Katsaus: Yhteistyö parantaa turvallisuusviranomaisten toiminnan vaikuttavuutta – haasteena niukat resurssit sekä ohjauksen riittävyys ja yhtenäisyys

Tiivistelmä

Suomen turvallisuustilanne on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi. Turvallisuusympäristön muutokset ovat olleet ja voivat jatkossakin olla nopeita, ja ne voivat koskettaa eri hallinnonaloja. Samalla kun turvallisuustilanne on muuttunut, sisäisen turvallisuuden viranomaisten resurssitilanne on jatkunut varsin tiukkana jo pitkään. Vuonna 2016 julkaistussa Valtioneuvoston selonteossa sisäisestä turvallisuudesta todetaankin: ”Supistuvat resurssit ovat ristiriidassa turvallisuusviranomaisten lisääntyvien ja monimutkaistuvien tehtävien, kansalaisten odotusten sekä toimintaympäristön nopean muutoksen kanssa”.

Sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen ja hallinta edellyttävät laajaa ja tiivistä yhteistyötä viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän kesken. Tarkastushavaintojen perusteella turvallisuusviranomaisten yhteistyö on toimivaa ja vakiintunutta. Toimivaltarajaukset kuitenkin kaventavat viranomaisyhteistyön mahdollisuuksia. Viranomaisten resurssit sisäisen turvallisuuden sektorilla ovat niukat, mikä on osaltaan aktivoinut viranomaisia yhteistyöhön ja motivoinut kehittämään yhteistyötä. Toisinaan niukat resurssit voivat kuitenkin olla myös syy vetäytyä yhteistyöstä. Yhteistyötä voisi pyrkiä kehittämään määrittämällä systemaattisemmin yhteistyön tavoitteita ja tarvittavia resursseja sekä arvioimalla saatuja hyötyjä. Hyvä koordinaatio edesauttaa yhteistyön onnistumista.

Tarkastusviraston tarkastuksissa nousi selvästi esiin se, että viranomaisiin kohdistuva ohjaus on hiipunut 2010-luvulla. Tämä havaittiin esimerkiksi liikennevalvonnassa ja harvaan asuttujen alueiden viranomaisyhteistyössä. Tulosohjauksen mittarit sopivat yleisesti huonosti viranomaisyhteistyön ohjaukseen. Sisäministeriön tulisi vahvistaa strategista ohjausta ja tulosohjausta sekä arvioida toiminnan vaikuttavuutta. Ensihoitopalvelun ohjausta on heikentänyt sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön vähäinen yhteistyö. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi selkeyttää sairaanhoitopiirien hätäkeskuksille antamaa ohjeistusta.

Tarkastusvirastossa toteutettiin Kansalaisturvallisuus muuttuvassa toimintaympäristössä -niminen tarkastusteema vuosina 2017–2019. Teema keskittyi sisäiseen turvallisuuteen, ja se käsitti kolme tarkastusta ja yhden selvityksen. Tarkastukset olivat Poliisin liikennevalvonta, Ohjauksen vaikutus ensihoitopalvelun toimivuuteen ja Viranomaisyhteistyö harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalveluissa, ja selvitys oli Viranomaisyhteistyö – erityisesti sisäministeriön hallinnonalalla. Tarkastusten kohdentamisen perusteena olivat sisäisen turvallisuuden viranomaisten niukoiksi tiedetyt resurssit ja yhä haasteellisemmaksi muuttunut toimintaympäristö.

Viranomaisyhteistyön muoto vaihtelee tilanteen mukaan

Viranomaisyhteistyötä on yleisellä tasolla hankala määritellä. Lakien perusteella viranomaisyhteistyö voi olla yhteistä suunnittelua tai erilaisten resurssien luovuttamista toisen viranomaisen käyttöön. Viranomaisyhteistyötä voidaan pitää viranomaisten välisenä toimintana, jolla pyritään saavuttamaan säästöjä ja tehostamaan resurssien käyttöä. Sen voidaan myös katsoa olevan esimerkiksi toimivaltaisen viranomaisen koordinoimaa toimintaa, jossa viranomaiset ja muut yhteistyöhön valtuutetut tai velvoitetut pyrkivät saavuttamaan yhteistyön päämäärät. Silloin viranomaisyhteistyö liittyy tiettyyn toimintaan tai asiayhteyteen, jossa toimijoilla on tarkasti määritellyt roolit.

