Kattavaa tietoa liikenneturvallisuustoiminnan taloudellisuudesta ja tehokkuudesta kokonaisuutena ei ole saatavissa. Tarkastuksen pääkysymyksenä oli, onko liikenneturvallisuutta pyritty ylläpitämään ja edistämään taloudellisesti ja tehokkaasti.
Tiivistelmä
Liikenneturvallisuudella on inhimillisen ulottuvuuden lisäksi huomattava yhteiskunta- ja valtiontaloudellinen merkitys. Suomessa kuoli vuonna 2011 virallisen tilaston mukaan liikenneonnettomuuksissa 354 henkilöä. Loukkaantumisista ei ole yhtä kattavaa tilastotietoa, mutta pelkästään tieliikenteessä niitä oli virallisen tilaston mukaan 7 931 vuonna 2011. Kuolemien ja loukkaantumisten aiheuttamiksi yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi on arvioitu viime aikoina 4-5 miljardia euroa vuodessa. Valtionhallinnon liikenneturvallisuuden ylläpitämis- ja edistämiskustannukset ovat ainakin 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Tarkastuksen pääkysymyksenä oli, onko liikenneturvallisuutta pyritty ylläpitämään ja edistämään taloudellisesti ja tehokkaasti. Tarkastushavaintojen perusteella kattavaa tietoa liikenneturvallisuustoiminnan taloudellisuudesta ja tehokkuudesta kokonaisuutena ei ole saatavissa. Liikenneturvallisuusalan kaikki toimijat eivät erittele resurssiensa käyttöä liikenneturvallisuustoimintaan ja muuhun toimintaan. Esimerkiksi väylänpitoon liittyviä erilaisia toimenpiteitä tehdään muun muassa liikenteen sujuvuuden edistämiseksi eikä vain liikenneturvallisuussyistä. Jonkinlaisen kuvan liikenneturvallisuustoiminnan taloudellisuudesta ja tehokkuudesta saa välillisillä tai kokonaisuuden jotakin osaa kuvaavilla indikaattoreilla ja arvioilla.
Liikenneturvallisuustoiminnan hyötyjä on kuvattu pääasiassa liikennekuolemien ja muiden onnettomuuksista aiheutuvien laskennallisten kustannusten vähentymisellä. Liikennekuolemien ja -onnettomuuksien lukumäärät ovat vähentyneet tilastoissa selvästi pitkällä aikavälillä, joten voi olettaa niiden johdosta säästyneiden laskennallisten kustannusten olleen suhteellisen suuria. Muiden liikennemuotojen kuolemien ja onnettomuuksien lukumäärät ovat olleet selvästi pienempiä kuin tieliikenteen. Liikennekuolemien ja -onnettomuuksien vähentymiskehityksen jatkamisen on arvioitu tulevan yhä kalliimmaksi vastaisuudessa, sillä halvimmat ja helposti toteutettavat keinot on jo käytetty.
Tarkastuksen mukaan liikenneturvallisuuden tietopohjassa on joissakin asioissa selvää parannustarvetta. Kehitettävää on esimerkiksi tieliikenteen loukkaantuneiden ja vakavasti loukkaantuneiden tilastoinnissa ja tilastojen peittävyydessä. Myös kaikki liikenneympäristöissä tapahtuneet itsemurhat tai epäilyt niistä sekä jalankulkijoille tapahtuneet henkilövahingot eivät ilmene tilastoista selkeästi. Maastoliikenteen ja ei-ammattimaisen tai vapaaajan vesiliikenteen turvallisuutta koskevat tilastot ovat tieliikennettä puutteellisempia, mutta näiden liikennemuotojen liikenneturvallisuuden yhteiskunnallinen merkitys näyttää olevan tieliikennettä pienempi.
Suomen kansainvälistä sijoittumista kuvaava liikenneturvallisuustavoite tulisi esittää tähänastista yksiselitteisemmin ja seurannan tulisi kohdistua selvästi tähän tavoitteeseen. Suomen sijoittuminen suhteellisessa Euroopan tieliikennekuolemavertailussa on ollut keskitasoa asukaslukua kohti laskettuna (11. sija), mutta melko hyvä ajokilometrejä kohti laskettuna (4. sija). Tarkastuksen mukaan tarvitaan lisää tietoa, miksi liikenneturvallisuusviranomaiset katsovat Suomen olevan jatkuvasti jäljessä liikenneturvallisuudeltaan Euroopan kärkimaina pidettyjä maita ja mitkä ovat kustannustehokkaimmat tavat vaikuttaa Suomen liikenneturvallisuustilaan.
Julkishallinnon viime vuosien uudelleenorganisoinneissa on pyritty parantamaan osaltaan myös liikenneturvallisuustoiminnan taloudellisuutta ja tehokkuutta. Tällaisia ovat valtion liikennehallinnon vuonna 2010 toteutettu virastouudistus ja poliisin vuonna 2012 päätetty hallintorakenneuudistus. Valtion liikennehallinnon vuoden 2010 virastouudistuksen yhtenä perusajatuksena on ollut useiden ylätason liikenneturvallisuustehtävien ja -toimintojen keskittäminen Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille. On luontevaa, että Trafilla on vastaisuudessa vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia kaikissa sellaisissa asioissa, jotka vaikuttavat suuresti yleiseen liikenneturvallisuustilaan ja -toimintaan. Valitun mallin voi tarkastuksen perusteella arvioida olevan perusteltu.
Tarkastusvirasto katsoo, että tähän mennessä Liikkuvan poliisin lakkauttamisen yhteydessä päätetyt liikennevalvontatason säilyttämistavoitteen toteutumista mittaavat seurantaindikaattorit eivät kuvaa hyvin, säilyykö liikennevalvonnan taso vähintään nykyisellä tasolla tämän muutoksen jälkeen. Tätä kuvaa tulisi parantaa.
Liikenneturvallisuustoiminnan työnjaon ja organisoinnin tehostamis- ja selkeyttämispyrkimykset ovat tarkastuksen mukaan vielä kesken. Esimerkiksi Liikenneviraston ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin työnjaossa on vielä selkeyttämistä. Lisäksi uusien järjestelyjen vaikutuksia muihin toimijoihin ei ole vielä riittävästi tarkasteltu. Mahdollisia muutosratkaisuja ei tulisi tehdä ennen kuin vanhojen rakenteiden hyödyt ja muutostarpeet on huolella arvioitu. Muutosratkaisujen perusteluissa ei tulisi rajoittua vain hallinnollisiin säästöihin, vaan olisi pyrittävä arvioimaan ja ottamaan huomioon myös vaikutukset liikenneturvallisuuden tilaan ja niiden mahdolliset yhteiskunnalliset hyödyt ja haitat.
