Ympäristöterveydenhuollon tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on yhä kesken. Auki esimerkiksi on, miten ympäristöterveydenhuolto jatkossa järjestetään. Toiminnan johtoa keskushallinnossa on tiivistetty, ja velvoitteiden ja resurssien epäsuhtaa on pyritty korjaamaan.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt jälkiseurannan Ympäristöterveydenhuolto-tarkastuksesta (7/2014). Jälkiseurantaraportissa selvitetään, mihin toimiin tarkastuskertomuksessa annettujen suositusten ja muiden kannanottojen johdosta on ryhdytty.
Tarkastuksen kohteena oli ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on ehkäistä ja poistaa terveyshaittoja elinympäristöstä. Toiminnalla on monia muotoja, ja sitä säätelevät useat lait. Tarkastuksen aikaan ympäristöterveydenhuollosta vastasivat sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Jälkiseurannan aikaan vastuuministeriöitä olivat kaksi ensin mainittua.
Tarkastuksessa havaittiin, että ympäristöterveydenhuollon organisaatiorakenne ja johtosuhteet olivat hajautuneet. Tarkastusvirasto suositteli, että ympäristöterveydenhuoltoa kehitettäessä kysymykset järjestämisvastuusta kytketään tiiviisti uudistuksiin, keskushallinnon johtosuhteet selvitetään ja ympäristöterveydenhuollon eri toimialueiden riskit kartoitetaan yhteismitallisesti. Lisäksi tarkastusvirasto kehotti huolehtimaan siitä, että kuntien ympäristöterveydenhuoltoa koskevat valvontavelvoitteet ja resurssit ovat tasapainossa ja että tietojärjestelmät ovat aidosti yhteisiä ja niissä huomioidaan sekä keskusvirastojen että paikallishallinnon tarpeet. Tarkastusvirasto katsoi myös, että elintarvikevalvonnan ja harmaan talouden torjunnan yhteistyömahdollisuuksia tulisi selvittää.
Vastuuministeriöt ja vastuussa olevat keskusvirastot ovat kehittäneet ympäristöterveydenhuoltoa tarkastuksen jälkeen. Ympäristöterveydenhuollon tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on kuitenkin yhä kesken. Esimerkiksi ympäristöterveydenhuollon tuleva organisointi- ja järjestämistapa ovat edelleen avoinna.
Velvoitteiden ja resurssien epäsuhdan korjaamisessa on edistytty, sillä kuntien velvoitteita on onnistuttu hieman keventämään. Ympäristöterveydenhuollon johto keskushallinnon tasolla on tiivistynyt. Riskien yhteismitallistaminen on hankalaa, mutta siinä on edistytty huomioimalla paremmin paikallisia oloja ja tiivistämällä keskusvirastojen yhteistyötä. Tietojärjestelmiä on viime vuosina kehitetty, ja kehitystyötä tehdään tälläkin hetkellä. Harmaan talouden torjuntaan on kiinnitetty huomiota, ja siihen osallistutaan keskusvirastotasolla.