Viranomaisyhteistyö voi tarkoittaa hyvin erilaisia toimintatapoja, se voi olla pitkäkestoista tai projektiluonteista ja sen luonne sekä osallistujien määrä voivat vaihdella. Yhteistyötä voidaan tehdä yhden hallinnonalan sisällä tai hallinnonalojen rajojen ylitse. Yhteistyö voi perustua lakiin, olla tapauskohtaista tai jotain siltä väliltä. Vaikka yhteistyön muodot ovat lukuisat, yleensä on helppo muodostaa käsitys siitä, mitä yhteistyö pitää sisällään. Käsitteen joustavuus myös mahdollistaa sen, että yhteistyötä tarjotaan ratkaisuksi erilaisiin reagointia vaativiin tilanteisiin. Käytännön tilanteissa kuitenkin korostuu tarve määritellä yhteistyön sisältö tarkasti. Jos yhteistyön sisältö jää määrittelemättä, on mahdotonta selvittää, kuinka paljon resursseja siihen on varattava tai siihen käytetään. Jos käytettyjen resurssien määrää ei voida selvittää, on puolestaan hankalaa arvioida, onko yhteistyöllä saavutettu lisäarvoa.

Turvallisuusviranomaiset ovat hyötyneet toimivasta yhteistyöstä

Yhteistyön hyötyjä ei yleensä arvioida systemaattisesti eikä yhteistyön vaatimia resursseja tai yhteistyön kustannuksia tarkastella läpinäkyvästi. Se onkin ymmärrettävästi hankalaa. Keskushallinnossa on seurattu lähinnä viranomaisyhteistyön tehtävämääriä. Yhteistyön kustannusten ja hyötyjen arviointi tuottaisi kuitenkin tietoa, jolla yhteistyö olisi mahdollista perustella.

Harvaan asuttujen alueiden viranomaisyhteistyöstä on seurattu hallinnossa vain tehtävämääriä. Viranomaisyhteistyön hyötyjä tai vaikuttavuutta ei ole systemaattisesti arvioitu, joten seurannan tavoitteet ovat tältä osin jääneet toteutumatta. Viranomaisyhteistyön hyödyt ovat kuitenkin konkretisoituneet käytännön toiminnassa siten, että viranomaisten palvelukyky on parantunut ja nopean avun tilanteet on voitu hoitaa paremmin. Paikallisviranomaiset ja keskushallinnon edustajat lähestyvät viranomaisyhteistyön tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä useimmiten käytännöllisestä näkökulmasta. Ilman viranomaisten yhteistyötä asioita ei saataisi hoidettua esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla, missä viranomaisten voimavarat ovat ohuet. Yhteistyön nähtiin jatkuvan juuri siitä syystä, että eri osapuolet hyötyvät toistensa tuesta.

Kotihoidon ja ensihoidon yhteistyö on toimivaa, silloin kun sitä tehdään. Yhteistyö ei kuitenkaan ole riittävää vaan pikemminkin satunnaista ja tapauskohtaista, vaikka asiakkaat ovat yhteisiä. Sekä kotihoito että ensihoito ovat tiedostaneet yhteistyön riittämättömyyden. Kotihoidon ja ensihoidon välinen yhteistyö koskee yleensä yksittäisten asiakkaiden hoitokäytäntöjä. Eniten yhteistyötä tehdään yöaikaan sekä niiden asiakkaiden kohdalla, jotka herkästi soittavat päivystykseen ja käyttävät paljon ensihoitopalvelua. Sen sijaan johtotason säännöllisiä verkostopalavereita on harvoin. Ydintaajamissa ensihoito ja kotihoito tekevät vähemmän yhteistyötä kuin esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla.

