Sosiaali- ja terveysministeriö on kehittänyt aktiivisesti monialaisesti palveluja tarvitsevien asiakkaiden tunnistamista säädös-, informaatio- ja resurssiohjauksella. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan täysin vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja palvelutoiminnan tarpeita asiakastietojen sekä suunnitelmien yhteiskäytöstä ja tiedonkulusta. Asiakassuunnitelmien kehittäminen vaatii myös lainsäädännön kokonaisuudistusta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt jälkiseurannan Paljon palveluja tarvitsevat ja käyttävät asiakkaat perusterveydenhuollossa -tarkastuksesta (11/2017). Jälkiseurantaraportissa selvitetään, mihin toimiin tarkastuskertomuksessa annettujen suositusten ja muiden kannanottojen johdosta on ryhdytty.
Tarkastuksessa havaittiin, että paljon palveluita käyttäviä asiakkaita ei vielä tunnisteta perusterveydenhuollossa. Tälle asiakasryhmälle ei myöskään ole vielä yksiselitteistä määritelmää, sillä asiakkaita luokitellaan etupäässä lääketieteellisten diagnoosien perusteella. Paljon palveluja tarvitsevien asiakasryhmä on kuitenkin valtiontalouden näkökulmasta keskeinen. Arviolta 3-10 prosenttia hyvinvointialueen asiakkaista aiheuttaa noin 70-80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.
Nykyinen lainsäädäntö vaikeuttaa asiakastietojen vaihtoa ammattihenkilöiden välillä. Esimerkiksi terveyskeskuksen tuottamia tietoja voidaan käyttää vain kyseisen terveyskeskuksen sisäisen suunnittelun ja johtamisen tarpeisiin. Myös lain mahdollistamien asiakassuunnitelmien vähäinen käyttö todettiin tarkastuksessa selkeäksi puutteeksi.
Jälkiseurannassa havaittiin muun muassa, että sosiaali- ja terveysministeriö on aktiivisesti edistänyt paljon palveluja käyttävien ja tarvitsevien asiakkaiden tunnistamista säädös-, informaatio ja resurssiohjauksella.
Paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitsevat asiakkaat pyritän tunnistamaan vielä paremmin, kun erilaisten alustojen ja tietoaltaiden hyödyntämistä kehitetään osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen rakenneuudistusta. Jälkiseurannan perusteella paljon palveluja tarvitsevien ja käyttävien asiakkaiden tunnistamiseksi erilaisista potilas- ja asiakastietojärjestelmistä on edennyt toivottuun suuntaan, mutta kehitystyö on vielä kesken. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan täysin vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja palvelutoiminnan tarpeita asiakastietojen sekä suunnitelmien yhteiskäytöstä ja tiedonkulusta. Tätä työtä tehdään erillisenä valmisteluna.
Jälkiseurantaa ei ole tarvetta jatkaa, mutta edellä esille tuotujen asioiden kehitystä on kuitenkin syytä seurata sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen toimeenpanon edetessä, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja taloutta voidaan arvioida ja suunnitella paremmin.