuuksien voimakkaat heilahdukset ovat ongelmallisia. Ne heikentävät erityisesti suuria investointeja suunnittelevien yritysten toimintaympäristön ennustettavuutta ja aiheuttavat haasteita myös tukihallinnon toimivuudelle.
Energiatuen ohjeistus on ollut kattava. Hakemusaineiston analyysin perusteella se on kuitenkin mahdollistanut tukikriteerien vaihtelevan käytön. Tukiharkinta on perustunut pitkälti hakijan ilmoittamiin tietoihin, joiden esitystapa ei ole ollut yhdenmukainen. Se vaikeuttaa hankkeiden keskinäistä vertailua ja voi vaarantaa hakijoiden tasapuolisen kohtelun.
Tukikäsittelyohjeiden mukaan hankkeella tulee olla selkeä päästöjä vähentävä vaikutus koko energiajärjestelmän tasolla. Hakemuksissa on edellytetty minimissään arviota hiilidioksidipäästöjen vähenemästä. Päästövaikutuksen laskenta ja arviointi on kuitenkin ollut hyvin epäyhtenäistä. Näin ollen hankkeiden energia- ja ilmastovaikutusten vertailukelpoisuus on ollut heikko. Hanketiedoista ei ole ollut mahdollista koota yhtenäistä ja luotettavaa seurantatietoa tai tehdä arviota tuen kokonaisvaikutuksista. Kummankin tukiviranomaisen teettämät tuen ulkoiset vaikuttavuusarviot ovatkin painottuneet lähinnä tuen saajien näkemyksiin tuen tarpeellisuudesta ja toimivuudesta. Energiatukihankkeiden kustannustehokkuutta ei ole arvioitu tai dokumentoitu systemaattisesti.
Tarkastusvirasto suosittelee, että työ- ja elinkeinoministeriö laatii energiainvestointituelle konkreettiset tulostavoitteet ja niitä vastaavat seurantaindikaattorit. Lisäksi tukiviranomaisten tulisi ottaa käyttöön parempia menetelmiä energiatuen käynnistävän vaikutuksen arvioimiseksi ja varmistaa, että hankkeiden kannattavuuden sekä päästövähenemä- ja muiden vaikutusten ennakkoarviointi perustuu yhdenmukaisille kriteereille ja laskentasäännöille. Lisäksi tulee varmistaa tuen kohdentuminen aidosti uuteen teknologiaan ja seurata tuella aikaansaatuja hyötyjä suhteessa tuen tavoitteisiin.
Lisätietoja
URN-tunniste