Viranomaisten toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja ongelmien ratkaisussa korostuu hallinnonalat ylittävä yhteistyö. Informaation ja käsiteltävien asioiden määrä on kasvanut, ja tilanteisiin on reagoitava aiempaa nopeammin. Tehtävät ovat myös muuttuneet yhä kansainvälisemmiksi, ja niiden määrä lisääntyy. Kaikessa tässä korostuu tiedonvaihdon merkitys, mihin digitaalinen toimintaympäristö luo omat haasteensa. Voidaankin todeta, että yhteistyö on muuttunut tavallaan oletusarvoksi. Turvallisuussektorilla toiminta on yhteistyöhakuista. Teeman tarkastusten perusteella yhteistyö sisäministeriön hallinnonalalla sujuu hyvin, erityisesti operatiivisella tasolla.

Selkeä tavoite ja riittävä koordinaatio on tärkeää onnistuneelle viranomaisyhteistyölle, toimivaltarajat vaatisivat pohdintaa

Turvallisuussektorin yhteistyö paikallistasolla on viranomaisyhteistyötä koskeneen selvityksen perusteella toimivaa ja vakiintunutta. Osapuolet tuntevat toisensa, mikä edesauttaa yhteistyön onnistumista. Selkeä tavoite on onnistuneen yhteistyön ehto. Lisäksi yhteistyön tulisi hyödyttää kaikkia osapuolia. Yhteistyön perimmäinen tarkoitus on saavuttaa sellaista lisäarvoa, jota osapuolet eivät yksin saisi aikaan. Hyvä koordinaatio edistää viranomaisten yhteistyön onnistumista. Koordinaatiovastuuta helpottaa, mikäli toiminto perustuu lakiin tai muuhun säädökseen tai sille on olemassa toimeksianto. Osapuolten tiedonvaihto ja yhteisen tilannekuvan muodostaminen ovat yhteistyön keskeisiä tavoitteita ja hyötyjä. Hyvien yhteistyökäytäntöjen dokumentointi ja levittäminen auttaa yhteistyön onnistumista jatkossa.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuusviranomaisten yhteistyötä kartoittaneessa tarkastuksessa havaittiin, että toimivaltarajaukset kaventavat viranomaisyhteistyön mahdollisuuksia. Harvaan asutuilla alueilla toimivien viranomaisten enemmistö koki, että toimivalta-asiat ja viranomaisten tehtäväerot rajoittavat eniten viranomaisyhteistyön mahdollisuuksia. Käytännössä viranomaiset eivät voi läheskään aina hoitaa toistensa tehtäviä. Viranomaisyhteistyön haasteet tulevatkin esille erityisesti silloin, kun jonkin viranomaisen saapuminen paikalle kestää pitkään.

Jos toimivaltuuksia kehitettäisiin ja arvioitaisiin uudelleen, asioita voitaisiin kyetä tekemään tehokkaasti ja aitona moniviranomaistyönä. Esimerkkinä toimii ensihoidon ja poliisin tehtävien jako: Voisiko poliisi toimia ensivasteyksikkönä ja voisiko ensihoitajilla olla voimankäyttöoikeuksia työssään? Kehittämisajatukset törmäävät usein kuitenkin lainsäädännöllisiin ja organisaatiokulttuurisiin seikkoihin, joiden ratkaisu ei ole helppoa.

Viranomaisyhteistyö on toimivaa, kun kyse on tehtävien yhdessä hoitamisesta, niiden jakamisesta tai keskinäisestä tuesta. Pelkästään yhteistyötä korostamalla ei kuitenkaan voida ohittaa ongelmia, jotka liittyvät niukkoihin resursseihin, osaamiseen ja toimivaltarajoihin, eikä ratkaista vaikkapa nopean avunsaannin ongelmia syrjäisillä seuduilla. Viranomaisyhteistyön kyky turvata nopea apu on rajallinen erityisesti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävissä. Riittävien toimivaltuuksien lisäksi viranomaisilla pitää olla aikaa ja mahdollisuuksia toistensa tukemiseen. Yhteistyötä tekevien viranomaisten toimintaedellytyksiä tulisi parantaa koulutuksella ja ylläpitämällä osaamista.

