Raportin lähtökohtana ovat alkaneen vaalikauden finanssipolitiikan sääntökehikko sekä finanssipolitiikan tavoitteet suhteessa edelliseen vaalikauteen.
Pääasiallinen sisältö
Tämä erilliskertomus eduskunnalle sisältää Valtiontalouden tarkastusviraston suorittaman finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikauden 2011–2014 puoliväliraportin. Raportin lähtökohtana ovat alkaneen vaalikauden finanssipolitiikan sääntökehikko sekä finanssipolitiikan tavoitteet suhteessa edelliseen vaalikauteen.
Hallitusohjelman menosääntö ja siten vaalikauden kehys ovat keskeinen osa finanssipolitiikan sääntökehikkoa. Aikaisemmilla vaalikausilla kehystasoa on nostettu hallitusohjelmaan kirjattujen uudistusten toteuttamiseksi. Kuluvalla vaalikaudella kehystasoa on sen sijaan laskettu verrattuna edellisen vaalikauden viimeiseen kehyspäätökseen sekä vielä uudestaan kevään 2012 kehyspäätöksen yhteydessä. Tästä huolimatta syksyn 2012 ennusteiden valossa näyttää vahvasti siltä, että hallitusohjelmaan kirjattuja alijäämä- ja velkatavoitetta ei tulla saavuttamaan vaalikauden 2011–2014 aikana. Voidaan kuitenkin todeta, että kuluvalla vaalikaudella menosäännön ja hallitusohjelmaan kirjattujen tasapaino- ja velkatavoitteiden välinen yhteys on aikaisempaa selkeämpi. Lisäksi valmius kehystason pudottamiseen lisää hallituksen finanssipolitiikan uskottavuutta.
Kehysten puitteissa on onnistuttu tekemään aikaisempaa enemmän uudelleenkohdennuksia ja parantamaan hallitusohjelman strategisten tavoitteiden ja kehysten yhteensovittamista. Tässä on kuitenkin vielä selkeästi kehitettävää, jotta hallituksella olisi mahdollisimman yhtenäinen ja taloudellisesti realistinen strategiapäätös. Julkisen talouden kestävyysvaje ja valtiontalouden tasapainottaminen edellyttävät jatkossakin uudistusten toteuttamista uudelleenkohdennuksin. Tämän vuoksi on tärkeää, että selkeät pelisäännöt uudelleenkohdennuksille ovat olemassa. Uudelleenkohdentamista ja menotason sopeuttamista varten on tarpeen laatia menokartoituksia, jotka edellyttävät menojen perusteiden ja menorakenteen perusteellista läpikäyntiä.
Julkisista palveluista valtaosa on kuntien menoja. Näitä menoja valtiontalouden kehykset säätelevät vain kehysjärjestelmään sisältyvien valtionosuuksien kautta. Julkisen talouden kestävyyshaasteeseen vastaamisen näkökulmasta ongelmana on edelleen valtiontalouden kehysten kapea kattavuus. Suomen kuntasektorilla on nykykäytäntöjen valossa heikko valmius myötävaikuttaa koko julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Kuntasektori on korostanut valtion toimenpiteitä keskeisenä kuntatalouden epävarmuuden lähteenä. Tarkastusvirasto katsoo, että kunnille määrättävien uusien tehtävien kunnallistaloudellisten vaikutusten arviointiin hallituksen esityksissä on jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota. Tässä yhteydessä tulee arvioida uusien tehtävien taloudellisia vaikutuksia tulo- ja kustannusrakenteiltaan erilaisten kuntien näkökulmasta.
Pyrkimyksissä hillitä kuntien menojen kasvua ei ole toistaiseksi onnistuttu, mutta monet tärkeät uudistukset ovat vielä kesken. Kehyspäätöksen yhteydessä valmisteltava peruspalveluohjelma sisältää arvion kuntatalouden kehitysnäkymistä sekä toimintaympäristön muutoksista. Peruspalveluohjelma sisältää myös toimenpiteet kuntien menojen ja tulojen tasapainottamiseksi. Peruspalveluohjelman roolin kehittäminen kuntien ohjauksessa voisi parantaa kuntasektorin ennakoitavuutta.
Julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, jonka umpeen kuromisen on tarpeen olla finanssipolitiikan tavoitteenasettelussa keskeisellä sijalla. Eri tahojen vuoden 2012 aikana esittämät arviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta politiikkatoimia vaativan kestävyysvajeen olemassaolo on kuitenkin kiistatonta. Syksyn 2012 aikana esitetyissä arvioissa kestävyysvajeesta laskelmien lähtötilanteeseen liittyvä epävarmuus on erityisen suuri. Tämän vuoksi yksittäisten pistearvioiden lisäksi on syytä kiinnittää huomiota laskelmien taustaoletuksiin sekä kestävyysvajeen taustalla oleviin rakenteellisiin tekijöihin.
Kestävyysvaje on vaikea kuroa umpeen yksinomaan välittömillä finanssipolitiikan sopeuttamistoimilla. Kestävyysvajeen umpeenkuromiseksi ja julkisen talouden vakauttamiseksi tarpeen ovat työuria pidentävät, talouden kasvupotentiaalia vahvistavat, julkisten palveluiden tuotannon kustannustehokkuutta parantavat sekä kilpailua lisäävät rakenteelliset uudistukset. Hallituksen käynnistämän terveen kilpailun edistämisohjelman laaja ja ripeä toteuttaminen kaikilla sen osa-alueilla on tarpeen. Tämän lisäksi tarvitaan myös uusia toimia kilpailun edistämiseksi erityisesti palvelusektorilla.
