Suomen finanssipolitiikka on koronapandemian aikana tukenut taloutta asianmukaisesti. Finanssipolitiikassa tulee varmistaa – suhdannetilanne huomioiden – että julkinen talous vahvistuu siinä vaiheessa, kun normaaliaikoihin palataan.
Finanssipolitiikan valvonnan raportissa arvioidaan muun muassa finanssipolitiikan mitoitusta, suhdannetilannetta, finanssipolitiikan ohjausvälineiden tilannetta ja julkisen talouden suunnittelua koronapandemian aikana. Lisäksi raportissa tarkastellaan finanssipolitiikan EU-sääntöjen tulevaisuuden näkymiä ja valtiovarainministeriön talousennusteen realistisuutta.
Julkinen talous on nousemassa koronakriisin aiheuttamasta kuopasta hieman aiemmin ennakoitua nopeammin. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut Suomessa koronapandemian aikana huomattavasti mutta EU-vertailussa kuitenkin maltillisesti. Suuri velanotto vuosina 2020 ja 2021 on toteutunut käytännössä nollakorolla, mikä tukee julkista taloutta lähivuosina. Riskinä kuitenkin on, että korkomenot voivat nousta tulevaisuudessa. Tämän takia on tärkeää varmistaa, että hallituksen kestävyystiekarttaan sisältyvä tavoite velkasuhteen kasvun taittamisesta toteutuu.
Hallituksen harjoittama finanssipolitiikka elvytti kansantaloutta asianmukaisesti koronavuonna 2020. Julkisia menoja käytettiin talouden tukemiseksi taantumassa ja suhdanteen tasaamiseksi. Vuoden 2021 osalta talous näyttää kasvavan vahvasti ja finanssipolitiikka on väljää. Tämän takia koko vuoden 2021 finanssipolitiikan impulssi voi osoittautua suhdannetilannetta jyrkentäväksi. Suhdannetta tukevat elvyttävät toimet vielä vuonna 2021 ovat kuitenkin perusteltuja, jotta voidaan varmistaa, että talous elpyy kriisin jälkeen. Vuoden 2022 finanssipolitiikan impulssi on ennakollisesti arvioiden kiristävä ja suhdannetta tasaava.
Kevään 2021 julkisen talouden suunnitelmassa asetetut julkisen talouden tavoitteet ovat väljiä mutta täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Julkisen talouden suunnitelma valmistui vasta 12.5.2021, mikä ei noudata asetuksessa säädettyä määräaikaa. Ennakoiden hyvinvointialueiden perustamista suunnitelmassa lisäksi luovuttiin kuntatalouden menorajoitteen seurannasta, vaikka menorajoitteen tulevaisuudesta ei ole vielä tehty päätöksiä.
Kotimainen ja EU-lainsäädäntö korostavat, että julkista taloutta vahvistetaan poikkeuksellisten olosuhteiden lakatessa. Valtioneuvoston tulisi huomioida sääntöperusteinen vahvistumistarve vuotta 2023 koskevassa finanssipoliittisessa suunnittelussa. Mahdollisten uusien vero- ja menopäätösten vuodelle 2023 tulisi nettomääräisesti olla linjassa vahvistumistarpeen kanssa. Julkinen talous on tämänhetkisin päätöksin ja näkymin todennäköisesti vahvistumassa finanssipoliittisen sääntelyn tarkoittamalla tavalla.
Valtion kehysmenot ovat kasvaneet selvästi vaalikauden aikana. Se on ollut mahdollista, koska kehyksistä luovuttiin vuonna 2020 ja koska kehystasoon tehtiin vuodesta 2021 alkaen poikkeuksia ja korotuksia. Suuri osa näistä muutoksista on liittynyt koronapandemiaan. Osittain kehysmenojen kasvun taustalla on jo hallitusohjelmassa ja alkuperäisessä kehyspäätöksessä määritelty joustavuus, kuten uuden poikkeusolojen mekanismin hyödyntäminen. Kevään 2021 päätökset korottaa kehystä vuosina 2022 ja 2023 puolestaan rikkoivat selvästi kehysjärjestelmän periaatteita. On tärkeää, että kehysjärjestelmä toimii tulevaisuudessakin uskottavana välineenä valtion menojen pitkäjänteisessä suunnittelussa.
EU:n finanssipoliittisessa sääntelyssä keväällä 2020 käyttöön otettu poikkeuslauseke, joka sallii poikkeaman julkista taloutta koskevista tavoitteista, on voimassa vuoden 2022 loppuun. Ennen kuin poikkeuslausekkeen voimassaolo päättyy, EU:ssa käsitellään finanssipoliittisten sääntöjen mahdollista muuttamista. EU-maiden finanssipolitiikan valvojat, kuten Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan valvonta, pitävät tärkeinä selkeitä ja huolellisesti valmisteltuja sääntöjä, jotka tukevat velkakestävyyttä.