Jatkossa selkeät rakenteet ja pitkäjänteinen toiminnan ohjaus tukisivat turvallisuussuunnittelua ja kullakin alueella toimivien viranomaisten yhteistyötä. Viranomaisyhteistyötä koskevan selvityksen mukaan valtionhallinnon rakenne ei vastaa yhteistyön tarpeita, mutta viranomaisten joustava ja käytännönläheinen toiminta edistää viranomaisyhteistyötä.

Viranomaisten niukat resurssit sisäisen turvallisuuden sektorilla ovat viraston tarkastusten perusteella olleet yhtenä syynä siihen, että viranomaisyhteistyö on aktiivista. Resurssipulaa on tavallaan koetettu paikata yhteistyön avulla. Resurssien vähäisyys ei välttämättä lisää yhteistyön toimivuutta pitkällä aikavälillä, mutta se voi hyvinkin vaikuttaa asenteisiin ja edistää myönteistä suhtautumista yhteistyöhön.

Tarkastukset toivat esiin viranomaisten toiminnan, talouden ja resurssien yhteensovittamisen haasteen

Turvallisuusviranomaisten niukat resurssit ovat olleet huolenaihe jo pitkään. Asiaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi vuonna 2016 valmistuneessa Valtioneuvoston selonteossa sisäisestä turvallisuudesta. Myös julkisuudessa on keskusteltu paljon erityisesti poliisin resursseista ja siitä, että yhä useampi rikos jää selvittämättä. Rajavartiolaitoksen resurssitilanne ei ole poliisia parempi, ja myös Hätäkeskuslaitoksen resurssitilanne on tiukka. Turvallisuusviranomaisten resurssit ovat niukat, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että turvallisuusviranomaisten tehtävät lisääntyvät ja muuttuvat alati monimutkaisemmiksi. Lisäksi tehtävät ylittävät hallinnonalojen rajat.

Yksi poliisitoiminnan keskeinen haaste on toiminnan ja talouden yhteensovittaminen niukkoihin resursseihin ja toimintaympäristön muutoksiin. Poliisitoiminta on hyvin henkilöresurssikeskeistä, toiminnan onnistuminen riippuu paljolti poliisien määrästä. Suomessa poliisien määrä väestöön suhteutettuna on pienempi kuin kaikissa muissa Pohjoismaissa. Saksassa poliiseja on väestöön suhteutettuna kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Liikennevalvonta on yksi poliisitoiminnan osa, jonka resurssit ovat vähentyneet merkittävästi. Liikennevalvontaa koskeneessa tarkastuksessa todetaan, että liikennevalvonnan henkilötyövuodet vähentyivät noin 17 prosenttia vuosina 2012–2018. Samaan aikaan liikenteen määrä on kasvanut. Poliisin resurssien niukkeneminen näkyy siinä, että liikennevalvonta vähentyy ja resursseja käytetään osittain yleisen järjestyksen ja turvallisuuden hallintaan.

