Hallituksen vuosikertomuksessa 2013 esitettyä arviota valtiontalouden kehysten alittumisesta varainhoitovuonna 2013 voidaan pitää oikeana.
Pääasiallinen sisältö
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksen perusteella hallituksen vuosikertomuksessa 2013 esitettyä arviota valtiontalouden kehysten alittumisesta varainhoitovuonna 2013 voidaan pitää oikeana. Näin ollen hallitusohjelmaan kirjatun kehyssäännön mukaisesti 61 miljoonaa euroa voidaan siirtää vuodelle 2014 kehyksen sitä estämättä. Tarkastusvirasto pitää hyvänä, että hallituksen vuosikertomuksessa on jatkettu täsmällistä raportointia kehysten noudattamisesta.
Kehyksen ulkopuoliset menot ovat pysyneet suhteellisen vakaina ajanjaksolla jona nykymuotoinen valtiontalouden kehysmenettely on ollut käytössä. Suhdanneluontoiset työttömyysturva-, asumistuki- ja palkkaturvamenot ovat taantuman myötä kasvaneet, mutta toisaalta korkotaso on pysynyt poikkeuksellisen matalalla. Valtionvelan kasvu ja korkotason nousu nostavat tulevaisuudessa korkomenoja ja sitä kautta kehysten ulkopuolisia menoja. Vuonna 2013 suurin kehysten ulkopuolisten menojen kasvua selittävä tekijä oli finanssisijoituksiin kuuluvan viennin jälleenrahoituksen jatkaminen valtion talousarviosta myönnettävillä luotoilla.
Tarkastuksen perusteella valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa Suomen noudattaneen vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2013. Virasto kiinnittää huomiota kuluvan vuoden kehitykseen. Jos toteutunut kehitys vuonna 2014 on heikompaa kuin nyt ennustettu, voidaan vuonna 2015 joutua toteamaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osaa rikottiin vuonna 2014. Tämä voi johtaa Euroopan komission varoitukseen sekä tarpeeseen toteuttaa korjaavia toimia.
Tarkastusvirasto on arvioinut julkisen sektorin tilaa ja suhdetta vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin keskipitkällä aikavälillä. Vuonna 2013 ennustettiin ennaltaehkäisevän osan selvää rikkomista keskipitkällä aikavälillä. Kevään 2014 ennusteiden mukaan Suomi näyttää noudattavan vakaus- ja kasvusopimusta keskipitkällä aikavälillä. Suomeen sovellettavat vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat tavoitetasot tulevat todennäköisesti muuttumaan. Vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevään osaan liittyvä menosääntö on todennäköisesti Suomelle tulevaisuudessa nykyistä tiukempi, koska potentiaalisen kasvun ennakoidaan hidastuvan. Eduskunnan ja hallituksen on hyvä varautua jo nyt siihen, että menosääntö edellyttää, että lähivuosina julkiset menot eivät saa reaalisesti juuri kasvaa tai menojen lisäykset on katettava vastaavilla tuloilla. Vaatimus finanssipolitiikan mitoituksen ja julkisten menojen kurinalaisuudesta lisääntyy.
Pitkän aikavälin julkisen talouden haasteet ovat edelleen läsnä Suomen taloudessa: haasteena ovat hidas BKT:n kasvu ja ikääntyvästä väestöstä johtuva menojen kasvupaine. Hidastunut talouskasvu johtaa hitaampaan verotulojen kasvuun, jolloin julkiset menot on syytä asettaa sen mukaisesti. Tästä syystä tarkastusvirasto haluaa arviossaan kiinnittää huomiota tarpeeseen jatkaa sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka nopeuttavat potentiaalisen tuotannon kasvua ja hidastavat menojen kasvua.
Tarkastusvirasto pitää hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa tärkeänä välineenä julkisen talouden vakauttamisessa. Ohjelman toimeenpano on kuitenkin ollut osin erittäin hidasta ja ohjelma on vielä suurelta osin konkretisoitumatta. Uudistusten toteutus ja toimenpiteiden vaikuttavuus vaatii aikaa, joten ohjelman toimeenpanoa ja konkretisointia ei ole varaa lykätä. Tarkastusvirasto katsoo, että rakennepoliittinen ohjelman tulee toteuttaa ja toimeenpanna viivytyksettä ja tehokkaasti.
Suorien ja välittömien vastuiden (kuten valtionvelka) lisäksi, valtion taloudelliseen asemaan vaikuttavia epäsuoria ja välillisiä taloudellisia vastuusitoumuksia muodostuu myös talousarviotalouden ulkopuolella, esimerkiksi valtionyhtiöissä. Valtion kokonaisvastuiden kattavammalla raportoinnilla voitaisiin muodostaa parempi kokonaiskuva valtion taloudelliseen asemaan vaikuttavista tekijöistä. Pelkkä raportoinnin lisääminen ei kuitenkaan välttämättä auta ymmärtämään sitä, kuinka epävarmoihin vastuisiin pitäisi suhtautua. Osa vastuista ei välttämättä koskaan toteudu eli tule talousarviosta rahoitettavaksi tai valtion velaksi valtion taseeseen.
