Suomen finanssipolitiikka reagoi asianmukaisesti koronapandemiaan. Pandemian jälkeen finanssipolitiikka jäi kuitenkin liian väljäksi. Vaalikaudella 2019–2022 hallitus teki valtion menokehyksiin useita poikkeuksia. Poikkeuksista osa oli perusteltuja vaalikauden kriisien takia, mutta osa poikkeuksista rikkoi menokehysjärjestelmän periaatteita. Hallituksen lisätyöllisiä koskevista tavoitteista jäädään kauaksi, mutta hallitus onnistui kuitenkin toteuttamaan vaalikaudella tärkeitä uudistuksia.
Finanssipolitiikan valvonnan ja tarkastuksen raportti sisältää arvion finanssipolitiikan sääntöjen ja tavoitteiden tilanteesta, valtion menokehyksen noudattamisesta sekä finanssipolitiikan mitoituksesta päättyvällä vaalikaudella. Raportissa tarkastellaan myös julkisen talouden kestävyyttä, talousennusteiden realistisuutta ja työllisyystoimien etenemistä.
Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sotaa seurannut energiakriisi ovat leimanneet julkisen talouden ja kansantalouden kehitystä vaalikaudella 2019–2022. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen (BKT) kasvoi koronapandemian seurauksena Suomessa olennaisesti mutta EU-vertailussa kuitenkin maltillisesti. Arviot julkisen talouden kestävyydestä eivät muuttuneet olennaisesti vaalikauden aikana, mutta julkisen velan kasvu suhteessa BKT:hen merkitsee pienentynyttä finanssipolitiikan liikkumavaraa.
Nopeat suhdannevaihtelut ovat osaltaan vaikeuttaneet finanssipolitiikan mitoittamista taloussuhdanteeseen sopivaksi. Finanssipolitiikan valvonta arvioi, että hallituksen finanssipolitiikka tuki taloutta ja yhteiskuntaa oikea-aikaisesti ja riittävän suurella mittakaavalla koronapandemian alkaessa vuonna 2020. Finanssipolitiikan mitoitus jäi kuitenkin liian väljäksi koronapandemian jälkeen.
Koronapandemian takia EU:n finanssipoliittisessa sääntelyssä otettiin keväällä 2020 käyttöön yleinen poikkeuslauseke, joka sallii poikkeaman julkista taloutta koskevista tavoitteista. EU-tasolla käyttöön otetun poikkeuslausekkeen takia myöskään kotimainen, lakisääteinen julkisen talouden suunnittelu ei ole toteutunut normaalissa muodossaan. Julkisen talouden monivuotiset tavoitteet jätettiin kokonaan asettamatta keväällä 2020 koronapandemian vuoksi. Sen jälkeen tavoitteet on asetettu julkisen talouden ennakoidun kehityksen mukaisiksi.
Vaalikaudella on poikettu useasti hallitusohjelmassa sovitusta menokehyksestä. Suurelta osin poikkeukset selittyvät vaalikaudelle osuneilla kriiseillä. Kehyksistä luopuminen vuodelle 2020 oli perusteltua, sillä tilanne oli koronapandemian johdosta erittäin poikkeuksellinen. Hallitus on kuitenkin tehnyt kehyksiin myös sellaisia poikkeuksia, jotka selkeästi rikkovat menokehysjärjestelmän periaatteita. Jatkossa on tärkeää, että kehysjärjestelmään sitoudutaan valtiontalouden suunnittelun välineenä, ja kehysjärjestelmää kehitetään pitäen samalla kiinni sen todetuista vahvuuksista.
Hallitus onnistui vaalikaudella viemään läpi uudistuksia, jotka voivat vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä. Hallituksen päätösperäisten työllisyystoimien vaikutukset jäävät vaalikaudella kuitenkin selvästi hallituksen kestävyystiekarttaan keväällä 2021 sisältyneistä tavoitteista. Vaalikauden kokemusten perusteella julkisen talouden velkakestävyyden tarkastelu olisi hyödyllistä nivoa nykyistä kiinteämmin asetuspohjaiseen julkisen talouden suunnitelmaan. Velkakestävyyden varmistamiseksi rakenteellisten uudistusten ohella tulisi toteuttaa myös suoria tuloihin ja menoihin vaikuttavia toimia. Jotta julkisen talouden vahvistamiseen voidaan valita talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta mahdollisimman suotuisat keinot, toimenpiteitä valitessa tulisi käytössä olla mahdollisimman kattava tietoperusta. Hallituksen tulisi siksi hyödyntää päätöksenteossaan mahdollisimman kattavia kartoituksia julkisista menoista ja tuloista.