Vuonna 2016 julkaistussa Valtioneuvoston selonteossa sisäisestä turvallisuudesta viranomaisten resurssitilanne nähtiin hankalaksi. Syrjäisten kuntien poliisipalveluiden toimintavalmiusajat todettiin paikoitellen kestämättömiksi. Rajavartiolaitos oli selonteon mukaan jäämässä ainoaksi toimintakykyiseksi viranomaiseksi itärajan ja rannikon harvaan asutuilla alueilla, mutta sen toimintamahdollisuuksien nähtiin heikkenevän toiminnan sopeutusten myötä. Harvaan asutuilla alueilla nopeaa avunsaantia on pyritty turvaamaan lähimmän partion periaatteella. Viraston tarkastuksen mukaan viranomaiset hoitavat kuitenkin tehtäviä toistensa puolesta vain vähän. Osin tämä johtuu siitä, että toimintaa rajoittavat niukat resurssit. Osittain toimintaa rajoittaa viranomaisten rajallinen toimivalta. Rajavartiostojen omat resurssit ja tehtävämäärät määrittelevät viime kädessä sen, kuinka paljon viranomaisyhteistyön eri muotoihin voidaan panostaa. Resurssiniukkuus voi siis johtaa yhteistyöstä vetäytymiseen. Kynnys nimetä ihmisiä työllistäviin yhteistyöryhmiin on korkea. On mahdollista, että resurssien niukkuus johtaa yhteistyöhakuisuuteen tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen viranomaiset keskittyvät resurssipulan vuoksi omiin lakisääteisin tehtäviinsä. Esimerkiksi poliisi on vetäytynyt harvaan asutuilla alueilla ensivastetoiminnasta vedoten juuri resurssiensa niukkuuteen.

Viranomaisten resursseista ei aina ole tarkkoja tietoja. Ensihoitopalvelujen tietoja ja resursseja ei tilastoida järjestelmällisesti. Tilastointia vaikeuttaa se, että sairaanhoitopiirit ovat organisoineet ensihoitopalvelun eri tavoilla. Kirjava palvelujärjestelmä hankaloittaa kustannustietojen keruuta myös paikallisella tasolla. Tilastojen perusteella ei saada riittävästi tietoa esimerkiksi siitä, kuinka paljon ensihoitopalvelun kustannukset todellisuudessa ovat. Ensihoitopalveluun tulisi kehittää mittareita, joilla voitaisiin arvioida luotettavasti palvelun vaikuttavuutta, kustannuksia ja laatua erilaissa ensihoitotehtävissä. Tämä tukisi resurssien suunnitelmallista käyttöä. Myöskään viranomaisyhteistyöhön käytettyjä resursseja ja yhteistyöstä saatuja hyötyjä ei arvioida nykyisellään systemaattisesti.

Viranomaisten toiminnan ohjaus vähentyi 2010-luvulla

Tarkastuksissa havaittiin, että viranomaisten toiminnan ohjauksessa oli puutteita esimerkiksi ohjauksen jatkuvuudessa, selkeydessä ja riittävyydessä. Tulosohjauksen mittarit ovat usein epätäsmällisiä ja suoritepainotteisia.

Liikenneturvallisuuden ja -valvonnan strateginen ohjaus on vähentynyt vuoden 2015 jälkeen. Liikenne- ja viestintäministeriön ja sisäministeriön yhteisiä kehittämislinjauksia ei ole tehty aiempaan tapaan. Liikennettä linjaavassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä (2016) on vain vähän poliisin liikennevalvontaa koskevia linjauksia. Tarkastuksen toteutuksen aikaan liikenneturvallisuuden ohjausasiakirjat eivät sisältäneet linjauksia poliisin liikennevalvonnan kehittämiseksi. Tilanne on kuitenkin nyt korjaantumassa.

Liikennevalvonnan operatiivisen ohjauksen keskittäminen Poliisihallitukseen on resursoitu niukasti, eivätkä ohjauksen kohteena olevat poliisilaitokset ole kokeneet ohjausta riittäväksi erityisesti lainsäädännön tulkinnan osalta. Ohjaustoiminto sinänsä on järjestetty loogisesti, ja sen toimet on vastuutettu asianmukaisesti ja selkeästi. Se kuitenkin tarvitsisi toimintansa tueksi sekä ohjaavan ministeriön että poikkihallinnollisten toimijoiden linjauksia siitä, miten liikennevalvontaa ja -turvallisuutta tulisi kehittää. Tällä hetkellä linjauksia on niukasti, mikä heikentää ohjauksen suunnittelua.

