Suomen talouden suhdannetila on viilentynyt ja näkymät ovat heikot. Suomen julkisyhteisöjen velka on kasvanut erityisesti finanssikriisistä lähtien. Hallitus pyrkii finanssipolitiikallaan vahvistamaan julkista taloutta ja hillitsemään velkaantumista. Tavoitteiden toteutuminen on kuitenkin epätodennäköistä. Vaalikauden kehyspäätös ei vastaa hallitusohjelman linjauksia ja menokehykseen sisältyvät menot on esitetty epäselvästi.
Finanssipolitiikan valvonnan raportti sisältää arvion finanssipolitiikan sääntöjen ja tavoitteiden tilanteesta, valtion menokehyksen noudattamisesta sekä finanssipolitiikan mitoituksesta. Raportissa tarkastellaan myös julkisen talouden velkaantumisen osatekijöitä, talousennusteiden realistisuutta sekä Euroopan komission esittämää finanssipolitiikan säännöstön uudistusta ja velkakestävyysanalyysia.
Suomen talouden suhdannetila on edelleen viilentynyt kuluvana vuonna ja näkymät ovat heikot. Taloutta jarruttavat korkea inflaatio, aiempaa korkeammat korot ja Venäjän hyökkäyssodan seuraukset sekä yleinen epävarmuus. Toipuminen vuonna 2024 tulee todennäköisesti olemaan hidasta ja haurasta. Riskit talouden entistä huonommasta kehityksestä ovat kasvaneet. Talousarvioesityksen pohjana oleva valtiovarainministeriön ennuste on kokonaisuutena katsoen realistinen. Finanssipolitiikka on tasoltaan vastasyklistä eli hieman elvyttävää negatiivisessa suhdannetilanteessa ennustevuosina 2023–2024.
Suomen julkisyhteisöt työeläkelaitoksia lukuun ottamatta ovat velkaantuneet erityisesti vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien. Tärkein tekijä tämän velkaantumisen taustalla on negatiivinen perusrahoitusasema. Suomessa julkisyhteisöjen bruttovelan efektiivisen reaalikoron kehitys on ollut suotuisaa verrattuna BKT:n volyymin muutokseen, ja tämä on pienentänyt velan suhdetta BKT:hen. Reaalikorko on kuitenkin jo kääntynyt kasvuun.
Hallitus tavoittelee finanssipolitiikallaan julkisen talouden vahvistamista ja velkaantumiskehityksen kääntämistä. Viimeaikaisten ennusteiden valossa hallituksen asettamien tavoitteiden toteutuminen on epätodennäköistä. Hallituksen toimenpidekokonaisuus, jolla tavoitellaan julkisen talouden vahvistamista kuudella miljardilla eurolla, kattaa vain osan hallituksen finanssipoliittisista päätöksistä. Hallitusohjelman mukaisen investointiohjelman toteuttaminen vie julkisen talouden kehitystä kauemmaksi hallituksen tavoittelemasta kehitysurasta. Lisäksi hallitusohjelma ei sisällä verotusta tai muita julkisia tuloja koskevia tavoitteita, jotka tukisivat vuotta 2027 koskevan rahoitusasematavoitteen saavuttamista. Riskinä on, että kuuden miljardin euron toimenpidekokonaisuuden ulkopuoliset toimet olennaisesti pienentävät hallituksen koko finanssipolitiikan vahvistavaa vaikutusta julkiseen talouteen. Rahoitusasematavoitteen saavuttaminen edellyttää todennäköisesti lisätoimia ja toimenpidevalikoiman laajentamista.
Hallituksen vaalikaudelle asettama kehystaso ei vastaa kaikilta osin hallitusohjelman linjauksia, ja siihen sisältyvät menot on esitetty epäselvästi. Hallituksen investointiohjelma on sisällytetty menokehykseen vain osittain. Vaalikauden kehyssääntö on kuitenkin investointiohjelmaa lukuun ottamatta muotoiltu toimivaksi takaamaan menotason ylläpitäminen hallituksen päättämällä tasolla.
EU:n finanssipoliittisesta säännöstöstä on muodostunut monimutkainen kokonaisuus. EU:n komission esittämän säännöstön uudistuksen keskeisenä sisältönä olisi, että sääntöjen noudattamista seurattaisiin jäsenmaakohtaisen nettomenorajoitteen perusteella. Nettomenoura pohjautuisi velkakestävyysanalyysiin. Velkakestävyysanalyysin yksityiskohtaista sisältöä, taustaoletuksia ja sen soveltamistapaa uudessa sääntökehikossa ei ole vielä päätetty. Finanssipolitiikan valvonnan analyysin perusteella erityisesti taustaoletukset tulee valita huolellisesti, koska niillä on merkittävä vaikutus siihen, millaisen sopeutusuran analyysi tuottaa jäsenmaalle. Analyysin taustalla olevat laskelmat on julkaistu raportin ohella.