Harvaan asuttujen alueiden viranomaisyhteistyön ohjaus oli aktiivista ja sisällöllisesti yhdensuuntaista vuosina 2006–2014. Valtakunnallisissa ohjelmissa toistuivat vuodesta toiseen saman tyyppiset tavoitteet. Viranomaisyhteistyön kehittämiseen suoraan liittyviä tai aihetta sivuavia ohjeita ja linjauksia on kirjattu vuodesta 2004 lähtien noin 20–30:een keskushallinnon tuottamaan julkaisuun. Turvallisuuden kehittämisessä painotettiin turvallisuussuunnittelun merkitystä yhteistyön luomisessa, voimavarojen tehokasta käyttöä viranomaisyhteistyötä hyödyntäen sekä järjestöjen ja kansalaisten sitouttamista turvallisuuden edistämistyöhön.

Viranomaisyhteistyön yhdenmukaista ohjausta hankaloittavat eri toimijoiden erilaiset organisaatiot ja ohjausjärjestelmät, joiden vuoksi yhteistyötavoitteiden jalkauttaminen käytännön työhön on ollut hankalaa. Harvaan asuttujen alueiden viranomaisyhteistyölle asetetut tavoitteet eivät ole tällä hetkellä erityisen tuttuja kunnissa ja kentällä toimiville viranomaisille. Alueellisen ja paikallisen turvallisuuden kehittämistä ja etenkään kehittämistyön vetovastuuta ei vuosina 2015–2019 selkeästi osoitettu millekään taholle, jolloin aiempi turvallisuussuunnittelun ohjaus hiipui. Aiemmat suunnittelutavoitteet ja -velvoitteet ovat kuitenkin edelleen olemassa. Tilanne on parantunut, kun turvallisuussuunnittelua on alettu ohjata jälleen vuoden 2019 alusta.

Ensihoitopalvelun ohjausta heikentää se, että sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön välinen yhteistyö ensihoitopalvelussa on ollut vähäistä. Yhteistyön puute näkyy muun muassa siinä, että keskeisiä viranomaisohjeita ei ole yhtenäistetty, jolloin niihin on jäänyt tulkinnanvaraa. Ensihoidon toimijat eivät vielä koe saamaansa ohjausta yhdenmukaiseksi, selkeäksi ja riittäväksi. Epäselvät ohjeet vaikeuttavat esimerkiksi hätäkeskuspäivystäjien riskinarviointia sekä hätäkeskuspäivystäjien ja ensihoitoyksiköiden välistä yhteistyötä. Ensihoidon asiantuntijat toivoivat sosiaali- ja terveysministeriöltä yhteisiä linjauksia muun muassa kuljettamatta jättämisestä, hoito-ohjeista, lääkehoito-ohjeista ja koulutusasioista. Erityisesti sairaanhoitopiirien potilassiirtojen ohjeistus ja hälytysohjeet kaipaisivat selkiyttämistä.

Tulosohjauksen mittarit eivät usein ole riittäviä viranomaisyhteistyön tulosten arviointiin. Ne kuvaavat usein toiminnallista tehokkuutta, eivät niinkään toiminnan hyötyjä ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Tulosohjauksen mittarit ovat epätäsmällisiä, eikä niillä voi siksi arvioida yhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Kun tavoitteet vielä ilmaistaan yleisluonteisesti passiivimuodossa, niitä on vaikea seurata ja tulosvastuuta on hankalaa kohdentaa oikealle toimijalle. Tulosohjausta pyritään parhaillaan kehittämään sisäministeriössä.

Poliisin liikennevalvontaa ja liikenneturvallisuustyötä koskeva tulosohjaus on vähentynyt vuosina 2014–2018. Koska liikennevalvontaa ei ole linjattu strategisen tason ohjausasiakirjoissa, sisäministeriöllä ja Poliisihallituksella ei ole ollut riittäviä perusteita asettaa tulostavoitteita. Osittain tämä johtuu siitä, että tulosohjausta on suunnattu strategisempaan suuntaan, jolloin tulosohjauksessa painotetaan hallitusohjelmassa mainittuja tai erityistä muutosta vaativia alueita. Tulosohjauksen periaatteet edellyttävät kuitenkin myös perustoiminnan tulosohjausta.

Harvaan asuttujen alueiden viranomaisyhteistyöstä on poliisilaitosten tulossopimuksissa vain yleisluonteisia mainintoja. Rajavartiolaitoksen tulosohjauksessa harvaan asuttujen alueiden turvallisuusasiat ovat olleet esillä poliisilaitoksia laajemmin, koska turvallisuuspalvelujen tarjoaminen syrjäisille seuduille on ollut yksi Rajavartiolaitoksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteista.

Suositukset ohjauksen kehittämisestä on otettu työn alle

Kansalaisturvallisuus-teeman tarkastusten suosituksissa todettiin muun muassa, että sisäministeriön tulisi vahvistaa strategista ohjausta ja tulosohjausta sekä arvioida toiminnan vaikuttavuutta. Ministeriön tulisi varmistaa, että turvallisuusviranomaisten yhteistyöhön kohdistetut ohjaussyötteet ovat sisällöllisesti yhdensuuntaisia. Paikallista ja alueellista turvallisuuden hallintaa ja suunnittelua tulisi ohjata siten, että toiminnan rakenteet ja vastuusuhteet olisivat nykyistä selkeämmät. Yhteistyön sisältöjä tulisi kehittää yhdenmukaisempaan suuntaan esimerkiksi yhdistämällä valmius- ja turvallisuussuunnittelun käytäntöjä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee puolestaan huolehtia siitä, että sairaanhoitopiirien hätäkeskuksille antamaa ohjeistusta selkiytetään ja yhtenäistetään. Jossakin hankkeessa voisi määritellä tarkasti yhteistyön tavoitteet, mitattaisiin käytetyt resurssit ja arvioitaisiin saadut hyödyt nykyistä paremmin. Saadut tulokset tulisi dokumentoida systemaattisesti, jolloin niitä voisi hyödyntää yhteistyön seurannassa ja kehittämisessä yleisemminkin.

Sisäministeriössä on viime aikoina kehitetty hallinnonalan ohjausta. Ohjausjärjestelmää on uudistettu vuosina 2018–2019, ja hanke päättyi keväällä 2019. Hallitusohjelmatavoitteet huomioidaan konsernistrategiassa ja toimialakohtaisissa erillisstrategioissa. Konsernistrateginen lähestymistapa on ylipäätään vahvistunut. Myös tulosohjausprosessin sisältöä sekä siihen liittyvien dokumenttien laatua on pyritty kehittämään toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Sisäministeriö ja poliisihallitus pyrkivät tällä hetkellä kehittämään liikennevalvonnan tulosmittareita vaikuttavampaan suuntaan.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hallitus valmistelee liikenneturvallisuuden periaatepäätöksen, joka auttaa pääsemään EU:n nollaskenaarioon vuoteen 2050 mennessä. Skenaarion tavoitteena on, että vuonna 2050 liikennekuolemia ei enää ole. Liikenne- ja viestintäministeriö aloitti vuoden 2019 lopussa liikenneturvallisuusstrategian valmistelun. Strategian tavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen kokonaisvaltaisesti. Strategia valmistuu vuoden 2021 lopussa. Poliisin liikennevalvontaan ja liikenneturvallisuuteen laaditaan lisäksi toimintaohjelma, joka tukee liikenneturvallisuusstrategiaa. Ohjelmalla ohjataan poliisin toimintaa, ja sen tavoitteena on, että ihmisten, ympäristön ja omaisuuden turvallisuus paranee. Tämä on myös sisäministeriön hallinnonalan konsernistrategian toinen päätavoite. Hallituksen budjettiriihessä syksyllä 2019 hallitus päätti, että poliisien määrää nostetaan asteittain 7 500 henkilötyövuoteen vuoteen 2022 mennessä. Hallitus esitti, että vuodelle 2020 myönnetään tähän 7,5 miljoonaa euroa lisämäärärahoja ja että määrärahat nostetaan 18 miljoonaan euroon vuonna 2023.

Turvallisuussuunnitelmien laatimiseen tähtäävä ohjaus on käynnistetty uudelleen vuoden 2019 alusta Turvallisuutta kaikkialla -linjausasiakirjalla. Sisäministeriön Turvallisuutta kaikkialla -linjausten mukaan turvallisuussuunnittelu on kuntasektorille väline järjestää tehtävät, joilla edistetään asukkaiden turvallisuutta ja hyvinvointia. Turvallisuusviranomaisille turvallisuussuunnittelu luo puolestaan mahdollisuuden hoitaa lakisääteisiä tehtäviä yhteistyössä muiden kanssa. Turvallisuussuunnittelua hankaloittanee sote-uudistuksen valmistelun keskeneräisyys.

Muista ohjaamiseen liittyvistä kehittämishankkeista keskeisinä mainittakoon turvallisuusviranomaisten yhteinen kenttäjohtojärjestelmä KEJO, joka on tulossa käyttöön ja koskee myös ensihoitoa. Sisäministeriö on myös osoittamassa aluehallintovirastoille alueellisesti yhtenäisen varautumisen ja turvallisuussuunnittelun tulostavoitteen. Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin yhteistyön kehittämistä on selvitetty. Tavoitteena on muun muassa muuttaa PTR-lakia (poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annettu laki) siten, että Rikosseuraamusvirasto voisi osallistua PTR-yksikön toimintaan.

Kansalaisturvallisuus muuttuvassa toimintaympäristössä -tarkastusteeman havainnot voidaan kiteyttää toteamalla, että perusteet hyvälle kansalaisturvallisuudelle ovat olemassa, mutta haasteita aiheuttavat toiminnan ohjaus ja resurssit. Sisäministeriössä on tehty tai on vireillä ohjaukseen liittyviä kehittämishankkeita, ja myös yhteistyötä pyritään tehostamaan.

Viranomaisyhteistyöhön liittyviä vireillä olevia lakihankkeita (Pääministerin Marinin lainsäädäntösuunnitelma 2020):

• HE Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin yhteistyön järjestämistä sekä vankeusaikaisen rikollisuuden estämistä ja laitosturvallisuuden ylläpitämistä koskevaksi lainsäädännöksi: Rikosseuraamuslaitoksen tiedon luovuttamista koskevia säännöksiä esitetään muutettavaksi turvaamaan esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksien mukaisten tehtävien asianmukainen suorittaminen. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR) yhteistoiminnasta annettua lakia esitetään muutettavaksi siten, että Rikosseuraamuslaitos voi osallistua PTR-yksikön toimintaan. Hallituksen esitys eduskunnalle helmikuussa 2020.

• HE laiksi rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi: Direktiivin tarkoituksena on parantaa rahanpesun selvittelykeskusten ja vakavien rikollisuuden muotojen ennalta estämisestä, paljastamisesta, tutkimisesta tai niihin liittyvistä syytetoimista vastuussa olevien viranomaisten pääsyä rahoitustietoihin, jotta voidaan parantaa niiden valmiuksia suorittaa talousrikostutkintaa ja edistää niiden välistä yhteistyötä. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee nimetä kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet päästä pankkitilirekistereihin ja tehdä niissä hakuja. Direktiivissä säännellään jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä tiedonvaihtoa ja Europolin ja rahanpesun selvittelykeskusten välistä tiedonvaihtoa. Hallituksen esitys eduskunnalle syyskuussa 2020.

• HE laiksi puolustusvoimien virka-avusta poliisille ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi: Uusi laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille. Rajavartiolaitoksen poliisille antamaa virka-apua koskeviin rajavartiolain säännöksiin tehtäisiin vastaavat muutokset tavoitteena selkeyttää ja ajantasaistaa sääntelyä niin, että sillä voidaan vastata paremmin turvallisuusympäristön muuttuneisiin vaatimuksiin. Lisäksi muutettaisiin poliisilakia ja puolustusvoimista annettua lakia. Hallituksen esitys eduskunnalle marraskuussa 2020.